Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Hautajaisissa on tapana pitää puheita, jotka valaisevat vainajan persoonaa eri puolilta. Niin oli myös niissä hautajaisissa, joista Ritva Kurki kirjoitti päiväkirjaansa helmikuussa 1992. Hautajaisten alussa sanottiin, että jokainen voisi kertoa muistojaan ja että niin vähitellen koottaisiin vainajasta kuin lasimaalaus erilaisista palasista.
Työtoverit kertoivat älykkäästä ja syvällisestä uskonnon ja filosofian opettajasta, joka välitti oppilaista ja josta oppilaat pitivät. Monissa puheissa toistui kuitenkin maininta siitä, ettei vainaja puhunut henkilökohtaisista asioistaan. Sukulaisetkaan eivät niistä puhuneet. Lasimaalauksen keskelle jäi valtava tyhjä tila.
Kukaan ei kertonut siitä, että vainaja oli asunut toisen naisen kanssa ja rakasti toista naista. Uskonnonopettajana hän oli halunnut salata tämän. Hänen viimeisin rakastettunsa oli hirvittävän yksin hautajaisissa.
Hautajaisissa luettiin vainajan viimeinen puhe koulussa. Siinä hän korosti totuudellisuuden tärkeyttä elämässä. Ritva Kurki kirjoitti päiväkirjaansa: ”Ehkä hän janosi itse juuri sitä, mitä piti tärkeänä: voida olla totuudellinen itselleen ja toisille. Ja sitä juuri hän ei itse voinut. Mikä ristiriita!
Hän yritti opettaa oppilailleen sellaista, mitä ei itse voinut noudattaa. Ehkä hänen totuudellinen ratkaisunsa oli juuri tuo elämän lopettaminen itse.”
Päiväkirjamerkinnät sisältyvät Raija Kurjen tätinsä kirjoitusten pohjalta toimittamaan kirjaan Totuus teki vapaaksi, joka ilmestyi viime marraskuussa. Diakoni Ritva Kurki (1939-2016) antoi 1980-luvulta alkaen kasvot kristityille homoseksuaaleille. Hän esiintyi lukuisissa tv- ja radio-ohjelmissa sekä osallistui keskusteluun eri lehdissä.
Kirja kuvaa arkisilla havainnoilla vuosikymmenten julkista taistelua seksuaalisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi sekä rohkeuden vaatimaa korkeaa hintaa.
Lukija jää hämmästelemään miten aivan lähivuosikymmeninä kristilliset tahot vertasivat julkisuudessa homoseksuaaleja varkaisiin ja esittivät heille Raamattuun vedoten epäsuoria tappouhkauksia.
Nuo ajat tuntuvat vieläkin läheisimmiltä, kun seuraa keskustelua kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistetusta esitutkinnasta, joka on saanut liikkeelle valtakunnansyyttäjään kohdistuvia uhkauksia sekä uskonnollisen häirikköviestitulvan.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan esitutkinta perustuu Suomen lainsäädäntöön ja Suomea velvoittaviin kansainvälisiin säännöksiin. Kiihottamisrikosta koskeva säännös turvaa, että seksuaali- ja muihin vähemmistöihin kuuluvilla olisi oikeus samaan kunnioitukseen ja arvonantoon kuin muillakin suomalaisen yhteiskunnan jäsenillä.
Tieteellinen tieto on auttanut meitä saamaan yhä monipuolisemman ja tarkemman kuvan ihmisestä. Tämän seurauksena uskonnollisiin käsityksiin perustuva syrjintä syntyperän, sukupuolisen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan on alkanut vähitellen väistyä.
Samaan aikaan uskonnolliset yhteisöt ovat joutuneet pohtimaan sitä, mikä niiden opetuksessa on ajatonta ja mikä aikaan sidottua.
Prosessi on monella suunnalla vielä kesken eikä lopputuloksesta ole varmuutta. Kaikkein kipeintä se on niille uskonnollisten yhteisöjen jäsenille, jotka ovat syrjinnän kohteina. Ja juuri siksi on niin tärkeää kuulla heidän äänensä – vaikka haudan takaa.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.
Aiheesta voi keskustella 10.6. klo 23.00 asti.
Korjattu 9.6. klo 7.50: Valtakunnansyyttäjän nimi on Raija Toiviainen, ei Toivonen.
Lue myös
Susi Nousiaisen kolumni: Lopetetaan “näistä asioista” puhuminen ja puhutaan näistä asioista
Laura Hallamaan kolumni: Pelko hihhulileimasta estää puhumasta uskonasioista ääneen, ja siksi suomalainen on jumissa hengellisyytensä kanssa