Kun hallitus kokoontuu tarkastelemaan saavutuksiaan ja päättämään seuraavien vuosien rahankäytöstä, asetelma on toinen kuin ennen kuntavaaleja.
Virallisesti henki on hyvä ja hallitus toimintakykyinen. Kesärannassa nähdään kuitenkin myös katseita silmäkulmien alta ja pientä kyräilyä.
Hallituskaverit ovat huomaavinaan toisissaan uusia piirteitä:
Kuntavaalien voittaja, kokoomus, on saanut lisää itseluottamusta.
– Sieltä tullaan takki enemmän auki kuin ennen, keskustapoliitikko kuvaa.
Kokoomus itse viestii olevansa valmis käymään reippaasti kiinni taloushaasteisiin. Puolueessa ihmetellään, aikooko pääministeri pitää kiinni hallitusohjelmasta, vai jääkö ohjelman toteuttaminen kokoomuksen harteille.
Kakkoseksi jäänyt pääministeripuolue keskusta ja romahtanut populistipuolue perussuomalaiset keräilevät luitaan vaalien jäljiltä.
Kokoomus ja keskusta odottavat, mitä tekee puheenjohtajavaaliin menevä perussuomalaiset: jäädyttääkö se päätöksenteon vai paneeko vauhdin päälle.
– Ollaanko isänmaan miehiä vai taktikoidaanko, kokoomuspoliitikko arvuuttelee perussuomalaisten strategiaa.
Perussuomalaisvaikuttaja on huomannut, että Sipilä on ollut tavallista tuumivaisemman oloinen. Sekin ihmetyttää, miksi keskusta viettää viikonlopun puoluevaltuustossa Tampereella eikä ratkomassa riihen ongelmia muun hallituksen kanssa Helsingissä.
–Onko siellä paniikki päälllä kuntavaalituloksesta, puolueessa mietitään.
Pääministeriksi ryhtyessään Sipilä kuvasi meiningin olevan "tulos tai ulos".
– 2018 loppukeväästä on oman henkilökohtaisen tutkiskeluni paikka, että ollaanko oikealla uralla vai ei, Sipilä sanoi tammikuussa.
Kolme ässää, tekemisen meininki ja kaiken päälle fist bump. Menevästi alkaneen hallituskauden satoa ovat menoleikkaukset ja kiky.
Sopeutus – menoleikkaukset ja veronkorotukset – on ainoa iso tavoite, joka pääpiirteissään toteutuu jo nyt päätetyin keinoin. Säästöistä hallitus on kohdistanut suurimman osan sosiaalimenoihin ja koulutukseen, kuten se hallitusohjelmassa suunnitteli.
Poliittinen realismi jysähti päälle tammi-helmikuussa, kun hallitus oivalsi, että muut tavoitteet ja niitä varten päätetyt keinot eivät kohtaa. Talouspolitiikan arviointineuvosto, jossa istuu talouden osaajia yliopistomaailmasta, sekä valtiovarainministeriön virkamiehet julkistivat raporteissaan, ettei hallitus tule saavuttamaan tavoitteitaan.
Helmikuun jälkeen tilanne ei ole olennaisesti muuttunut. Taustakeskusteluissa hallituspuolueiden vaikuttajat ja poliitikkojen eivät väitä vastaan valtiovarainministeriön luvuille. Se, mitä on tehty, ei riitä.
Ykkösasiaksi riihessä nousee työllisyysasteen kasvattaminen. Nykyisin eväin se on jäämässä tavoitteesta parilla prosenttiyksiköllä. Se on liian matala taso, jos ikääntyvä Suomi aikoo selvitä tulevat vuodet suuremmin velkaantumatta.
Työllisyyden nostamiseksi on vain vaikeita keinoja.
Kannustinloukkujen purkaminen – se, että työnteko olisi kannattavampaa kuin työttömänä olo – sisältää isoja taloudellisia ja poliittisia riskejä. Jos työn vastaanottaminen ei pienennä tukia, valtiolle järjestely tulee kalliiksi. Jos taas tukia leikataan, se näyttäytyy äänestäjille leikkauksena, ei kannustuksena.
– Keskustalla ja perussuomalaisilla ei ole haluja koskea perusturvaan, toteaa keskustapoliitikko.
Hallitus yrittää myös saada työn ja työntekijät kohtaamaan. Jos työn perässä muuttamista kannustetaan rahalla, taas valtion on maksettava.
– Keppiin ei ole haluja ja porkkanaan ei ole rahaa, keskustasta kuvataan.
Sipilän hallituksen ja työmarkkinoiden kilpailykykysopimusdiili ei ainakaan talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä ollut ihanteellinen. Vastineeksi työajan pidennyksistä ja lomarahaleikkauksista hallitus kevensi veroja, ja menetti siis tulojaan. Jälkikäteen hallituspuolueissa osa väestä on naureskellut kuuden minuutin työajan pidennykselle. Kokoomus tuntuu taustakeskusteluissa pitävän kikyn saavutuksia vaatimattomina.
Ylen tietojen mukaan pääministeri odotti, että ennen kehysriihtä työmarkkinajäjestöt olisivat ilmoittaneet uuden sopimisjärjestelmän syntyneen. Hallitus olisi voinut sen perusteella olettaa, että luottamus tuo työpaikkoja ja päästä lähemmäs työllisyystavoitettaan.
"Suomen mallia", jossa palkoista sovittaisiin vientialat edellä eivätkä muut ylittäisi palkkatasoa, ei kuitenkaan syntynyt. Kun työmarkkinajärjestöillä ei ollut tarjota mitään, järjestölähde kuvailee Sipilän olleen pettynyt. Sen jälkeen Sipilä ei ole keskustellut asiasta järjestöjen kanssa.
Ajat ovat muuttuneet. Esimerkiksi keskustan entiset päättäjät muistavat, että joskus oli tapana hallituksen ja työmarkkinoiden sopia jostain ennen riihtä. Nytkin muutama ministeri tapasi keskeiset järjestöjohtajat, mutta pääministeri ei osallistunut. Ministereillä ei ollut järjestöille pyyntöjä tai tarjouksia - mutta ei juuri mitään muutakaan kerrottavaa.
Toinen kauas karkaava tavoite on puolueiden itsensä ja talousasiantuntijoiden mielestä kasvutavoite. Hallitus uskoi talouden ja bruttokansantuotteen kasvavan niin paljon, että julkisen talouden vaje kapenisi – eli käytännössä verotulot kasvaisivat – kahden miljardin edestä.
Talouskasvu on ollut odotettua reippaampaa, ja Suomi on kirinyt muuta euroaluetta kiinni. Mutta se ei riitä hallituksen oman tavoitteen saavuttamiseen. Varsinkin, jos samalla ei haluta kasvattaa menoja.
Ylen pyynnöstä talouspolitiikan arviointineuvostossa laskettiin, kuinka rivakkaa talouskasvua tarvittaisiin, jotta kahden miljardin lisätulot saataisiin. Pohjana käytettiin Suomen Pankin lukuja maaliskuulta 2017.
– Karkean laskelman perusteella tämä vaatisi noin kaksi prosenttia vielä viimeisimpiäkin ennusteita korkeamman bruttokansantuotteen arvon vuonna 2019. Tähän päästäisiin keskimäärin 0,7% nykyisiä näkymiä korkeammilla kasvuluvuilla vuosina 2017–2019, talouspolitiikan arviointineuvoston pääsihteeri Seppo Orjasniemi laskee.
Kasvua ja työllisyyttä parannetaan osin samoilla, osin eri keinoilla. Pitkävaikutteisia keinoja olisivat esimerkiksi tutkimuksen ja koulutuksen rahoittaminen, joihin hallituksella näyttää olevan paine tarttua, esimerkiksi tukemalla ammattikouluja.
Hallituksen itsensä kannalta nopeat keinot olisivat kullanarvoisia. Näitä voisivat olla investoinnit infraan ja vaikkapa homekouluremontit.
Jo Kataisen hallitus yritti vähentää tai toteuttaa toisin kuntien tehtäviä ja samalla säästää. Nykyinenkin hallitus yrittää, mutta laajensi yrityksen koskemaan myös muuta hallintoa. Miljardin kerääminen on yhä takkuista. Hallituksessa on myös niitä, jotka uskovat onnistumiseen.
Soten kolmen miljardin säästötavoite on oivallinen. Kukaan ei pysty sanomaan, onko se toteutunut. Se kun lasketaan niin, että menot kasvavat kolme miljardia vähemmän kuin ilman sotea. Jos hallitus antaa maakunnille tietyn summan rahaa jolla ihmiset on hoidettava, se voi sanoa säästäneensä.
Kahdessa vuodessa Suomi ja tilanne sen ympärillä ovat muuttuneet. Hallituksen huoleksi tuli niin muuttoliikekriisi kuin kuin sotilaallisen jännitteen kasvu. Nämäkin lisäävät kustannuksia.
Yhdessä asiassa hallitus näyttää marssivan yhtä jalkaa – turvallisuuden parantamisessa. Siitä on tulossa yksi maanantain ja tiistain pääteemoista.
Sisäministeri Risikko on kuuluttanut asiaa ympäriinsä niin, että jotkut alkavat jo väsyä kuuntelemaan. Rahaa on tulossa poliisille ja rajalle sekä tiedusteluun. Summia kukaan ei uskalla sanoa.
Myös puolustusvoimien valmiuden nostaminen – se kuinka nopeasti tarvittaessa ollaan puolustusasemissa - maksaa. Vuodelle 2021 on budjettikehykseen piirrettävä jokin luku, jolla aloitetaan puolustusvoimien hävittäjähankinta.
Hävittäjähankinnan alustava hintahaarukka on 7–10 miljardia. Summa on suuri - siihen uppoaisivat hallituksen tähän mennessä tekemät säästöt kahteen kertaan. Hallitus ei kuitenkaan yritä säästää tätä varten, vaan ottaa velkaa.
Hallituksella on kaiken kaikkiaan kiperä tilanne hoidettavana. Ensikertalainen ministeri ja pääministeri Sipilä sekä aloitteleva hallituspuolue perussuomalaiset ovat vakavoituneet nyrkkitervehdysten jälkeen. Valtionvarojen vahti kokoomus ei sekään voi tuulettaa, jos hallituksen taloustavoitteet karkaavat ulottumattomiin.
Lue myös:
Suomen taloudella menee nyt lujaa, mutta hallitusta se ei pelasta
Hallitus varautuu leikkaamaan yritystukia, paimentamaan työttömiä ja jakamaan rahaa tutkimukseen