Kari Salmi pääsi tapaamaan presidentti Mauno Koiviston pariin otteeseen henkilökohtaisesti kun presidentti vieraili puolisoineen Lahdessa. Toisella kertaa Salmi istui apulaiskaupunginjohtajan roolissa Tellervon pöydässä lounasseurana kun taas presidentti oli toisessa pöydässä.
– Kovin lähelle sillä kertaa ei päässyt juttelemaan. Se jäi muistiin, että presidentti tutkiskeli käsiänsä, jotka näyttivät siltä, että ruumiillista työtä on tullut myös tehtyä.
Salmi näki Koiviston esiintymisen presidenttikampanjan aikana ha olemus teki suuren vaikutuksen.
– Hänessä oli jokin sellainen kunnioitusta herättävä, melkein aristokraattinen lavasäteily. En ollut ainoa joka tästä vaikuttui tilaisuudessa ja oli helppo olla tukemassa häntä, varsinkin kun sitten näki mitä käytännössä merkitsi kun hänestä tuli presidentti.
Ajattelutapa löysi kaikupohjaa
Kari Salmen kasvu sosiaalidemokraattiseen aatteeseen on perheenperintöä, mutta myös Koivistolla on ollut vaikutus hänen ajatusmaailmaan. Salmen kirjahyllystä löytävät lähes kaikki Koiviston teokset.
– Hän vierasti ääriajattelua, tuli se sitten vasemmalta ja oikealta. Tämä piirre miellyttää myös minua ja olen yrittänyt siihen myös itse pyrkiä.
Salmi sanoo, että hänelle ei ole koskaan ole ollut vastenmielistä ajatus siitä, että esimerkiksi Lahden kuntapolitiikassa kaksi isointa ryhmää, Kokoomus ja SDP tekisivät tiivistä yhteistyötä. Tämä on osin Koiviston peruja.
– Kuten Koivistoa on muisteltu, niin hänessä ei näkynyt minkäänlainen demagoginen sosiaalidemokraatti vaan asiat otettiin asioina.
Demokraatti virne suupielessä
Salmen mielestä Koiviston perintö elää pitkään ja hänen valtakautensa linjauksilla on yhä merkitystä myös tässä ajassa.
–Kyllähän Koivisto demokratisoi Suomen Kekkosen ajan jälkeen. Paradoksaalistahan on, että hän kavensi omia valtaoikeuksiaan ulkopolitiikassa ja rajasi presidentin kaudet kahteen. Hän oli todellinen demokraatti ja parlamentaarikko, vaikka ei koskaan itse ollut edes kansanedustaja.
Toisaalta kunnioitusta ja karismaa hehkuva, toisaalta lämminhenkinen ja huumorintajuinen ihminen, jolla oli pieni virne suupielissä. Tällaisena presidentti Mauno Koivisto tulee jäämään Kari Salmen mieleen.
– Sillä toisella tapaamisella tuli pöydässä puhetta kielitaidosta ja Koivisto sanoi puhuvansa ruotsia Turun murteella. Hän kertoi tapauksesta, jossa norjalaiset olivat hänen ruotsiaan kuullessaan todenneet, että on tämä suomi mielenkiintoinen kieli kun sitä melkein ymmärtää, Salmi muistelee Koiviston sutkautusta.