Varsinkin keskustan kansanedustajat saivat Savo-Karjalan vaalipiirissä vahvan kannatuksen kotikunnissaan. “Omaan” kansanedustajaan saatetaan kuitenkin ladata liiankin kovia odotuksia, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen.
– Voidaan ajatella, että kansanedustajan pitää tuoda jotain aluepoliittisia näyttöjä ja konkreettista hyvää sille omalle kannatusalueelleen, hän kuvaa.
Kansanedustajan perustyössä paikallisiin asioihin voi vaikuttaa hyvin harvoin. Tärkeämpää on Riikosen mukaan ehdokkaan arvopohja ja osaaminen, joilla saa omassa ryhmässään vaikutusvaltaa.
– Jos oikein pelkistää, niin budjettivalmistelun viime metrit eli niin sanotut joululahjarahat ovat ne, joissa yksittäinen kansanedustaja voi saada läpi paikallisia hankkeita, jos hänellä on hyvä asema omassa ryhmässään, Riikonen sanoo.
Äänten keskittäminen on keskustalle tyypillistä
Parhaiten äänten keskittäminen onnistui kiuruvetisillä, joista yli 37 prosenttia antoi äänensä keskustan Markku Siposelle. Siposen kannatus oli kovaa myös naapurikunnassa Pielavedellä, jossa ääniosuus oli liki 29 prosenttia.
Yli kolmekymmentä prosenttia oman kotipaikkansa äänistä sai myös keskustan Hannu Hoskonen Ilomantsissa. Outokummun Hanna Huttunen (kesk.) sai kaupungissa neljänneksen äänistä.
– Keskustalle on tyypillistä paikkasidonnaisuus ja tietyssä mielessä kotiinpäin veto. Siellä myös tiedostetaan se, että jos pieneltä paikkakunnalta meinataan saada kansanedustaja, niin se myös vaatii sitä, että ääniä voimakkaasti keskitetään, itsekin keskustataustainen Olli Riikonen sanoo.
Muissa puolueissa ehdokkaat voivat Riikosen esiintyä enemmän yleispoliitikkoina ja kerätä kannatusta laajemmalta alueelta. Esimerkiksi vihreille paikallisuus ei ole yhtä tärkeä, mistä kertoo se, että joensuulainen Krista Mikkonen sai neljäsosan äänistään Kuopiosta.
Sosiaalidemokraattien läpi päässeissä ehdokkaissa on yleispolitiikkoja, mutta myös paikallisesti tunnettuja ja kannatettuja kansanedustajia. Timo Suhonen imuroi yli kolmekymmentä prosenttia Varkauden äänistä.
– Se on vahva teollisuuspaikkakunta, jossa hyvällä ehdokkaalla on mahdollisuus päästä läpi. Pohjois-Karjalassa Lieksassa on hieman samanlainen tilanne, mutta siellä ei ole ollut vahvaa demariehdokasta vähään aikaan, Riikonen sanoo.
Yhden pikkukunnan äänillä ei pärjää
Kansanedustajat eivät kysyttäessä itse juuri korosta paikallista kannatustaan.
– Se miten olen maataloutta, metsätaloutta ja suomalaisen energian käyttöä puolustanut sopii myös ilomantsilaisille, Hannu Hoskonen sanoo.
Yhden pikkupaikkakunnan äänillä ei eduskuntaan pääse. Valtakunnallisesti tunnettu Hoskonen napsikin ääniä ympäri vaalipiirin. Suurin potti, 1 848 ääntä, tuli Joensuusta.
Kiuruvedellä ensimmäistä kertaa ehdolla ollut Markku Siponen seuraa eduskunnassa paikkakunnan pitkäaikaista kansanedustajaa, keskustan Hannakaisa Heikkistä, joka ei ollut näissä vaaleissa ehdolla.
– Hannakaisa Heikkinen jäi kovalla äänimäärällä pois. Kyse oli vain siitä, onko tulokas niin hyvä ja luotettava, että hän saa siitä riittävän siirtymän itselleen, Olli Riikonen arvioi.
Pohjois-Savosta yksi keskustalainen kansanedustaja
Markku Siponen itse ei innostu ajatuksesta, jonka mukaan hän olisi perinyt äänensä Hannakaisa Heikkiseltä.
– Kaikissa vaaleissa olen nimenomaan tehnyt omalla persoonalla töitä. En ole kenenkään nimellä tai kuvalla koskaan ratsastanut.
Siposen vahvasta paikallisesta kannatuksesta kertoi jo menestys kunta- ja aluevaaleissa. Viime vuoden aluevaaleissa hän meni kirkkaasti läpi äänipotilla, josta lähes 80 prosenttia tuli Kiuruvedeltä.
– Toki tiesin, että Kiuruvedellä on vahva kannatuspohja. Keräsin kuitenkin neljätuhatta ääntä muista kunnista. Esimerkiksi Kuopiossa olin keskimäärin päivän viikosta ja satsasimme sinne tietoisesti tammikuusta asti.
Siponen ei myöskään koe olevansa erityisesti Kiuruveden tai Pielaveden asialla eduskunnassa.
– Olen ainoa keskustalainen kansanedustaja Pohjois-Savosta, joten koen että minulla erittäin suuri vastuu koko maakunnasta ja tietenkin koko Itä-Suomesta.