Artikkelissa Trumpia kuvataan oman äänen ylistävillä ilmauksilla rap-artistina. Teksti rakentaa lisäksi kehyksen, jossa hänet ohjataan näkemään myönteisesti rap-artistina presidenttiroolin sijaan.
Artikkelin oma ääni käyttää Trumpin rap-artistina olemisesta selvästi ylistäviä ilmauksia, kuten ”oiva” ja ”hyvältä”. Kyse on yksittäisten arvottavien ilmausten käytöstä, ei ensisijaisesti lähteen käsittelystä tai näkökulmien epätasapainosta; kahden ilmauksen vuoksi vinouma on selvä.
”Uusia puolia Donald Trumpista on tullut ilmi – hänhän on oiva rap-artisti ”
”Ja se kuulostaa pelottavan hyvältä. ”
Rhetorinen vastakkainasettelu presidentin ja räppärin välillä, Trumpin esittäminen cover-version tekijänä sekä lopun myönteinen arvio muodostavat yhdessä kehyksen, jossa Trumpia ohjataan tarkastelemaan ensisijaisesti rap-artistina. Tämä on usean tekstivalinnan yhteisvaikutus, ei vain yhden sanan sävy.
”Pitäisikö Trumpista sittenkin tullä räppäri eikä presidentti? ”
”Nyt Trump on jopa tehnyt kappaleesta cover-version – tosin tietämättään. ”
”Ja se kuulostaa pelottavan hyvältä. ”