Juttu tiivistettynä
Kun turkulaiselta mediapersoonalta ja kirjailijalta, Markku Heikkilältä, kysyttiin viime vuonna halukkuutta kirjoittaa elämäkerta eduskunnan puhemiehestä Jussi Halla-ahosta (ps.), asiaa ei tarvinnut kauan miettiä.
– Sanoin suoriltaan, että kiitos mielellään. Milloin aloitetaan?
Kirjan kirjoittaminen oli hieman poikkeuksellinen urakka. Halla-aho suostui kirjan tekemiseen, mutta ei haastatteluihin kasvokkain. Heikkilä lähetti kysymykset sähköpostilla, ja Halla-aho vastasi.
– Vuoden verran olimme kirjeenvaihdossa. Hän vastasi aina pitkästi, täsmällisesti ja nopeasti. Vain kaksi kertaa olemme tavanneet.
Halla-ahon kirjuri
Markku Heikkilä sanoo, että hänen lähtökohtansa kirjan kirjoittamisessa oli olla Jussi Halla-ahon puolella.
– Lähtökohtaisesti olen sen henkilön puolella, josta kirjoitan. Nyt tehtäväni oli kirjoittaa, mitä Jussi Halla-aho minulle kertoi.
Helsingin Sanomat ehti jo kirja-arviossaan todeta, että Halla-aho kertoo elämäkerrassaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.
Heikkilä myöntää, että hänen tapansa kirjoittaa antoi perussuomalaisten entiselle puheenjohtajalle vapaat kädet. Kirjailija ei lähtenyt tarkastamaan tai kyseenalaistamaan Halla-ahon sanomisten totuudenmukaisuutta.
– Tämä on lähdekritiikitön kirja, sen tunnustan. Tiedän, että tästä tulee paljon sanomista. Tässä tämä nyt on, ampukaa.
Markku Heikkilä toimi kuin olisi ollut Halla-ahon kirjuri.
– En kertaakaan lähtenyt sen paremmin ylistämään kuin tuomitsemaan häntä. Avasin oven, että kerro, ja sitten minä kirjaan.
Puheenjohtajuudesta eroaminen
Teosta kirjoittaessaan Markku Heikkilä arvasi, että kirjasta nousee uutisotsikoihin se, miksi Halla-aho luopui perussuomalaisten puheenjohtajuudesta vuonna 2021.
Ennen elämäkertaa Halla-aho ei ollut puhunut julkisesti puheenjohtajan pestin jättämisen syistä. Kun hän erosi tehtävästä, hän kirjasi päätöksensä perustelut kirjekuoreen. Kirje piti avata vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Nyt hän yllättäen kertoikin Heikkilälle masennuksesta, uupumuksesta ja unettomuudesta, jotka olivat puheenjohtajuudesta eroamisen taustalla.
– En todellakaan uskonut, että hän julkistaisi tämän. Kysyin, onko tässä nyt se kirjeen sisältö, jota olit ajatellut pitää kymmenen vuotta piilossa. Hän sanoi: tässä se on, ja embargo päättyy nyt.
Punakynä lauloi
Markku Heikkilä kertoo, että kirjan valmistumisen jälkeen Jussi Halla-aho kävi tekstin läpi kolmeen kertaan. Halla-aho käytti valtavasti punakynää.
– Sieltä vedettiin yli kaikki vitsit, letkautukset ja adjektiivit. Nyt tekstissä lukee tuskastuttavan monta kertaa ”Halla-aho sanoo” tai ”Halla-aho toteaa”. Kaikki jyrähtämiset, naurahtamiset ja puhahtamiset on vedetty yli.
Kirjaa varten Heikkilä haastatteli Halla-ahon lähipiiriä, muun muassa sisarta, ja perussuomalaisten puheenjohtajaa, Riikka Purraa.
Sekä Heikkilä että haastateltavat ihmettelivät, kuinka avoimesti Halla-aho kertoi elämästään: ensimmäisestä suudelmasta, ongelmallisesta isäsuhteesta, autismista, masennuksesta ja muista henkilökohtaisista ongelmista.
– En olisi oikeastaan voinut enempää pyytää, Heikkilä tuumii.
Hallo-ahoa on yleensä pidetty pidättyväisenä ja yksityisyydestään tarkkana miehenä. Kirjaa kirjoitettaessa Halla-aho paljasti sisintään avoimesti: esimerkiksi sen, kuinka vaikea hänen on ylläpitää ihmissuhteita tai katsoa ihmisiä silmiin.
– Olin yllättynyt, miten valtavasti hän avautui. Mielestäni sain hänestä enemmän irti kuin koskaan osasin ajatella. Riikka Purrakin pyöritteli silmiään, onko Jussi kaikki nämä kertonut.