Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ilmestyi maanantaina aamulla median eteen epätavallisesti. Hän tuli yksin, ilman hallituksen muita puheenjohtajia. Orpo ei suostunut arvioimaan, millainen lopputulos hallituksen rasismikeskustelusta tulee. Kyse oli muusta.

– Ennen kaikkea pitää löytää luottamus, Orpo sanoi.

Tämä oli ensi kerta, kun Orpo otti esiin luottamuspulan. Tähän asti luottamusta on aina ollut, vaikka perussuomalaiset on pitänyt hallituksen rasisminvastaista työtä ja pääministerin arvoliberaalia linjaa pilkkanaan.

Kun pääministeri alkaa puhua luottamuksesta, se on poliittisessa puheessa koodisana sille, että nyt menee oikeasti huonosti.

Varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan (ps.) puheet väestönvaihdosta ja heikkolaatuisista tulokkaista keskiviikkona ja perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran tuki niille lauantaina olivat liikaa pääministerille.

Viikonloppuna kokoomuksessa ei ollut käsitystä, miten nykyisestä umpikujasta tullaan ulos. Saa nähdä, onko tie löytynyt maanantaina.

Orpolla on sekä syitä kaataa hallitus että yrittää pitää se pystyssä.

Puntarissa kaatamisen puolesta puhuisi perussuomalaisten suhde rasistiseen puheeseen ja rasismin kitkemiseen.

Puolue on pitänyt Orpon vilpittömän oloisia pyrkimyksiä pilkkanaan. Vielä eilen puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jani Mäkelää (ps.) ”pakkasi hymyilyttämään” Orpon uhkailu, että budjetti ei valmistu, ennen kuin rumat puheet on siistitty.

Kiusallinen on myös Palestiinan tunnustamisesta syntynyt näkemysero ulkopolitiikassa. Presidentti Alexander Stubbin avaus halustaan tunnustaa Palestiina paljasti että hallituksessa on kiista, jonka takia Palestiina jäänee tunnustamatta.

Hallitus pysyisi pystyssä ilman kristillisdemokraatteja, mutta ei ilman perussuomalaisia. Perussuomalaisten näkemys ei ole pelkästään Israel-myönteinen vaan Palestiina- ja muslimivastainen. Puolue on kääntänyt kahden valtion tunnustamisen tässä tilanteessa tarkoittamaan terroristijärjestö Hamasin tukemista.

Hallitusohjelmatavoitteiden saavuttamisessa menetettävää ei olisi kovin paljon.

Hallitusohjelma rakennettiin etupainotteiseksi, niin että suuri osa kokoomukselle tärkeimmistä taloustavoitteista on jo päätetty, esimerkiksi monet sosiaalietuuksien leikkaukset, ammattiyhdistysliikkeen vallan heikentäminen ja veronalennukset kokoomukselle tärkeille ryhmille. Näillä puolue on muuttanut Suomea haluamaansa ja elinkeinoelämälle myönteiseen suuntaan.

Pääministeri voisi myös osoittaa, ettei hän ole kaikkien läpsittävissä, ja puolustaa liberaalia, humanistista kokoomuksen arvomaailmaa.

Perussuomalaisten kannatus on puoliintunut, ja politiikka painaa kokoomuksenkin lukuja. Vaalit tässä tilanteessa voisivat hyödyttää kokoomusta.

Toisaalta, jatkaminen on yleensä ensisijainen vaihtoehto. Se on merkki maan politiikan vakaudesta, niin taloudessa kuin turvallisuuspolitiikassa.

Myös Suomen heikko taloustilanne, synkkä työttömyys ja investointien puute ovat kokoomuksen to do -listalla. Pääministeri sanoo talouskasvun vihdoin virinneen, ja hän haluaisi näyttää suomalaisille, että kova politiikka puri.

Luovuttaneeseen pääministeriin voisi jäädä epäonnistujan leima.

Perussuomalaisten halu tai haluttomuus jatkaa hallituksessa on tietysti ratkaiseva. Vain hallituksessa voi olla vallassa, tehdä lisää leikkauksia ja leikata maahanmuuttajaväestön etuja.

Toisaalta, oppositiossa puolue saisi puhua vielä vapaammin kuin nyt. Puolue voisi osoittaa, että perussuomalaiset halusi tehdä Suomesta mielestään suomalaisen, mutta muut puolueet eivät suostuneet.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa puolitoista vuotta. Perussuomalaiset saattaa haluta rakentaa exitin hallituksesta nostaakseen kannatustaan, sitten kun hallituksessa olemalla ei enää voita mitään.

Vaalit talvella tai keväällä voisivat tulla kokoomukselle sopivaan aikaan.

Yllätyskorttina voisi toimia RKP, jonka vaa'ankieliaseman varassa kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituspohja pysyy tai ei pysy pystyssä.

Myös oppositio on havainnut, että ensi kertaa on niin sanotusti ”tosi tilanne”. Taustakeskusteluissa selviää, että yhteydenottoja oppositioon ei hallituksesta ole kuitenkaan tullut. Jos hallitus kaatuu, edessä ei ole seuraava hallituspohja vaan vaalit.