Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Lue kolumneja
Kuuntele kolumneja Yle Areenassa

Donald Trumpin kampanjoidessa presidentiksi, sanottiin, ettei tarvitse välittää sanotusta, koska häntä ei valita. Valinnan jälkeen sanottiin, että kyllä hän presidenttinä käyttäytyy toisin. Kun hän presidenttinä on jatkanut linjallaan, niin on sanottu ministereiden ja hallinnon ammattilaisten pitävän hänet aisoissa. Aisoissa pitäjät vain ovat käyneet vähiin, varsinkin ulkopolitiikassa.

Trumpin ensimmäinen ulkoministeri Rex Tillerson keskittyi hallinnonalansa väen vähentämiseen, mutta vaikutti silti ihan pätevältä verrattuna seuraajaansa Mike Pompeohon. Loppuvuodesta lähti puolustusministeri James Mattis, joka oli liittosuhteiden innokas vaalija ja kannattaja. Viime viikolla erosi yllättäen Euroopan asioista vastaava apulaisulkoministeri Wess Mitchell. Ennen heitä on lähtenyt lukuisia näkymättömämpiä, mutta käytännön ulkopolitiikan kannalta keskeisiä pitkän linjan ammattilaisia. Tässä hallinnossa kykyjä ja osaamista tärkeämpää on lojaalisuus presidentille ja siksi Trumpin hallinto on liukunut yhä tiukemmin hänen kovien kannattajiensa käsiin.

Trumpin kerrotaan usein miettineen vakavissaan Yhdysvaltain eroa Natosta. Nämä puheet on otettu niin vakavasti, että kongressi ainakin yrittää eri keinoin estää Trumpia lähtemästä Natosta. Puolustusliiton ydin, perussopimuksen viidenteen artiklaan kirjattu kollektiivinen puolustus, voi tosin menettää uskottavuutensa pelkästään Trumpin asenteen takia. Naton voima perustuu pitkälti nimenomaan Yhdysvaltojen kykyyn ja haluun käydä tarvittaessa sotaa.

Mikäli on arveltavissa, ettei Yhdysvallat ole tosissaan sitoutunut Nato-maiden puolustamiseen, tarkoittaa se epävakauden lisääntymistä myös Euroopassa. Jos Yhdysvallat tosiaan irtautuu Natosta, on tilanne paljon pahempi. Trumpin kaikille yllätyksenä tullut ilmoitus Syyriasta lähdöstä kertoo, että hän pystyy äärimmäisiin liikkeisiin.

Suomen turvallisuuspoliittisen linjan yksi keskeisiä asioita tällä hetkellä on Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa solmittu kolmikantainen aiesopimus. Se ei sido mihinkään, mutta kertoo allekirjoittajamaiden aikeista ja halusta syventää keskinäistä sotilaallista yhteistyötään. Kun sopimuksen solminut Mattis ja moni muukin keskeinen poliittinen viranhaltija Yhdysvaltain puolustusministeriössä ovat lähteneet, voi kysyä, että kuinka vahvoja aikeet enää ovat. Aiesopimuksessa poliittinen tahto ratkaisee tekemisen tason. Käytännössä tämä tarkoittaa, että presidentti Sauli Niinistön pilarimallin mukaan yksi Suomen neljästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta pilarista heikkenisi. Silloin muita pilareita on vahvistettava.

Natoa tarvitaan tällä hetkellä Euroopassa estämään Venäjän pyrkimyksiä laajentaa väkisin valtapiiriään. Venäjä on vallannut tai muuten pitää asevoimin kontrollissaan naapurivaltioidensa alueita Ukrainassa, Georgiassa ja Moldovassa. Samaan aikaan se käy läntistä Eurooppaa vastaan muilla keinoilla kamppailua, jota nimitetään hybridivaikuttamiseksi tai jopa poliittiseksi sodaksi.

Monien rakenteellisten ongelmiensa kanssa kamppailevalla ja heikkenevistä öljytuloistaan riippuvaisella Putinin Venäjällä, on vain hyvin rajallisesti aikaa pärjätä tässä vastakkainasettelussa. Jos Trump heikentää ratkaisevasti Natoa, niin se voi olla merkki Putinille, että nyt tai ei koskaan. Myös Yhdysvaltain ajautuminen halvaannuttavaan sisäpoliittiseen kriisiin Venäjä-tutkinnan tulosten takia voi aiheuttaa samanlaisen reaktion. Tätä pelätään varsinkin Kiovassa ja Minskissä, mutta varmaan myös muualla.

Toinen puoli asiasta on, että jos Yhdysvallat Trumpin johdolla päättäisi lähteä Natosta tai heikentäisi sitä ratkaisevasti, olisi eurooppalaisten maiden rakennettava pikavauhtia uudenlaisia ratkaisuja. Silloin asiasta kysytään Suomeltakin. Vaikkei tämä kehityskulku juuri nyt todennäköiseltä näytäkään, niin kyllä meillä pitää olla valmiina ajatuksia siitä, minkälaiseen sitoutumiseen ja keiden kanssa olemme valmiit.

Trump on todennäköisesti väliaikainen häiriö. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hänen esillä pitämänsä teema Euroopan tarpeesta vastata enemmän itsestään olisi jatkossakin ajankohtainen. Trumpin häiriöluontoisuus ei tarkoita myöskään sitä, että hänen jossain vaiheessa poistuessaan näyttämöltä palaisivat asiat ennalleen. Rikottua puolustusliittoa ei saa korjattua ennalleen.

Joka tapauksessa Trump ja Venäjä ovat haasteina vasta lämmittelyä sille, kun meidän Euroopassa pitää kohdata Kiinan koko ajan hiljaisesti kasvava vaikutusvalta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat seuraukset.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Kolumnista voi keskustella 31.1. klo 16.00 asti.