Ylen rahoitus ja sen leikkaaminen nousi keskusteluun hallitusneuvotteluiden ensimmäisellä viikolla. Tutkijan ja Tampereen yliopiston dosentin Heikki Hellmanin mukaan nyt käytävä keskustelu liittyy laajemmin valtavirtajournalismin vastaiseen liikehdintään. Vuosina 2013–2017 Hellman oli Yleisradion hallituksen jäsen.
– Etenkin perussuomalaisten taholla on vallalla ajatus, että perinteinen journalismi ei palvele ainakaan heidän etujaan eikä kerro heistä oikealla tavalla, hän sanoo STT:lle.
Media- ja viestintäpolitiikan tutkija Marko Ala-Fossi Tampereen yliopistosta näkee, että rahoitusta halutaan leikata ideologisista syistä.
– Rahoituksen leikkaaminen ei ole sinänsä itseisarvo, vaan sillä pyritään saamaan aikaan jotain muuta, sillä pyritään rajoittamaan ja estämään jonkin tietyntyyppisen sisällön tuotantoa ja saatavuutta, Ala-Fossi sanoo STT:lle.
Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sebastian Tynkkynen kysyi keskiviikkona Twitterissä, mitkä kanavat tai mikä sisältö ei ole ihmisten mielestä välttämätöntä.
Tämän jälkeen hallitusneuvotteluita vetävältä kokoomuksen puheenjohtajalta Petteri Orpolta kysyttiin torstaina tiedotustilaisuudessa, puuttuuko hänen hallituksensa Ylen sisällöntuotantoon, ja hän vastasi kysymykseen kieltävästi.
Myöhemmin samana päivänä Tynkkynen kirjoitti Facebookissa, että ”Orpo meni tekemään ison virheen linjaamalla omin valtuuksin, että Ylen sisällöntuotantoon ei koskettaisi”.
Perjantaina Orpo painotti, että neuvottelut käydään Säätytalossa eikä sosiaalisessa mediassa tai median välityksellä. Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra korosti perjantaina, ettei poliitikko voi puuttua Ylen journalistisiin sisältöihin.
Hellman uskoo, että Tynkkynen ymmärtää, miten asiat ovat.
– Tämä on suunnattu heidän omille kannattajilleen.
Alkavalla viikolla Tynkkynen johtaa hallitusneuvotteluissa ryhmää, jolle kuuluvat viestintä ja digitalisaatio sekä media-asiat, kuten Yle.
Parlamentaarinen työryhmä pohtimaan rahoitusta?
Ylen rahoituksen kohtaloa ei voida päättää noin vain hallitusneuvotteluissa, sanoo Hellman.
– Suomessahan on pitkä perinne siihen, että kaikista Yleisradiota koskevista asioista päätetään kaikkien puolueiden kesken parlamentaarisesti eduskunnassa. Se, että rahoitusta lähdettäisiin leikkaamaan, on aikamoisen kynnyksen takana, Hellman sanoo.
Myös muissa Euroopan maissa käydään keskusteluja yleisradioyhtiöiden toiminnasta.
Hellmanin mukaan Suomessa Yleisradion rahoitus on turvattu paremmin kuin monessa muussa maassa.
– Jos tässä jotain on tapahtumassa, se tapahtuu sitä kautta, että nimitetään parlamentaarinen työryhmä miettimään, mitä tässä on tehtävissä.
Hän ei usko, että Yle-lakia laitettaisiin uusiksi, sillä se vaatisi laajan konsensuksen siitä, mitä laille tehtäisiin.
Hallintoneuvostossa 21 jäsentä
Vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä eduskunta valitsee Yleisradion hallintoneuvostoon 21 jäsentä. Tällä hetkellä hallintoneuvoston puheenjohtajana toimii kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen.
Hallintoneuvoston tehtävänä on muun muassa valita Ylelle hallitus ja huolehtia, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuksi. Hallintoneuvosto voi antaa Ylen hallitukselle ohjeita asioissa, jotka ovat kauaskantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä.
Marko Ala-Fossin mukaan keskustelu Yleisradiosta kietoutuu liian usein sen ympärille, kuinka paljon liikaa Yleisradio saa rahaa tai kuinka paljon liikaa Yleisradio tekee jotain.
– Koskaan ei päästä puhumaan siitä, mikä Yleisradion tulevaisuuden tehtävä oikeasti on, ja mitä me halutaan saada sillä aikaiseksi.
Ala-Fossi pitää Yleisradiota tärkeänä tässä maailmantilanteessa. Yleisradio on Suomessa se laitos, joka ylläpitää normaalia ja turvallista mediaympäristöä tilanteessa, jossa disinformaation ja kaikenlaisten harhauutisten määrä on kasvussa, hän sanoo.
– Venäjä käy hybridisotaa meitä vastaan. En oikein tiedä, että onko tämä sitten oikea hetki lähteä leikkaamaan Yleisradion rahoituksesta.
Yle-vero on 0–163 euroa vuodessa
Ylen rahoitus oli viime vuonna 557 miljoonaa euroa, verojen jälkeen 506 miljoonaa euroa.
Yksityishenkilöt maksavat Yle-veroa, jos heidän vuositulonsa ylittävät vähennysten jälkeen 14 000 euroa. Tuloista riippuen vero on 0–163 euroa vuodessa.
Heikki Hellmanin mukaan Yleisradion kritiikki on noussut esiin aika ajoin aina siitä lähtien, kun yleisradiolaki säädettiin 30 vuotta sitten.
Vuosina 2015–2018 Yle ei saanut indeksikorotuksia, joilla normaalisti katetaan yleinen palkkatason ja kustannusten nousu.
– Katsottiin, että Yleisradiokin voisi osallistua säästötalkoisiin, Hellman sanoo.
Hellmanin mukaan yksi suosittu keskusteluteema on ollut se, että Yleisradio leikkaisi sellaista toimintaa, joka olisi hoidettavissa kaupallisesti.
Tällöin esimerkiksi erilaiset Ylen välittämät urheilutapahtumat saattaisivat siirtyä maksullisiksi.
– En tiedä, onko sekään kansalaisten etujen mukaista. Yleisradion tehtävä ei ole tarjota vain sellaista, mitä kaupalliset kanavat eivät tarjoa, Hellman sanoo.