Aleksi Randell
TURKU – Jarkko Virtanen sai 33 ja Minna Arve 34 ääntä. Näin ollen Turun uudeksi kaupunginjohtajaksi on valittu Minna Arve.
Aleksi Randellin kasvoilla käväisi hymynkare, kun Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Elina Rantanen summasi pari viikkoa sitten kaupunginjohtajavaalin niukkaakin niukemman lopputuloksen.
Purkautuiko jännitys, kun puoluetoveri voitti ennakkoon tasaisena pidetyn äänestyksen? Koittiko olemisen sietämätön keveys, kun kahdeksan vuoden mittainen ura Turun kaupunginjohtana saavutti päätepisteensä?
– Onhan se dramaattista, että kaupunginjohtajuus ratkeaa yhden äänen erolla. Ei se silti yllätys ollut, sillä voimasuhteet olivat tiedossa jo ennen kokouksen alkua, tunnustaa Aleksi Randell.
– Päällimmäinen tunne oli se, että Turku jää osaaviin käsiin. Molemmat kaupunginjohtajaehdokkaat olivat hyviä vaihtoehtoja. Minna Arvella on pitkä kokemus paikallisesta poliittisesta päätöksenteosta, ja hän saa tarvittavaa tukea apulaiskaupunginjohtajana jatkavalta Jarkko Virtaselta sekä muilta entuudestaan tutuilta avainhenkilöiltä.
Randellin ura Turun kaupunginjohtajana on lähellä päätepistettä. Työhuone Yliopistonkatu 27:n kaupunginvirastossa on silausta vaille luovutuskunnossa.
Miehen viimeinen työpäivä Turussa koittaa 8. marraskuuta. Sen jälkeen edessä on muutto Helsinkiin Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtajan tehtäviin.
Lähes 20 vuotta kestänyt ura Turun kunnallispolitiikassa oli nousujohteinen. Toki matkan varrelle mahtui myös pettymyksiä.
Kiinnostunut, työteliäs ja oppii nopeasti
Maaliskuu vuonna 2007.
Eduskuntavaalien ääntenlaskenta etenee illan pimetessä. Taloustieteestä pro gradu -tutkielmansa tehnyt 31-vuotias Aleksi Randell havaitsee varhaisessa vaiheessa, että henkilökohtainen äänimäärä ei riitä kansanedustajan paikkaan. Loikka valtakunnanpolitiikkaan jää vajaaksi tuntuvasta taloudellisesta satsauksesta ja kampanjoinnista huolimatta.
On johtopäätösten aika.
Randellin uran alku Turun kunnallispolitiikassa oli lennokas. Yhteiskunnallisista asioista Luostarivuoren lukiossa kiinnostunut nuorukainen löysi tiensä 1990-luvun puolivälissä kokoomuksen nuorisopolitiikkaan.
Pitkänhuiskean poliittisen broilerin asiaosaaminen ja argumentointikyky kiinnittivät myös Turun kokoomuksen keskeisen vaikuttajan, Pekka Ruolan huomion. Pojassa oli ainesta vastuullisempiin tehtäviin.
– Pekka on aina ollut minulle tärkeä henkilö. Hänen ajattelustaan kumpusi tietynlainen rakkaus kotikaupunkiani Turkua ja sen poliittisten asioiden hoitamista kohtaan, muistelee Randell.
Aleksi Randell aloitti perehtymisen Turun kunnallispolitiikan monisäikeisiin kiemuroihin ja lainalaisuuksiin tarkastuslautakunnassa Pekka Ruolan varajäsenenä. Sen jälkeen tie vei nuorisolautakuntaan ja vuoden 2000 kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuustoon.
Valtuutettuna Randellin motivaatio yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan sai lisää käyttövoimaa.
Byrokraattista kapulakieltä sisältävät selonteot, strategiat, raportit, analyysit ja yhteenvedot syy- ja seuraussuhteineen jäsentyivät nuoren miehen mielessä kiehtovaksi kokonaisuudeksi siitä, miten Turun kaupunkikonserni toimii.
Aleksi Randell oli kiinnostunut, työteliäs ja oppi nopeasti.
Puolue myös palkitsi poikaansa poliittisella luottamuksella. Reilua vuotta myöhemmin Randell istui jo vallan keskiössä, Turun kaupunginhallituksessa. Vuonna 2003 koitti nousu raskaaseen sarjaan, kun hänestä tuli kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Pari vuotta myöhemmin tehtävä muuttui päätoimiseksi, 4 500 euron kuukausipalkan siivittämänä.
Karisman puute
Vuoden 2007 eduskuntavaalien lähestyessä nuoren miehen oli aika ottaa askel eteenpäin. Kunnallispolitiikka oli nähty ja koettu. Valtakunnan pelikentät kiehtoivat ja vetivät puoleensa. Mutta matkan varrelle ilmaantui perustavanlaatuinen ongelma: kansaan menevän karisman puute.
– Tietynlainen kansanomaisuus ei ole vahvimpia puoliani. Asiakeskeisyys on hallitsevampi ominaisuuteni, tunnustaa Aleksi Randell.
Miehen asiaosaamista on vaikea kiistää. Sen sijaan ulosanti muutuu herkästi monotoniseksi ja pitkäpiimäiseksi luennoinniksi.
Taito tiivistää, kansantajuistaa ja pelkistää asioita kulloisenkin kuulijakunnan tarpeiden mukaan jää usein vajavaiseksi.
Myös miehen kehonkieli viestii, että hän ei ole kotonaan vaalikarjan joukossa. Kabinetit, kokoussalit ja verkostoituminen ovat hänen ominta osaamisaluettaan.
Kiva duuni
Vuoden 2007 vaalien jälkeen Aleksi Randell joutui tunnustamaan, että hänestä ei koskaan tule kansanedustajaa. Surutyö vaati maiseman vaihdosta. Takaovi pääkaupunkiseudun vallan kamareihin aukesi viestintäministeri Suvi Lindénin erityisavustajan roolin muodossa.
Randell nautti työstään.
– Politiikan tekeminen oli hallituksessa hyvin ammattimaista. Siellä oli kiva olla duunissa. Sain luotua paljon kontakteja. Näin, kuinka valtio toimii, muistelee Randell.
Jatkoakin oli jo alustavasti luvassa. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi Randellille, että vastuullisia tehtäviä tulisi tarjolle tulevaisuudessa.
Randell ei aikonut palata Turkuun, mutta kohtalo päätti toisin.
Takaisin Turkuun ja palokuntahommiin
Vuonna 2008 Turun kaupunki oli sekavassa tilassa. Kaupunginjohtajaksi valitun Mikko Pukkisen omintakeinen ja etäinen johtamistyyli ei ottanut juurtuakseen paikalliseen toimintakulttuuriin.
Kokoomuksen kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Petteri Orpo saivat tehtäväkseen ylipuhua Randellin takaisin Turkuun.
Vuoden 2009 alussa mies johti jälleen puhetta kaupunginhallituksessa.
– Minulla oli halu laittaa asiat kuntoon. Lähtökohtana oli luottamuksen palauttaminen ja tulehtuneen ilmapiirin korjaaminen. Ennakkoehdoksi asetin, että saan selkänojakseni mahdollisimman laajan poliittisten ryhmien tuen. Se minulle luvattiin, kertoo Randell.
Työ oli vasta alkuvaiheessa, kun tuli tieto Mikko Pukkisen valinnasta Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi.
– Kuulin siitä ensin median kautta. Normaaliin tapaan. Taisin todeta silloin, että Turussa ei ole enää kaupunginjohtajaa, Randell hymähtää.
Etsiessään Pukkiselle seuraajaa Turun päättäjät halusivat pelata varman päälle. Looginen siirto oli Aleksi Randellin valitseminen kaupunginjohtajaksi. Ensin kyseeseen tuli parin vuoden määräaikainen pesti. Sen jälkeen virka muuttui toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi.
Randellin virkamiesura olisi voinut alkaa seesteisemmissäkin merkeissä. Turun toimintatapojen uudistus oli pahasti kesken. Sen lisäksi Suomi oli ajautumassa syvän ja pitkäkestoisen talouden taantuman kouriin. Työttömyys kasvoi ja verotulot vähenivät.
– Kun ryhdyin työstämään ensimmäistä talousarviotani, meiltä puuttui rahaa noin 80 miljoonaa euroa. Se oli hirvittäva summa.
– Rakenteelliset uudistukset, säästöpaketit, uusi johtamisjärjestelmä ja Turun telakan pelastusoperaatio olivat työläitä ja raskaita prosesseja. Mutta eteenpäin on menty, summaa Randell seitsenvuotisen johtajauransa merkkipaaluja.
"Hands on" sääntöjen puitteissa
Aleksi Randell saa kaupunginjohtajana tunnustusta keskustelevasta ja avoimesta johtamistyylistään, jos vertailukohtana on hänen edeltäjänsä Mikko Pukkinen. Toisaalta kriitikoiden mielestä kyseessä on kontrollifriikki, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään.
Randell tunnistaa itsessään molempia ominaisuuksia.
– Enemmän ja entistä laajapohjaisemmin pitäisi ehtiä keskustelemaan. Ongelmana ovat haastavat aikataulut, joita pitää noudattaa, jos asetettuihin tavoitteisiin halutaan päästä.
– Toisaalta haluan olla "hands on" sääntöjen puitteissa, eli seurata asioita läheltä. Pelkkä papereiden siirtely ei ole minun juttuni. Ensin käydään läpi, miten asia linjataan. Sitten se linjataan ja mennään eteenpäin, painottaa Randell.
Työ on tehty
Syyskuussa vuonna 2017 Turku-laiva seilaa tyynemmissä vesissä. Työllisyys ja asukasluku ovat kasvu-uralla. Talouden tasapaino siintää vuodessa 2020.
Kaupungista on tullut positiivisen rakennemuutoksen malliesimerkki.
Turku on kohtuullisessa kunnossa. Siksi Randellin kesäkuinen ilmoitus vaihtaa työpaikkaa löi monet ällikällä.
Miksi juuri nyt? Paloivatko kaupunginjohtajan käämit päättäjien Turkuun tuputtamasta pormestarimallista? Pahoittiko hän mielensä Turun psykiatrisessa sairaalassa paljastuneista potilaiden kaltoinkohteluista?
Randell kumoaa molemmat teoriat.
– En koskaan sanonut, että eläköityisin Turun kaupunginjohtajan tehtävästä. Jos haluaa tehdä jotakin muuta, niin 42-vuotiaana on vielä aikaa ja mahdollisuuksia. Katsoin, että nyt oli sopiva hetki lähteä. Mitään erityistä laukaisevaa tekijää tai muuta dramatiikkaa lähtööni ei liity, vakuuttaa Randell.
Rakennusteollisuuden toimitusjohtajan postin voisi kuvitella olevan mittatilaustyö Randellin makuun. Kyse on edunvalvonnasta ja taustavaikuttamisesta. Kabinettipolitiikkaa, neuvotteluja, kokouksia, seminaareja ja verkostoitumista. Vuorovaikutusta henkilöiden kanssa, jotka arvostavat ennen kaikkea asiaosaamista.
Aleksi Randellin urapolku suuntautuu jälleen pääkaupunkiseudulle. Nyt tarkoituksena on jäädä pitemmäksi aikaa kuin kymmenen vuotta sitten. Silti mies ei aio kääntää kotikaupungille lopullisesti selkäänsä. Toinen asunto säilyy Turussa.
Kuinkas muuten, Heidekenin poikia.