Perussuomalaisten puoluevaltuusto kokoontui lauantaina eduskunnan Pikkuparlamenttiin Helsinkiin uudessa tilanteessa. Viime sunnuntaina puolueen voimamies Timo Soini ilmoitti, ettei enää pyri puolueen puheenjohtajaksi Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuun alussa.
Ennakkoon olisi voinut kuvitella, että tunnelma olisi ollut haikea ja surumielinen. Ei näyttänyt olevan muille kuin Soinille itselleen. Käytävillä yksi jos toinenkin valtuutettu kertoi puolueen kaipaavan suursiivousta, linjamuutosta tai uutta alkua.
Soinille valtuuston eteen kiipeäminen oli historiallinen hetki, sillä hän on johtanut puhetta, liikettä ja puoluevaltuustoa 20 vuotta. Hän on ollut SMP:n raunioilla ja perustamassa Perussuomalaiset, hän on ollut tupla-jytkyjen pääarkkitehti ja puolueen johtotähti.
Joulukuussa kaikki kuitenkin muuttui, eikä Soinilla ollut enää valittavissa kuin kaksi huonoa vaihtoehtoa. Sen sai aikaan puolueen nuivan siiven henkisen johtajan, europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon ilmoitus, että hän harkitsee vakavasti Soinin haastamista.
Vallasta luopuvan vaikea läksy
Soini olisi voinut asettua ehdolle, mutta riski jäädä kakkoseksi eli hävitä Halla-aholle oli olemassa. Paljon nolompaa loppua komeasti nousseelle uralle on vaikea kuvitella. Sitä ei olisi hälventänyt edes voitto, sillä vaali olisi synnyttänyt avoimen opposition ja puolueen johtaminen ja hallitseminen olisi ollut vaikeaa.
Soini valitsi kahdesta pahasta sen toisen. Hän luopuu puheenjohtajuudesta, mutta uskoo selvästi uuden puoluejohdon toimivan hänen kauko-ohjauksessaan.
Se tuli selväksi, kun Soini pyrki lauantaisessa puheessaan paaluttamaan perussuomalaisten politiikkaa vielä pitkälle puheenjohtajuutensa jälkeiseen aikaan. Esimerkiksi kotihoidontukea ei Soinin mukaan ro-mu-te-ta tä-män hal-li-tuk-sen ai-ka-na eikä seuraavallakaan, kuten Soini toimittajille lisäsi. Linjaus oli outo ja ehkä vähän surumielinenkin. Soini hirttäytyy kotihoidontukeen, vaikka sen varsinaiset luojat ja vaatijat eli keskustalaisetkin alkavat jo olla valmiita uudistuksille. Surumieliseksi puheen teki se, että niin paljon kuin perussuomalaiset ovatkin Soinia arvostaneet, ei ole mitään takeita siitä, että hänen vaatimuksensa toteutetaan jatkossa millilleen. Se on vallasta luopuvan vaikea läksy.
Maisterisjätkän unelmapesti 2.0
Soini haluaa jatkaa unelmahommassaan eli ulkoministerinä myös puheenjohtajavaihdon jälkeen. Niin saattaa myös hyvin käydä. Ensiksikin perussuomalaiset eivät varmasti häveliäisyyssyistä uhmaa Soinin tahtoa ja pudota häntä pallilta. Toiseksi hallituskumppanit keskusta ja kokoomus pitänevät Soinin ministerinä oloa jonkinlaisena hallituksen työkyvyn takeena.
Tässä kohti Soini siis saanee, mitä sormella osoittaa. Soinin toivetta on kuitenkin vaikea toteuttaa ilman että ministerien lukumäärää lisätään. Jari Lindströmin tupla-salkku on ollut outo alusta pitäen ja osoittautunut nyt käytännössä mahdottoman raskaaksi hoitaa. Lindström on sairauslomalla ja terveysongelmat varmasti tasan kaikkien mukaan todelliset. Mutta ratkaisu eli oikeus- ja työministerin yhdistelmän purkaminen palvelee myös Soinin haluja. Lindströmin taakkaa kevennettäneen antamalla oikeusministeriö uudelle puheenjohtajalle. Jotta uudessa salkussa olisi tarpeeksi painoa, siihen voitaisiin irrottaa Soinilta eurooppaministerin juoksut. Tätäkään vastaan Soinilla tuskin on mitään. Jäljelle kun jäisi klassista ulkopolitiikkaa ilman haparoivan ja Brexitiä pelkäävän EU:n murheita. Maisterisjätkän unelmapesti 2.0?
Mutta jos kyse olisi jostakusta muusta kuin Soinista, niin alettaisiinko jo nähdä merkkejä prinsessataudista: Tässä haluan jatkaa, tämä minulle sopii, tuo ei niinkään kiinnosta ja vielä ensi vaalikaudellakin tämä puolue tanssii minun pillini mukaan.
Kaukosäädin Halla-aholla
Soinin toiveet saattavat kuitenkin jäädä puolitiehen. Kenttäväki tuntuu kaipaavan selvästi nuivempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja se ei välttämättä Sampo Terhoa tuunaamalla ja puolustusministeri Jussi Niinistöltä sekä puhemies Maria Lohelalta tilatuilla tuki-twiiteillä tyydyty.
Tätä kirjoitettaessa on vielä epäselvää, asettuuko Jussi Halla-aho ehdolle puheenjohtajakisaan vai ei. Juuri nyt näyttäisi siltä, että ei.
Halla-aho on kuitenkin löytänyt kiristysruuvin, joka toimi jo Soinin kohdalla ja joka on käyttökelpoinen jatkossakin. Halla-aho kuului vuonna 2011 Nuivan manifestin allekirjoittajiin, samoin esimerkiksi puhemies Maria Lohela, puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo ja kansanedustajat Juho Eerola, Olli Immonen ja Vesa-Matti Saarakkala. Uudessa eduskunnassa nuivan linjan kannattajia on todennäköisesti enemmän. Manifestin allekirjoittajat vaativat Suomeen kireää maahanmuuttopolitiikkaa, ja sitä Soini ei arvostelijoiden mielestä ole hallituksessa tarpeeksi tiukasti ajanut.
Pelkällä "vakavalla harkinnallaan" Halla-aho on saanut kammettua puolueen uuteen asentoon. Soini ei jatka, ja puoluetoimiston ratkaisuvaihtoehto Sampo Terho puhui puheenjohtaja- ja presidenttiehdokkaaksi ilmoittautuessaan pelkästään maahanmuutosta ja Suomen "fixitistä" eli Britannian kaltaisesta EU-kansanäänestyksestä. Ja varmasti samasta syystä Soini vaati puoluevaltuustossa hallitukselta tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa ja tomerampia otteita kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden poistamiseksi maasta.
Perussuomalaisten kauko-ohjain ei ole tällä hetkellä Soinilla vaan Halla-aholla, ja nyt näyttää siltä, että yhteistyökanaviksi alkavat yhä vahvemmin valikoitua Hollannin ja Ranskan kaltaiset äärikansallismieliset populistipuolueet.