Mielikuvitusäiti
Murrosiässä minä talvi-iltoina kulkiessani aina hain silmiini tietyn tähden: äiti on nyt tuolla.
Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - - ja yhtäkkiä tajusi että puhuu vainajalle, joka ei edes ole paikalla.
Maa putosi hetkeksi alta, jäi vain tyhjyys.
Mutta tyhjyydessä olevasta montusta kömmittiin ylös, ja jatkettiin elämän lusimista.
Illtaisin kuvittelin kotona, että äiti on vain toisessa huoneessa, puuhailee siellä jotain äitipuuhia hiljaa, tai nukkuu. Näin luotu mielikuvitusäiti auttoi.
Kun näki kotona äidin jonkin vaatteen, tai muualla samantapaisen takin, huivin tai muun, saattoi kuvitella, että äiti on siitä vain piipahtanut hetkeksi pois.
Ei todellakaan mikään harvinainen elämänkohtalo, äiti, joka elää vain mielikuvituksessa. Meitä äidin kuvittelijoita on laumatolkulla.
Hyvää äitienpäivää haluan toivottaa kaikille lapsille ja äideille, ja erityisesti niille, joille äitienpäivä ei ole kevyt, keväinen sunnuntaipäivä, vaan myös linkki joihinkin muistoihin, joita ei olisi halunnut kokea.
Kesää kohti mennään, vaikka hampaat irvessä, eikö vain!
mk