WASHINGTON Kuukauden työntekijä -palkinnosta on tullut vuosien saatossa vitsi, jota on parodioitu runsaasti kirjallisuudessa ja elokuvissa. Kehystetyt todistukset ovat siitä huolimatta haluttuja, joten pomot antavat niitä kernaasti alaisilleen.
Palkintojen on havaittu ruokkivan mielistelyä, salailua ja muuta epätervettä kilpailua työpaikoilla. Tutkimusten mukaan ne kuitenkin täyttävät tehtävänsä, koska ihmisillä on pohjaton huomatuksi tulemisen kaipuu sukupuolesta ja kulttuuritaustasta riippumatta.
Tunnettu huomionkipeä yhdysvaltalainen on vaikkapa presidentti Donald Trump. Hän valittaa Twitterissä saavansa osakseen liian vähän arvostusta, vaikka tekee kaikkensa kansakuntansa hyväksi – ja vielä paremmin kuin kukaan edeltäjistään.
Trump ei ole poikkeustapaus.
Konsulttiyritys BI Wordwiden selvityksessä saatiin tulokseksi, että vain 23 prosenttia yhdysvaltalaisista koki saaneensa huomattavaa tunnustusta nykyisessä työssään. 34 prosenttia kertoi saaneensa jonkinlaista tunnustusta. 43 prosenttia ei ollut saanut minkäänlaista tai jopa koki tulleensa kaltoin kohdelluksi.
BI Worldwiden selvityksen tulokset ovat merkittäviä, sillä ne vahvistavat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan jopa vuosien takaisilla tunnustuksilla on yhteys työntekijän luovuuteen ja tehokkuuteen. Palkittu henkilö on muita sitoutuneempi työhönsä ja työnantajaansa.
Palkinnot ovat erityisen tärkeitä rutiininomaisissa ja matalapalkkaisissa töissä puurtaville. Miten motivoida huoltamoiden työntekijöitä niin, että he tuntevat ylpeyttä työstään ja samalla ajattelevat myös työnantajansa parasta?
Vaikkapa osavaltion puhtaimman vessan kunniamaininnalla!
Vierailin äskettäisellä työmatkallani Wawa-ketjun vessassa. Kyseisen huoltoasemaketjun miestenhuoneet ovat Virginian siisteimpien maineessa.
Käymälä oli vaatimaton, mutta pöntönreunat kiilsivät puhtauttaan eikä lattialla ollut yhtään tahmeaa läikkää. Paperipyyheteline oli juuri täytetty ja paperit irtosivat siitä repimättä.
On pakko myöntää, että sellaisen vessan takia pysähtyy mielellään tankkaamassa eikä kahvilan vähän kovettunut sämpyläkään jää harmittamaan.
Työ on entistä harvemmalle yhdysvaltalaiselle se tärkein asia elämässä.
Alle nelikymppiset amerikkalaiset nuoret ovat vanhempiaan moniarvoisempia. Heidän työskentely- ja kulutustottumuksensa ovat selvästi erilaisia kuin aiemmilla sukupolvilla. Nämä niin sanotut millenniaalit saattavat haluta palkinnon jostain muusta kuin työsuorituksestaan, vaikka olisivat alansa huippuja.
Kuten lapsistaan tai lemmikeistään. Niinpä uusia asukkaita houkuttelevat kerrostalot, joihin saa myös tuoda lemmikkejä, huomioivat aulansa kuvataulussa asukkaan sijasta kuukauden koiran, kissan tai marsun.
Ylen kirjeenvaihtajien juttusarjassa tartutaan puheenaiheisiin eri puolilla maailmaa
Oma palkitsemiskulttuurin alalajinsa ovat huumoripalkinnot, joita jaetaan anti-sankareille, joko työssään tai muuten elämässään vähän heikommin pärjääville. Niihin suhtaudutaan pilke silmäkulmassa, mutta niiden teho on sama kuin Kuukauden työntekijän palkinnossa.
Ne lisäävät yritteliäisyyttä. Siksi niiden lista pitenee koko ajan.
Pahimmanhajuisten lenkkareiden palkintoraati tutkii tuhansia näytekappaleita kaikkialta Yhdysvalloista: Kammottavimman sukkamehun tuottaja saa 2 500 dollaria, mainetta ja kunniaa.
Unohdettu kirjailija saattaa päästä parrasvaloihin palkinnolla, joka myönnetään uutuusromaanin surkeimmasta seksikohtauksen kuvauksesta.
Lakituvassa häviävää juristia voi lykästää tyhmimmän oikeusjutun palkinnonjaossa.
Eräs tällaisen Stella-palkinnon voittajista haki asiakkaalleen miljoonakorvauksia tämän huomattua housujensa kutistuneen kuivauskaapissa. Hän hävisi oikeustaistelun, mutta on nyt maankuulu luuseri-lakimies.