Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa
Euroopan johtohahmona nyt hääräävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron haluaa, että läntisen Euroopan on taas oltava hyvissä väleissä Venäjä kanssa. Hänen ulkoministerinsä käytti tästä suhtautumistavan muutoksesta termiä reset, uudelleenkäynnistys.
Termin loi aikoinaan Barack Obaman hallinto ja järjesti jopa näyttävän tilaisuuden, jossa ulkoministerit Sergei Lavrov ja Hillary Clinton painoivat huonojen suhteiden nollaukseen tarkoitettua reset -nappia.
Ei onnistunut silloin. Eikä onnistu nytkään.
Nykyisen turvallisuuskriisin taustalla on totta kai monia asioita, mutta keskiössä on Venäjän toiminta. Se pyrkii keinoja kaihtamatta
taas pelätyksi ja kunnioitetuksi maailmanvallaksi. Samanlaisilla häikäilemättömillä keinoilla Vladimir Putin lujittaa omaa valtaansa Venäjällä.
Presidentti Sauli Niinistö puhui vastikään geopoliittisesta valtakolmiosta, joka pitkälti määrittelee maailmanpolitiikan tapahtumia. Jättimäisten Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle Niinistö nosti nyt edellisiin verrattuna monin tavoin pienen Venäjän, jonka hän sanoi ”sotilaallisesti ja poliittisesti” nostaneen itsensä siihen asemaan. Tämä näkyi väkevällä tavalla, kun presidentti Donald Trump suorastaan ojensi Kremlin kollegalleen hopeatarjottimella johtoaseman Lähi-idässä. Tilanteen monimutkaisuutta kuvaa hyvin se, että tämä ojentaminen tapahtui antamalla Venäjää lähentyneelle Nato-maa Turkille luvan hyökätä Yhdysvaltain liittolaisten kimppuun Syyriassa.
Venäjä on historiallisesti ollut ja haluaa edelleen olla imperiumi. Imperiumi ei hahmota itseään kiinteiden rajojen kanssa kuten kansallisvaltio, vaan se taantuessaan pienenee ja vahvistuessaan laajenee. Nykyään laajeneminen on onneksi enemmän etupiirien ja vaikutusvallan lisäämistä. Mutta silti ole mikään sattuma, että Venäjän rajaa reunustaa joukko jäätyneitä ja myös kuumia konflikteja.
Venäjä toimii pääosin reagoimalla vastaantuleviin asioihin ja käyttämällä hyväkseen avautuvia tilanteita. Tätä toimintatapaa kuvaa hyvin arvostetun Venäjä-tutkijan Mark Galeottin kertomus. Venäjän ulkoministeriössä työskentelevä haastateltava oli todennut Galeotille Venäjän toiminnan tavoitteista: "Kärjistetysti sanottuna me yritämme estää teitä estämästä meitä."
Venäjä haluaa siis saada itselleen mahdollisimman suuren liikkumavaran, jossa se saa halutessaan rankaisematta rikkoa sääntöjä. Näin se on toiminutkin. Venäjä valloitti Krimin ja käy sotaa Ukrainassa. Se sekaantuu vaaleihin eri maissa ja rahoittaa erilaisia ääriaineksia
eritoten EU-maiden äärioikeistolaisia puolueita. Lisäksi Venäjän sotilastiedustelu on kytketty erilaisiin lännessä tapahtuneisiin murhiin ja murhayrityksiin.
Rauhan aikana käytävä poliittinen sota on venäläisestä näkökulmasta normaali tilanne. Juuri samalla tavalla monet suuret länsimaat toimivat läntisen maailman ulkopuolella. Ei siis mikään ihme, että lännen reaktioita pidetään Venäjällä tekopyhinä.
Presidentti Macron pyrkii rauhaan, jossa EU ja Venäjä voisivat yhdistää voimiaan pärjätäkseen paitsi Kiinalle, myös liittolaisistaan loitontuvalle Yhdysvalloille. Tällaisen yhteistyön luomat resurssit innovaatioineen, luonnonvaroineen ja pääomineen olisivatkin yhdistyessään merkittävä muutos maailmanpolitiikkaan. Tätä houkuttelevaa kuvaa on hyvä heilutella eurooppalaisten johtajien silmien edessä. Hehän haluavat kiihkeästi taloudellista menestystä. Tähän kuvioon kuulunee jollain tasolla myös Venäjälle mieluinen Macronin päätös estää EU:n jäsenyysneuvottelut Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa.
Nykyisten reunaehtojen vallitessa lännen ja Venäjän syvästä yhteistyöstä ei voi tulla totta. Joko lännen on korruptoiduttava tai Venäjän demokratisoiduttava syvän yhteistyön mahdollistamiseksi. Yhteistyö edellyttäisi investointeja. Niiden turvaaminen Venäjällä tarvitaan oikeusvaltiota. Se veisi Putinilta välttämättömät vallankäytön välineet korruptioineen, vaalivilppeineen ja näytösoikeudenkäynteineen.
Macronin hanke voi kuitenkin lyhyellä tähtäimellä tuottaa myönteisiä tuloksia. Ehkä sota Ukrainassa saadaan loppumaan tai laantumaan. Mutta pidemmällä tähtäimellä pinnallinen sopu vain rohkaisee Venäjää toimimaan tulevaisuudessakin aggressiivisesti.
Sovunhieronta voi myös hajottaa länsimaiden rintaman, sillä tilanne nähdään hyvin eri tavoin eri EU-maissa. Maltillisena tunnettu Viron presidentti Kersti Kaljulaid varoitti haastattelussa, että ei pidä sopia vain sen vuoksi, että vaihteeksi tapahtuisi jotain positiivista. Kaljulaid pelkäsi, että Venäjä antaa periksi hyvin vähän ja länsi oikeastaan hyvin paljon. Tästä saatiin jo käytännön esimerkki, kun Venäjä sai täysin vastikkeetta takaisin täydet oikeudet osallistua Euroopan neuvoston toimintaan. Putin näytti pitkään olevan ahdingossa, mutta viime aikoina Kremlissä on ollut syytä hymyyn, välillä ehkä jopa nauruun.
Nykyinen vastakkainasettelu länsimaiden ja Venäjän välillä ei ole häviämässä mihinkään. Kanavia on pidettävä auki ja keskusteluja käytävä. On etsittävä niitä pieniä asioita, joiden avulla pidetään yhteyttä ja luottamusta yllä edes jollain tasolla. Mutta Macronin tavoittelemaa oikeaa ja syvää rauhaa ei näytä olevan vielä tarjolla ja siksi sen tavoittelu todennäköisesti vain pahentaa tilannetta.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.
Katso lisää:
Venäjätutkija Mark Galeottin luento (englanniksi)
Erkka Mikkonen: Venäjä tekee venäläisten rakastamisesta vaikeaa
Rysky Riiheläisen kolumni: Moskova saapuu Brysseliin ja muita viestejä Kremlistä
Kolumnista voi keskustella 29.10. klo 16:00 asti