Mikael Jungner kaartaa paikalle valkoisella skootterilla. Puoluetoimiston tilat ovat vielä täydellisessä remontissa, kun tapaamme elokuun alussa.
Remontti kuvastaa hyvin myös Liike Nytin tilaa. Liike pyrkii mullistamaan Suomen poliittisen todellisuuden, mutta asiat ovat vielä pahasti kesken.
– Koko liikkeen idea on se, miten politiikkaa tehdään. Aikaisempien liikkeiden idea on ollut, mitä tehdään, Jungner sanoo.
Liike Nyt on ristiriitainen hanke. Jungner ja liikkeen toinen perustajajäsen Harry Harkimo ovat viime töikseen houkutelleet liikkeeseen mukaan liikemiehet Sedu Koskisen ja Jethro Rostedtin, vaikka miesten tausta politiikassa on olematon.
Kansanedustaja Harkimo syytti vielä keväällä poliittisia vastustajia Rostedtin nimen nostamisesta esille, koska he “haluavat heikentää liikkeen uskottavuutta”.
Liikemiesten liittyminen sopii tosin Liike Nytin profiiliin, sillä siitä on muodostumassa politiikan franchise-ketju, joka houkuttelee kuntien sitoutumattomia valtuustoryhmiä osaksi suurempaa konsernia.
Liike Nyt
Liike Nyt perustettiin huhtikuussa 2018, kun kansanedustaja Harry Harkimo ilmoitti eroavansa kokoomuksesta.
Liikkeen perustajajäsenet ovat kansanedustaja Harry Harkimo, toimitusjohtaja Mikael Jungner, eduskunta-avustaja Karoliina Kähönen, toimittaja Tuomas Enbuske, yrittäjä Helene Auramo, yrittäjä Alex Nieminen ja tiedottaja Sarian Antila.
Liike Nyt sanoo, että se uudistaa tavan tehdä politiikkaa.
Liike haluaa lisätä vuorovaikutusta kansalaisten ja kansanedustajien välillä nettikeskustelujen ja -äänestysten avulla.
Liike ei ole vielä päättänyt, osallistuuko se seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Arviot liikkeen menestysmahdollisuuksista menevät myös ristiin. Osa politiikan taustavaikuttajista sanoo, että varsinkin kokoomuksessa liikkeestä ollaan kauhuissaan, koska Liike Nyt voi rokottaa puolueen eduskuntavaalikannatusta prosenttiyksiköllä tai kahdella.
Toisaalta osa kokoomuslaisista pitää Harkimon liikettä lähinnä vitsinä, koska se kierrättää vanhoja ideoita uusina eivätkä he näe sitä uskottavana vaihtoehtona omalle puolueelleen.
Jungner ja Harkimo eivät ole uuden poliittisen liikkeensä kanssa yksin. Sininen tulevaisuus nimittää itseään politiikan startupiksi, Paavo Väyrynen perustaa puolueita liukuhihnalta ja eduskunnan ulkopuolelta löytyy useita puolueita, jotka suunnittelevat mullistavansa suomalaisen yhteiskunnan.
Italiassa Viiden tähden liike ja Ranskassa En Marche! ovat puolestaan lyhyessä ajassa päässeet valtaan.
Miksi nykyaika synnyttää uusia liikkeitä?
Kansalaiset kyynistyneet politiikkaan
Epäluottamus hallitsemisjärjestelmiä kohtaan on vuosikymmenten saatossa kasvanut kaikkialla Länsi-Euroopassa, sanoo Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo.
Kansalaisten kyynistyminen tekee tilaa uusille liikkeille. Hyvä esimerkki löytyy vaikkapa Italiasta, jossa populistipuolue Viiden tähden liikkeen nousua selittää voimakkaasti 1990-alun korruptioskandaali. Maata toisesta maailmansodasta asti johtanut kristillisdemokraatit ja suurin oppositiopuolue sosialistinen puolue jäivät kiinni laajamittaisesta korruptiosta.
Korruptio-oikeudenkäynnit romahduttivat italialaisten uskon politiikkaan ja valtapuolueiden kannatukset. Valtatyhjiön täytti ensin Silvio Berlusconin Forza Italia. Viiden tähden liike alkoi niittää menestystä 2010-luvulla.
– Viiden tähden liikkeen kannatus perustuu siihen, että se kokoaan yhteen kansalaisten tyytymättömyyttä poliittisen elämän korruptoituneisuutta kohtaan, Paloheimo sanoo.
Skandaalit ovat lisänneet myös tuoreiden tulokkaiden kannatuksia Suomessa. Perussuomalaiset sai ensimmäisen jytkynsä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jotka järjestettiin vaalirahoituskohun jälkeen.
Perussuomalaisten edeltäjä Suomen maaseudun puolue (SMP) puolestaan niitti menestystä rötösherravaaleissa vuonna 1983, jota ennen useat suomalaispoliitikot kietoutuivat taloudellisiin skandaaleihin.
Kyynistymisen kanssa käsi kädessä on kulkenut kehitys, jossa puolueiden ja kansalaisten suhde on löyhentynyt.
– Puolueet ovat irtaantuneet aikaisempaa enemmän ruohonjuuritason perustoiminnasta, Paloheimo sanoo.
Kehitys alkoi jo 1960-luvun lopussa, jolloin puolueet saivat houkuteltua yhä vähemmän väkeä omiin vaalitilaisuuksiinsa. Erityisen vaikeina puolueet pitivät iltoja, jolloin aikakauden suosituin saippuasarja Peyton Place tuli televisiosta.
Konkreettisia esimerkkejä heikentyneestä suhteesta ovat eduskuntapuolueiden romahtaneet jäsenmäärät. Kun eduskuntapuoleisiin kuului vuonna 1970 noin 561 000 jäsentä, toissa vuonna määrä tippui 240 500:teen.
Vuosikymmenten aikana onkin nähty useita liikkeitä ja puolueita, jotka ovat julistaneet joko uudistavansa tavan tehdä politiikkaa tai murtavansa eliittien vallan yhteiskunnassa.
Jungner: Toimintatavat ovat kriisissä
SDP:n entisellä puoluesihteerillä ja viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtajalla Jungnerilla on pitkä historia politiikassa ja hän tietää paljon kansalaisten mielen muutoksista.
Jungner puhuu samoista teemoista kuin Paloheimo. Puolueiden suhde äänestäjiin on heikentynyt, äänestäjät epäilevät entistä enemmän poliitikkojen motiiveja ja luottamus politiikkaan on rapautunut.
– Ihmiset eivät enää luota, että päättäjät saavat ratkaistua ongelmia. Jos ajatellaan finanssikriisiä, Kreikan ongelmia tai sote-uudistusta, kaikki osoittavat, ettei poliittinen porukka osaa hoitaa hommaansa.
Jungnerin mukaan politiikassa nimenomaan edustuksellinen demokratia on kriisissä. Edustuksellisessa demokratiassa äänestäjät antavat vallan kansanedustajille, jotta he perehtyisivät asioihin ja ratkaisisivat ongelmat arvojensa mukaan vastuullisesti.
Huomiota pitäisi kiinnittää nimenomaan toimintatapoihin eikä aatteisiin. Liike Nyt puhuukin lähes ainoastaan nettiäänestyksistä ja –keskusteluista ohjelman sijaan, koska heidän mukaansa vanhoista aatteista on tullut puolueille rasite.
– Muistan yhden esimerkin demareista. Pohdimme, pitäisikö korottaa tupakkaveroa, jotta lapsilisien tasoa voitaisiin nostaa. Vastaus oli, ettei voida, koska tupakkaveron kiristäminen kasvattaa tuloeroja, Jungner sanoo.
Tupakkavero kohdistuu kahdesta syystä enemmän matala- kuin suurtuloisiin. Tutkimusten mukaan matalatuloisemmat tupakoivat enemmän kuin rikkaat ja toisaalta tasaverona se vie suuremman osan köyhän kuin rikkaan tuloista.
Jungnerin mukaan ”absurdi” esimerkki kertoo, kuinka mielettömiin tilanteisiin puolue voi joutua, jos se noudattaa ”sata vuotta sitten eläneiden partamiesten ajatuksia”. Partamiehillä Jungner viittaa muun muassa vasemmistoteoreettikko Karl Marxiin ja Friedrich Engelsiin.
Liike Nytillä on tukenaan neljä periaatetta, mutta ei aatetta
Liike Nyt ei kuitenkaan ole täysi vailla periaatteita. Liikkeellä on neljä arvoa, jotka kaikkien on allekirjoitettava: jokaisesta on pidettävä huolta, markkinatalous on toimiva tapa kehittää yhteiskuntaa, ilmastonmuutos on totta ja yrittäjyys on tehokkain tapa hoitaa asioita.
– Arvojen idea on se, että rasistit ja sosialistit voivat perustaa oman liikkeensä. Tämä ei ole heitä varten, Jungner sanoo.
Perusperiaatteiden tehtävänä on karsia liikkeen parista ihmiset, jotka eivät jaa samoja tavoitteita. Yhteiset arvot mahdollistavat järkevän keskustelun, koska tavoitteiden sijaan jäsenet voivat puhua tehokkaista keinoista.
Liikkeen ohjelmatyö ei jää tähän. Nettisivuille on tulossa kaksi uutta periaatetta keskusteluun: Eurooppa-myönteisyys ja yksilön arvostaminen.
Liike Nyt pyrkii muodostamaan kantansa asiantuntijakeskusteluiden ja äänestysten kautta. Ohjelmatyöstä huolimatta puolueen johtohenkilöt sanovat, että puolueen perustaminen ei kiinnosta heitä.
– Puolueen perustamisessa ei ole järkeä, sillä Suomessa on jo 18 puoluetta. Mitä lisäarvoa 19. puolue toisi? Jungner sanoo.
Jungnerin mukaan puolue tuo mukanaan puoluetuen, palkatut työntekijät ja hierarkian. Liike pyrkii välttämään hierarkiaa, vaikka nettikeskustelujen ja -äänestysten kysymyksenasettajalle jää paljon valtaa määritellä, mistä puolueessa päätetään.
Hierarkiasta puhuivat myös nuorsuomalaiset 1990-luvun puolessa välissä, jolloin he pyrkivät mullistamaan Suomen suunnan Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
Yhtäläisyydet eivät ole ihme, sillä molempien liikkeiden taustalta löytyy yksi yhteinen nimittäjä.
Liike Nyt muistuttaa nuorsuomalaisia, jota kutsuttiin “juppiliikkeeksi”
”Puritanismia”, ”kovia uusliberalisteja” ja ”nuoria silkkisolmiojuppeja”. Näillä ilmauksilla kuvattiin nousevaa nuorsuomalaista liikettä ja puoluetta, kun se sai kaksi kansanedustajaa eduskuntaan vuonna 1995.
Kovat reaktiot eivät sinänsä olleet ihme. Puolue kyseenalaisti hyvinvointivaltiota ja vaati tasaverotusta aikana, jolloin Suomi oli ajautunut syvään lamaan.
Nuorsuomalaisten oikeistolaista talouslinjaa on vaikeaa yhdistää Liike Nytiin. Sen sijaan nuorsuomalaiset olivat yhtä allergisia puolueille kuin Jungnerin ja Harkimon liike on nyt.
– Kaikki meidän toimijat tulivat puolueiden ulkopuolelta ja he pitivät puoluetoimintaa tunkkaisena. Siinä oli vähän liikaa romantiikkaa mukana, puolueen silloinen puheenjohtaja Risto E.J. Penttilä sanoo.
Nuorsuomalaiset olivat tehneet samanlaisen analyysin kuin Jungnerin liike on tehnyt nyt, eikä se ole pelkkää sattumaa. Penttilä toimi Liike Nytin neuvonantajana, kun sitä synnytettiin julkisuudelta piilossa.
Nuorsuomalaisten ensimmäisenä ajatuksena oli toimia liikkeenä, joka yllyttäisi eri puolueiden “uudistajia” tarttumaan ja toteuttamaan heidän ajatuksiaan.
– Luovuimme tästä, koska liikkeellä pitää olla tavoitteita. Jos niitä ei ole, liike lakkaa, Penttilä sanoo.
Toisena vaihtoehtona oli puolueen valtaaminen. Penttilä pyrki kokoomuksen puoluesihteeriksi puoluekokouksessa 1995 ja sai noin 40 prosenttia äänistä vaalissa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi oman puolueen perustaminen.
Tavoitteiden asettaminen johtaakin Penttilän mukaan ennen pitkään puolueen perustamiseen. Useat muutkin liikkeet kuten vihreät ovat käyneet samanlaisen historian läpi, jossa puolueen perustaminen kielletään useaan otteeseen. Ei siis olisi ihme, jos Liike Nyt ilmoittaisi jossakin vaiheessa muodostavansa puolueen.
Nuorsuomalaiset eivät puolueen perustamisen jälkeen täysin luopuneet puolueita kohtaan tuntemasta nihkeydestä. Nuorsuomalaiset käytännössä lopettivat puolueorganisaationsa toiminnan ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen, koska he uskoivat kansanedustajien vahvaan edustuksellisuuteen.
Kansanedustajien piti edustaa pelkästään äänestäjiään, eikä puoluetta, jolloin puolue ja ryhmäkuri muuttuivat tarpeettomiksi.
Puolueen laittamisesta “koipussiin” koitui vaikeuksia, kun puolue alkoi valmistautua seuraaviin eduskuntavaaleihin. Valtakunnallisen vaalikampanjan käynnistäminen kävi liian raskaaksi ja osaltaan siksi puolue putosi seuraavissa vaaleissa eduskunnasta.
Vaikka Liike Nyt puhuu paljon nettikeskusteluista ja -äänestyksistä, se toteuttaa samaa edustuksellisuuden ideaa. Liikkeen edustajien ei tarvitse noudattaa äänestystuloksia, jos he perustelevat toimintansa liikkeen jäsenille.
Kansanedustajat ovat ainoastaan vastuussa äänestäjilleen toiminnastaan.
Tutkija: Toimintatapojen kritiikki on erinomainen aihe
Liike Nyt ei ole perinteinen protestipuolue, vaikka se kritisoi vallan keskittymistä ja poliittista eliittiä. Liikkeen kritiikki ei kohdistu korruptoituneisuuteen, vaan politiikan jähmeisiin toimintatapoihin.
– Se on erinomainen kritiikin aihe tällä hetkellä, koska kaksi vaalikautta olemme saaneet pohtia, eikö hallitus saa päätöksiä aikaan, emeritusprofessori Paloheimo sanoo.
Paloheimo viittaa ennen kaikkea sote-uudistukseen, joka tuntuu olevan vaikeuksissa hallituskaudesta toiseen. Silti hän ei ole vakuuttunut Liike Nytin menestysmahdollisuuksista.
Paloheimon mukaan menestyvää poliittista liikettä ei voi perustaa, ilman että se kertoo laajasti tavoitteistaan.
–Jos Liike Nyt pyrkii menestymään eduskuntavaaleissa, niin sellaisella porukalla pitää olla jokin yhteinen agenda, jonka pohjalta ehdokkaita asetetaan.
Yhteisen agendan luomista ei voi ainakaan tutkimusten valossa vähätellä. Yli puolet kansalaisista piti puoluetta tärkeämpänä tekijänä kuin ehdokasta, kun he tekivät äänestyspäätöstä viime eduskuntavaaleissa.
Liike Nyt on vasta luomassa omaa ohjelmaansa ja osaltaan keskeneräisyys johtuu liikkeen liian aikaisesta julkistamisesta. Tieto liikkeen perustamisesta alkoi kiertää politiikan piireissä, jolloin perustajille tuli kiire tiedottaa asiasta itse.
Nuorssuomalaiset toimivat toisin. He aloittivat murtautumisensa julkisuuteen julkaisemalla Ultimatum Isänmaalle -teoksen, joka roikkui vähän aikaa parhaiten myytyjen kirjojen listalla.
Teoksessa nuorsuomalaisten perustajajäsenet kävivät läpi puolueen periaatteita muun muassa talouspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta.
Paloheimo ei pidä nettikeskusteluita ja -äänestyksiä erityisen omaperäisenä ajatuksena, sillä puolueet ovat järjestäneet jäsenäänestyksiä ja -keskusteluita jo pitkään ennen Liike Nytiä. Esimerkiksi demarien eri piirien jäsenet ovat äänestäneet, ketkä pääsevät ehdolle eduskuntavaaleissa 2019.
Eri asia tietysti on, kuinka elimelliseksi osaksi puolueet tai liikkeet ottavat nettikeskustelut ja -äänestykset toiminnassaan.
Politiikan franchise-liike – nimen käyttö ei tosin maksa mitään
Liike Nytin toiminnasta saa käsityksen, että se osallistuu seuraaviin eduskuntavaaleihin. Käytännössä tämä voisi tapahtua yhteisen valitsijayhdistyksen kautta.
Liike Nytistä onkin pitkin kevättä ja kesää tippunut uutisia, joissa eri kuntien sitoutumattomat valtuustoryhmät ovat liittyneet osaksi liikettä. Parempi Heinola ilmoitti asiasta Ylelle kesäkuussa ja Uusi Jämsä puolestaan elokuussa.
Liike Nyt pyrkii toimimaan eräänlaisena franchise-liikkeenä, jossa se tarjoaa sitoutumattomille ryhmille valtakunnalliset puitteet.
– Tämä ei tosin maksa valtuustoryhmille mitään, Jungner sanoo.
Sitoutumattomien ryhmien kannatuspotentiaali ei ole suuri, jos asian suhteuttaa viime kuntavaalien tulokseen. Sitoutumattomat ryhmät saivat vaaleissa yhteensä 2,1 prosentin valtakunnallisen kannatuksen.
Liike Nyt tarvitsisi näkyviä hahmoja vaaleihin ehdolle. Tässä mielessä Koskisen ja Rostedtin kaltaiset hahmot palvelevat liikkeen tarkoitusta.
Harkimo on ilmoittanut, että hän lähtenee ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa, mutta Jungner empii kantaansa.
– En todennäköisesti ole ehdolla. Olen rakentamassa ja jeesaamassa systeemin toteuttamista, Jungner sanoo.
Jungner ei vielä arvioi, kuinka suuret todennäköisyydet Liike Nytillä on menestyä. Aika näyttää, löytävätkö ihmiset liikkeen vai eivät.
– Jos tämä ei innosta ihmisiä, niin sitten vain lappu luukulle. Olen varma, että tämä tapa toimia eli joukkoistaminen on tulevaisuutta. Onko Suomi vielä siihen kypsä, niin sitä en osaa arvioida, Jungner sanoo.
Yksi jättää ainakin leikin kesken. Nuorsuomalaisten Penttilä ei lähtenyt liikkeen toimintaan mukaan, koska hän haluaa keskittyä nykyiseen työhönsä konsulttitoimisto Nordic West Officessa ja hänen mukaansa yhden poliittisen liikkeen perustamisessa oli tarpeeksi tekemistä.
– En usko, että Hjallis (Harkimo) viitoittaa meille tien onnelliseen yhteiskuntaan, Penttilä kirjoitti blogiinsa pian sen jälkeen, kun tiedot Liike Nytin perustamisesta vuosivat julkiuuteen.
Penttilä kuitenkin uskoo, että “jokainen uusi poliittinen hanke” voi olla askel kohti toimivampaa demokratiaa. Ainakin Liike Nyt antaa muille puolueille paineita siihen, että ne löytäisivät jälleen jäsenensä.
Lue myös:
Harkimon Liike Nyt iskee maakuntiin – Heinolassa koko valtuustoryhmä liittyy Hjalliksen liikkeeseen
Harkimo kaappasi jo toisen valtuustoryhmän maakunnasta – Uusi Jämsä liittyy Liike Nytiin
Liike Nyt kaappasi joukkoonsa tunnettuja liikemiehiä – Jethro Rostedt ja Sedu Koskinen uusimmat edustajat