Blogi
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan blogeja tekee joukko oman alansa tarkkaan tuntevia toimittajia.
> Kaikki blogit voit lukea täältä
Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps.) mokasi pahasti, ymmärtääkseni Hakkarainen itsekin.
Minultakin on kysytty moneen kertaan, miksei Hakkarainen saa potkuja. Kuulemma jokaisessa normaalissa työpaikassa saisi.
Siinähän se onkin. Eduskunta ei ole normaali työpaikka. Oikeastaan se ei ole työpaikka ollenkaan. Paitsi tietysti virkamiehille, avustajille, kahvilan väelle ja niin edelleen.
Kansanedustaja ei ole työsuhteessa kehenkään eikä hän myöskään teknisesti saa palkkaa, vaan palkkiota.
Kun nyt sitten ihmetellään, kenellä tässä jupakassa on työnantajaa edes etäisesti muistuttavat kusiaisen valtuudet, niin vastaus löytyy itse kunkin peilistä: Suomen kansalla.
On kuitenkin ihan selvää, etteivät satunnaiset äänestäjät voi noin vain järjestää huutoäänestystä jossain kyläbaarissa ja päättää, että nyt se hölmöily riittää.
.
Miksi näin?
Joudun aloittamaan kaukaa.
Perustuslakina säädetyssä vuoden 1906 ja uudelleen 1928 valtiopäiväjärjestyksessä todettiin, että älköön edustajaa kiellettäkö valtiopäiville saapumasta ja siellä edustajana toimimasta.
Nykyisessä perustuslaissa on niin ikään lähtökohtana kansanedustajan koskemattomuus.
Tosin lainsäätäjälle ei yli sata vuotta sitten tai varsinkaan nyt ehkä juolahtanut mieleen, että edustajan koskemattomuutta pitäisi suojella muilta edustajilta. Pikemminkin niin sanotulta kansalta.
Jos joku valtiopäivien aikana taikka edustajan ollessa matkalla valtiopäiville tahi valtiopäiviltä sanoilla taikka teoilla loukkaa edustajaa, tietäen hänet edustajaksi, taikka jos joku valtiopäivien jälkeen tekee väkivaltaa edustajalle hänen toimensa suorittamisen vuoksi, niin pidettäköön sitä asianhaaraa, että rikos tehtiin edustajaa vastaan, erittäin raskauttavana (valtiopäiväjärjestys 1906/1928).
Mikä ei silti estänyt punaisten kansanvaltuuskuntaa määräämästä Svinhufvudin senaattia vangittavaksi 1918. Tai lapuanliikettä muiluttamasta kahta kommunistiksi epäiltyä suoraan perustuslakivaliokunnan istunnosta "puhutteluun" Lapualle 1930.
MIkä sitten neuvoksi? Eduskunnan puhemies näkyi valittelevan, etteivät lihakset riitä kuin huomautukseen. Se on totta, vaikka perustuslaista voi kyllä löytää mahdollisuudet myös varoitukseen, mutta silloin hölmöilyn olisi ilmeisesti täytynyt tapahtua täysistunnossa eikä kuppilassa – eikä asiasta olisi enää voinut päättää yksin puhemies.
Lisäksi puhemieskään ei varsinaisesti ole kansanedustajan esimies vaan pikemminkin tasavertaisten joukosta valittu.
Voi tietysti kysyä myös mitä ihmeen järkeä on eduskunnan ilmeisistä syistä nostetuista turvatoimista, jos edes eduskunnan kahvilassa ei kansanedustaja voi pitää evästaukoa rauhassa kesken istunnon.
Toki nykyinen perustuslaki suo mahdollisuuden erottaa kansanedustaja, mutta se on tehty tarkoituksellisen vaikeaksi. Sakot eivät riitä tai yleinen mielipide. Häkin pitää heilahtaa ainakin ehdollisena ja senkin jälkeen pitää hommata vielä perustuslakivaliokunnan lausunto ja erottamisen kannalla pitää olla vähintään kaksi kolmasosaa kansanedustajista.
On myös kysytty, miksi perussuomalaisten eduskuntaryhmä tyytyi vakavaan varoitukseen.
Siihen on ryhmän puheenjohtaja Leena Meri jo moneen kertaan vastannut, mutta yksi tulkinta on, että monissa kohuissa ryvettynyt porukka ei suurin surminkaan halua päästää muita puolueita mestaroimaan asioissa, joissa niiden omakin sauna on joskus palanut. Ei tosin yhtä näyttävästi.
Edes eduskuntaryhmän tai puolueen puheenjohtaja ei ole yksittäisen kansanedustajan esimies. Ryhmä voi ainoastaan erottaa jonkun jäsenyydestään, mutta ei eduskunnasta.
Aina voi tietty erota itsekin.
Sitäkään ei ole tehty kovin helpoksi. Nurmijärven kunnanjohtajaksi tietysti pääsee, mutta Esko Aholla (kesk.) oli lievää hankaluutta päästä Harvardiin hakemaan uutta virtaa hävityn presidentinvaalin jälkeen. Ahon tapauksessa kyse oli tosin määräaikaisesta vapautuksesta, ei erosta.
Ja se oli selvää, että pitkäaikainen SKDL:n ja sittemmin vasemmistoliiton tamperelaisedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen ei eroa saanut, kun perusteluna oli turhautuminen siihen, ettei voi kansanedustajana vaikuttaa asioihin.
Se on kuitenkin lohdullista muistaa, että kansanedustajaa koskevat istuntosalin ulkopuolella – myös muutaman metrin päässä eduskunnan kuppilassa – ihan samat lait kuin muitakin suomalaisia. Pikkujouluissakin.
Rapsut tulevat, jos aihetta on.
Helpointa olisi tietysti olla hölmöilemättä, meistä jokaisen.
Joulurauhaa.
Jari Korkki
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja