Muihin vaaleihin nähden kuntavaaleissa kampanjoidaan pienillä summilla, eikä raha näytä ratkaisevan valintaa. Suurin osa tänä keväänä valituiksi tulleista teki kampanjansa alle 800 eurolla. Valtuustopaikan saaneiden ja varavaltuutettujen tuli jättää vaalirahoitusilmoitukset Valtiontalouden tarkastusvirastolle viimeistään maanantaina.
– Kunnallisvaaleissa tiedostetaan se, että ehdokkaita on paljon ja läpipääsy on vaikeaa. Moni ei halua laittaa suuria summia kiinni kampanjaan, sanoo vaalirahoitusasiantuntija, ministeri Lauri Tarasti.
Ilmoituksen määräaikaan mennessä jättäneistä yli 80 prosenttia ilmoitti kampanjansa jääneen 800 euron rajan alapuolelle, jolloin kampanjan rahoitusta ei tarvitse tarkemmin eritellä.
Valtuustopaikka irtosi vain parilla eurolla
Vaalityötä tehtiin tänä keväänä eri puolilla Suomea hyvin erilaisilla rahamäärillä. Kampanjointiin käytetyt summat vaihtelivat paljon paikkakunnan ja puolueidenkin välillä. Siinä missä kokoomuksen ehdokas pääsi Sotkamon valtuustoon parilla eurolla, käytti saman puolueen ehdokas Turussa kampanjaansa liki 20 000 euroa.
– Kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole laittaa suuria summia kampanjointiin. Kuntavaaleissa pärjää kuitenkin muita vaaleja paremmin sellaisella perinteisellä torikommunikaatiolla. Minulle itselleni myös sosiaalisen median käyttö oli hyvin luontevaa, sanoo Kuopion kaupunginvaltuustoon valittu vihreiden Veera Willman.
Willmanin oma kampanja kustansi päälle 200 euroa, mutta hänkin huomasi, että puoluetoverit isommissa kaupungeissa laittoivat peliin huomattavasti suurempia summia.
Raha ei kuitenkaan ollut se ratkaisevin tekijä isoissakaan kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingin valtuustosta putosi kevään vaaleissa tunnettuja nimiä rahakkailla kampanjoilla. Samalla sisään asteli uusia hyvinkin pienillä rahallisilla panostuksilla. Muun muassa perussuomalaisten Jussi Halla-Aho on yksi niistä neljästä valtuutetusta, joiden kampanja jäi Helsingissä alle 800 euron.
Mainonta oli ehdokkaiden suurin menoerä. Toiset laittoivat tuhansia euroja eri viestintävälineisiin, kun taas toiset tyytyvät muutamien eurojen panostukseen sosiaalisessa mediassa.
Maanantaihin mennessä tulleiden ilmoitusten perusteella eniten rahallista tukea vaaleissa hankkivat itselleen kokoomuksen ehdokkaat, joiden yhteenlasketut tuet ylittivät 800 000 euroa. Vaalien voittajaksi yltäneet vihreät kampanjoivat puolestaan vain 250 000 euron tuilla. Isoista puolueista vähiten rahaa kampanjointiin keräsivät perussuomalaiset, joiden yhteenlasketut tuet jäivät alle sadan tonnin.
Yksi rahallisesti eniten ehdokkaita tukenut taho on ilmoitusten perusteella Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland eli Kaksikielisen Suomen säätiö. Se tuki lukuisia kaksikielisiä ehdokkaita noin 1 000–3 000 euron lahjoituksilla.
Pormestarikilpa nosti rahallisia panoksia
Kevään kalleimmat kampanjat nähtiin Helsingissä, jossa pormestarikilpa nosti rahapotteja. Reippaasti suurimman summan kuntavaaleissa laittoi palamaan kokoomuksen Jan Vapaavuori yhteensä reilun 61 000 euron kampanjalla.
– Pitää muistaa, että kysymys on pääkaupungista ja siitä, että meillä oli täällä pormestarivaaliasetelma. Se, että olin kokoomuksen pormestariehdokas selittää sen, että teimme olennaisesti isomman kampanjan kuin aiemmissa kuntavaaleissa, jossa olen ollut mukana, sanoo Vapaavuori.
Vapaavuoren kanssa pormestarin pallista kisailleen Anni Sinnemäen kampanja tehtiin puolet pienemmällä budjetilla noin 34 000 eurolla. Sinnemäki käytti kampanjaansa kuitenkin tuhansia euroja omaa rahaa toisin kuin Vapaavuori. Suurin osa Vapaavuoren rahoituksesta tuli ilmoituksen perusteella yksityishenkilöiltä saatuna tukena.
Muiden puolueiden pormestariehdokkaat kampanjoivat noin 4 000–7 000 euron budjeteilla lukuunottamatta keskustan Laura Kolbea ja RKP:n Eva Biaudetia, joidenka budjetti olivat päälle 20 000.
Vilunkipeli on edelleen mahdollista
Ministeri Lauri Tarasti oli aikoinaan mukana luomassa nykyistä vaalirahoituslakia, jonka tavoitteiksi asetettiin avoimuuden lisääminen ja vaalikampanjakulujen kasvun hillitseminen. Lain myötä on Tarastin mukaan menty oikeaan suuntaan, mutta systeemi ei ole aukoton.
– Vapaassa markkinataloudessa rahan piilottamiseen löytyy monia keinoja. Rahaa voidaan esimerkiksi edelleen jakaa monia eri reittejä niin, että loppusumma jää ilmoitukseen velvoittavan rajan alapuolelle tai käyttää esimerkiksi bulvaaneja, sanoo Tarasti.
Lain mukaan rahallisen tuen antajaa ei tarvitse kertoa, mikäli tuen määrä ei ylitä 800 euron rajaa. Ilmoituksissa näkyykin lahjoituksia, jotka ovat arvoltaan 799 euroa.
Kuntavaaleissa ilmoitusten todenperäisyys perustuu pitkälti valtuutettujen omaan moraaliin, sillä suuresta määrästä johtuen kaikkia ilmoituksia ei voida tarkastaa.
– Ilmoituksia tulee kaikkiaan noin 18 000. On aivan selvää, että sellaista valvontakoneistoa ei voida luoda, missä nämä kaikki käytäisiin läpi. Sen vuoksi keskitytään niihin, missä on käytetty rahaa eniten, sanoo Tarasti.
Tarastin mukaan koko yhteiskunta on menossa avoimempaan ja rehellisempään suuntaan, mikä näkyy myös vaalirahoituskeskustelussa.
Tästä kielii muun muassa se, että useat ehdokkaat erittelivät oman vaalirahoituksensa, vaikka laki ei sitä heiltä edellyttänytkään. Rahoitusilmoituksista löytyy sentin tarkkuudella eriteltyjä ilmoituksia jopa alle 10 euron vaalikampanjoista.