Presidentinvaaliin on aikaa vajaa vuosi ja kisaan alkaa vähitellen ilmestyä ehdokkaita. Kaikki odottavat nykyisen presidentin Sauli Niinistön ilmoitusta jatkoaikeistaan, mutta jo nyt näyttää selvältä, että oikeat vaalit ovat tulossa.

Kokoomustaustainen Sauli Niinistö on saanut korkeita suosiolukuja, mutta vaalit ovat eri asia kuin presidentin suosioluvut. Sen sai katkerasti kokea SDP:n Tarja Halonen, kun äänestäjät ”pettivät” hänet vuoden 2006 vaaleissa.

Porvarit pelasivat Halosta sivuun

Vaalin ensimmäisellä kierroksella Halonen keräsi yli 46 prosenttia äänistä ja pääsi lähelle suoraa valintaa, mutta toisella kierroksella vaaliin ”sekaantui” politiikka ja vaalipäivänä haastaja Sauli Niinistö sai jo enemmän ääniä. Ennakkoäänet pelastivat silloin Halosen jatkon.

Lopputulos oli: Halonen 51,8 ja Niinistö 48,2 prosenttia äänistä.

Politiikka sekaantui presidentinvaaliin sen vuoksi, että keskusta ja kokoomus olivat sopineet ennen ensimmäistä kierrosta tukevansa toiselle kierrokselle pääsevää porvaria. Karsintakierroksella pudonnut keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen liputti uskollisesti opposition ehdokkaan puolesta.

Pekka Haavisto haastoi Niinistön

Viime presidentinvaalissa Sauli Niinistö jatkoi siitä, mihin hän oli jo vuoden 2006 vaaleissa päässyt. Ääniä kertyi jo ensimmäisellä kierroksella yli puoluerajojen yhteensä 37 prosenttia.

Taistelu käytiin silloin kakkossijasta, joka toi paikan toiselle kierrokselle Niinistöä vastaan.

Hopeataistelun voitti suurten puolueiden ehdokkaiden takaa ponnistanut vihreiden Pekka Haavisto. Hän keräsi 18,8 prosenttia äänistä, kun keskustan ehdokkaaksi itsensä taas kerran jyrännyt Paavo Väyrynen jäi 17,5 prosenttiin.

Kaukana takana tulivat perussuomalaisten Timo Soini ja henkilökohtaisen romahduksen kärsinyt SDP:n Paavo Lipponen.

Haavisto hankki kokemusta maailmalla

Pekka Haavisto keräsi jo presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella yli tuplasti enemmän ääniä kuin vihreät oli koskaan aikaisemmin saanut. Politiikassa Haavistoon ei ole tarttunut liikaa puolueen miehen leimaa.

Eduskunnasta vuoden 1995 vaaleissa pudonneesta Haavistosta tuli vaalien jälkeen ensimmäinen vihreä ministeri Paavo Lipposen sateenkaarihallitukseen. Ministerikausi sujui ilman suuria lommoja.

Myöhemmin Haavisto hankki kansainvälistä kokemusta YK:n eri tehtävissä. Hän palasi eduskuntaan vuonna 2007 ja myös sen jälkeen hänellä on ollut kysyntää kansainvälisissä tehtävissä.

Haavisto-ilmiö rikkoi monia rajoja

Presidentinvaalissa Haavisto onnistui hankkimaan ääniä yli puoluerajojen kansainvälisellä osaamisella ja asiallisella esiintymisellä. Liberaalia kampanjaa sävytti myös tieto Haaviston parisuhteesta miehen, Ecuadorista kotoisin olevan Antonio Floresin kanssa.

Toisella kierroksella Haaviston kampanja kokosi taakseen laajan punavihreän ja liberaalin rintaman, jonka vaalitilaisuuksissa oli hurmostunnelmaa. Haavisto hävisi selvästi (prosentein 62,6–37,4) Sauli Niinistölle, mutta yli miljoonan äänestäjän tuki oli Haavistolle henkilökohtainen voitto.

Ehdokkuus vaati pitkän harkinnan

Vihreiden johto on jo pitkään houkutellut Haavistoa ehdolle myös vuoden 2018 presidentinvaaliin.

Oppositiossa vihreiden kannatus on noussut korkeisiin 13–14 prosentin lukuihin, ja puoluejohtaja Ville Niinistö on halunnut kuntavaalikampanjalle potkua myös Haaviston henkilökohtaisesta suosiosta.

Helsingistä eduskuntaan valittu Haavisto ei lähtenyt kuntavaaleihin vihreiden pormestariehdokkaaksi, mutta presidenttiehdokkaaksi hän lopulta suostui.

Haaviston elekielestä ja kiemurtelusta on nähnyt, että päätös uusintakisaan lähdöstä ei ole ollut helppoa. Viimeksi meni niin hyvin, että jo sen tuloksen saavuttaminen on kovan työn takana.

Muiden puolueiden ehdokasasetelmat näyttävät myös vievän Haavistolta tilaa. Punavihreälle ja liberaalille äänestäjälle on tällä kertaa tarjolla todennäköisesti useita ehdokkaita.

Ehdokastilanne on vielä avoin

Puolueiden ehdokaskuviot vuoden 2018 presidentinvaaliin ovat vielä monelta osin auki.

Keskusta ehti ensimmäisenä ja valitsi Matti Vanhasen ehdolle jo viime kesän puoluekokouksessa. Näin varmistui, että vanha isäntä Paavo Väyrynen ei päässyt sotkemaan kuvioita.

Oman kansalaispuolueensa perustanut Väyrynen on kertonut tukevansa Sauli Niinistöä, jos tämä pysyy Paasikiven ulkopoliittisella linjalla. Mutta Väyrysestä ei voi olla koskaan täysin varma.

SDP on noussut oppositiossa suosituimmaksi puolueeksi, ja puoluejohto toivoo entisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen suostuvan ehdokkaaksi. Urpilainen on luvannut vastata tämän kuun aikana. Haaviston kannalta Urpilainen olisi vaikea vastustaja.

Kokoomus odottaa Sauli Niinistöä

Kokoomus odottaa Sauli Niinistön ratkaisua, ja perussuomalaisilla on edessään uusi tilanne, kun Timo Soini ei ole käytettävissä. Perussuomalaisten ehdokaslistan kärjessä kantaansa miettii myös Niinistö, Jussi Niinistö.

Vasemmistoliiton ehdokkaaksi on tarjolla europarlamentaarikko Merja Kyllönen Kainuusta. RKP:n ja kristillisdemokraattien tilanne on vielä auki, mutta puolueet haluavat varmaan mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

Presidentinvaalin kiinnostavuutta lisää se, että ne liikuttavat eniten äänestäjiä. Tällä kertaa kuvassa ovat mukana myös mahdolliset maakuntavaalit, jotka on tarkoitus järjestää presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen yhteydessä.