Koiviston aikakauden huippupoliitikot sosialidemokraatit Matti Ahde ja Liisa Jaakonsaari sekä keskustalainen Tytti Iso-Hookana-Asunmaa muistavat presidentti Mauno Koiviston henkilökohtaisesti.
Koivisto jaksoi kuunnella kentän huolia
Ahde tuli ensimmäisen kerran eduskuntaan 1970, Jaakonsaari 1979 ja Isohookana-Asunmaa 1983. He kaikki ehtivät olla myös ministereinä. Ahde toimi eduskunnan puhemiehenä 1980-luvulla ja Jaakonsaari on edelleen europarlamentaarikko.
Oululaisille Ahteelle ja Jaakonsaarelle Koivisto tuli tutuksi jo pääministeriaikanaan jo pelkästään eduskuntaryhmän kokouksista. Pääministeri Koivisto istui kaikki eduskuntaryhmän kokoukset alusta loppuun vaikka silloin nuori kansanedustaja Jaakonsaari kokikin hänen välillä vähän väsyneen kaikkien huolien kuuntelemiseen. Kentän terveisten kuunteleminen oli kuitenkin tärkeä asia Koivistolle.
Sivistys, lukeneisuus, perehtyneisyys ja venäjänkielen taito
Jaakonsaari muistaa, että kaikesta kumpusi hänen laaja lukeneisuutensa ja sivistys.
– Koivisto seurasi alkukielellä Venäjän nykykirjallisuutta ja tiesi paremmin kuin juuri kukaan aikalaisensa mitä venäläisten sielussa tapahtuu, arvioi omassa puolueessaan marginaalissa olevasta vasemmistososialidemokraatista liikkeen ikoniksi kasvanut Jaakonsaari.
Vielä aikaisemmin politiikkaan mukaan tuleen Ahteen mukaan Koiviston Venäjän kielen taito hämmästytti ja vähän ahdistikin venäläisiä.
Eläkkeellä olevan Koiviston presidenttikaudella ministerinä ja eduskunnan puhemiehenä toimineen Ahteen mukaan kaikki eivät pitäneet siitä, että hän osasi venäjää niin hyvin kuin osasi, koska hän pystyi seuraamaan kaikkea venäjänkielistä keskustelua.
Mikkelin panttivankidraaman johtokeskus Ahteen mökillä
Ahde kertoo että hän oli Koiviston kanssa myös perhetuttu.
– Koivistot kävivät meidän mökillä Iissä 1980-luvulla. Tästä syystä meidän mökin takapihasta tuli Mikkelin panttivankidraaman johtokeskus vuonna 1986. Sieltä turvamiehet ja iso joukko presidentin ympärillä olleita ihmisiä johti tuota operaatiota, muistelee Ahde.
Haukiputaalainen Isohookana-Asunmaa oli vuoden 1982 presidentinvaalissa Koiviston vastaehdokkaan Johannes Virolaisen takana ja sosialistin arvomaailma tuntui kaukaiselta. Koivisto tuli hänelle tutummaksi vasta 1990-luvun kulttuuriministerivuosilta.
Käsitys muuttui
Hän kertoo muuttaneensa melkoisesti käsitystään Koivistosta kirjoittaessaan keskustan historiaa 1970-luvulta eteenpäin.
– Käsitykseni Koiviston suhteesta Kekkoseen ja monesta muustakin asiasta muuttui ratkaisevasti kun sain hyvistä ja monipuolisista lähteistä arvioida itsenäisesti sen ajan politiikkaa, sanoo Isohookana-Asunmaa.
Lähinnä hän viittaa Kekkosen kauden viimeisiin vuosiin jolloin Koivisto joutui kovien paineiden alle kun Kekkosen poliittisesta perinnöstä taisteltiin.
Koivisto asettui K-linjaa vastaan
Myös Jaakonsaarella on voimakkaita henkilökohtaisia muistikuvia samalta ajalta. Hän muistaa että sosialidemokraattinen puolue jätti Koiviston yksin tekemään ratkaisua miten edetä kun häntä yritettiin kammeta pois pääministerin paikalta siinä vaiheessa kun Kekkosen sairaus alkoi käydä ilmeiseksi ja taistelu hänen perinnöstään alkoi. Keskusta kampanjoi ja demareiden sisälläkin oli sisäistä ristivetoa.
Vallassa olevalla pääministerillä ymmärrettiin olevan etulyöntiasema presidentinvaalissa.
Karjalaista kaavailtiin presidentiksi
Presidentti Kekkosen taustalla vaikuttanut keskustapuolueen niin sanottu K-linja halusi pääministeriksi ja sitä kautta presidentiksi Ahti Karjalaisen. Hänen taakseen kaavailtiin laajaa, keskustasta, kokoomuksesta, kommunisteista ja kristillisistä muodostettavaa rintamaa.
Tilanne kärjistyi kun epäselvissä oloissa annettiin ymmärtää Kekkosen tahtovan että pääministeri vaihtuu.
Vallitsevan käsityksen mukaan hallituksella piti olla presidentin luottamus.
Puolue jätti Koiviston yksin
Koivisto kuitenkin ilmoitti että hän eroaa vasta kun hän tai koko hallitus saa epäluottamuslauseen eduskunnalta.
Koiviston asettuminen sairaan presidentin taustalla hääriviä voimia vastaan nosti voimakkaasti hänen kansansuosiotaan, mutta hän teki tämän ratkaisun kriittisessä tilanteessa yksin, ilman oman puolueensa tukea.
– Erityisesti on jäänyt mieleen se kun hän sanoi eduskuntaryhmän kokouksessa ääni vähän värähtäen, että muistakaa, ettette koskaan enää jätä ketään niin yksin, kuin minä olin tässä, muistaa Jaakonsaari.
Kekkonen ilmoitti lokakuussa 1981 eroavansa presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä ja pääministeri Koivisto sai hoitaakseen tasavallan presidentin tehtävät, kunnes Kekkosen ero tulisi virallisestikin voimaan uuden presidentin astuessa toimeen.
Seuraavana vuonna käydyissä presidentin valitsijamiesvaaleissa Koivisto valittiin jo ensimmäisellä kierroksella.
Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti oli iso juttu
Koivisto oli Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti. Porvarillisella puolella oli alussa pelkoja että mitähän tästä seuraa kun on sosialistinen presidentti. Kampanjointi oli kovaa. Vaalikamppailussa peloteltiin sosialismilla vaikka Koiviston sosialismin tiedettiin olevan kovin maltillista laatua.
Pohjois-Pohjanmaalla pistettiin liikkeelle huhu että esimerkiksi seurat kielletään jos Koivisto valitaan. Seurat ovat erityisesti herätysliikkeiden kuten lestadiolaisten, körttiläisten ja rukoilevaisten hengellisiä tilaisuuksia joissa luetaan ja selitetään raamattua.
– Nythän se tuntuu huvittavalta ajatukselta, mutta silloin ei. Pohjois-Pohjanmaa on uskonnollista ja erityisesti lestadiolaista seutua. Minäkin menin Nivalaan kertomaan, että se ei pidä paikkaansa. Että ei tässä olla seuroja kieltämässä, kertoo Jaakonsaari.
Vaalien jälkeen Koivisto presidenttinä yhdisti kansakunnan nopeasti. Mitään ei sosialisoitu.
Koivisto yhdisti kansakunnan
– Pitkässä juoksussa Suomen pitkässä historiallisessa ajattelussa voi sanoa, että Koiviston kausi jää historiaan suomalaisia lopullisesti kansalaissodan jälkeen yhdistävänä ajanjaksona. Kaikki saattoivat kokea olevansa tasavertaisia poliittisesti, sanoo Isohookana-Asunmaa.
Jaakonsaari koki saman asian todeksi Oulussa ihan konkreettisesti.
Oulun varuskunnan silloinen komentaja tuli Koiviston valinnan jälkeen 1982 silloista kansanedustaja Jaakonsaarta minua vastaan kaupungilla, teki sotilaallisen tervehdyksen ja totesi:
– Rouva Jaakonsaari, tällä kertaa me olemme samalla puolella.
Sitä ennen Jaakonsaari ei muista everstien häntä mitenkään erityisesti tervehtineen.
– Vanhat puoluerajat murtuivat siinä vaiheessa ryskyen samaan tapaan kuin nyt Ranskan presidentinvaaleissa kun Macron valittiin, rinnastaa Jaakonsaari.
Asunnottomatkin äänestivät Koivistoa
Oulun vaalipiirin umpikeskustalaisissa kunnissakin Koiviston kannatus oli suurta, vaikka keskusta toki voittikin Pohjois-Suomen vaalipiirit vielä 1988 vaaleissakin.
Oulussa oli siihen aikaan vielä äänestysalue 10 syrjäytyneitä asunnottomia, siis ilman osoitetta olevia ihmisiä varten. Koiviston kannatus näkyi sielläkin.
Vaalitoimitsijat kertoivat että äänestämään tulin ihmisiä jotka eivät olleet koskaan elämässään äänestäneet ja jotka juuri ja juuri kykenivät ylipäätään siihen.
– Se liikutti niin syvältä ihmisten sielua, kertoo Jaakonsaari.
Länteen integroituminen oli merkittävä asia
Matti Ahde toimi eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa isäntänä Koiviston vannoessa toisen kertaan presidentin virkavalan aloittaessaan vuonna 1988 voimakkaan murroksen leimaaman toisen kautensa.
Neuvostoliiton hajoamisella 1991 oli suuri vaikutus Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjanvetoihin ja ne Koivisto joutui tekemään.
– Hän käänsi Suomen eurooppalaiselle ja länsimaiselle polulle erittäin menestyksellisesti Esko Ahon johtaman hallituksen kautta. Koiviston operatiivinen viisaus ja kyky pääsivät oikeuksiinsa. Ei ollut helppoa integroitua turvallisesti läntisen Euroopan unioniin. Se oli yksi Suomen poliittisen historian käännekohtia, sanoo Ahde.
Opetuslapsena karismaattista Koivistoa kuuntelemassa
Koiviston voimakas karisma, asioihin perehtyneisyys ja historian hallinta tuli Isohookana-Asunmaalle henkilökohtaisesti tutuksi kun hän istui kulttuuriministerinä Ahon hallituksessa 1991–1995. Koko Ahon hallituksen aika oli turbulenttista selviytymistä maan talouden romahtaessa ja laman iskiessä.
Koiviston merkitys oli Iso-Hookana-Asunmaan mukaan Ahon hallituksen olemassaololle ja säilymiselle aivan keskeinen. Tämän hän uskoo tultavan historiassa monin tavoin osoittamaan.
Kulttuuriministerinä Ahon hallituksessa istunut Isohookana-Asunmaa muistaa Koiviston pitäneen hallituksessa pitkiä monologeja, joissa hän perusteli oman käsityksensä tietyistä asioista monilta eri näkökulmilta.
– Ja me kuuntelimme kyllä kaikki kuin opetuslapset näitä hänen pitkiä harkittuja ja monipuolisia esityksiään. Hän oli päättäväinen vaikka piti matalaa profiilia. Hän oli ihmisenä hyvin tasa-arvoinen, hyvä seuraihminen joka otti huomioon kaikki. Minä arvostin häntä kovasti. En voi muuta sanoa.