Viisi tavallista työttömyysloukkua
Hallitus on luvannut tuottaa elokuun lopun budjettiriihessä paketin, jolla parannetaan työllisyyttä ja kannustetaan työn vastaanottamista.
Odotukset ovat kovat. Sipilän hallituksen tavoitteena on 110 000 uutta työpaikkaa ja 72 prosentin työllisyysaste tällä hallituskaudella.
Kilpailukykysopimuksen ja kehysriihen yhteydessä tehtyjä päätöksiä on arvioitu tylysti: ne eivät ekonomistien mielestä riitä hallitusohjelman työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.
Hallitus voi käyttää muutoksiin verotusta tai tulonsiirtoja, kiristää tai löysentää. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ennakoi Verkkouutisissa, että budjettiriihessä pöydällä voisi olla muun muassa sosiaalietuuksien ja työnteon yhteensovittaminen, jotta työnteko olisi aina kannattavaa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on pitänyt kohtaanto-ongelmaa aitona eli sitä, että vaikka työttömyys on kasvanut samaan aikaan, täyttämättä olevien avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt.
"Varojen siirtoa momentilta toiselle"
Työpolitiikan tutkija, professori Pertti Koistinen Tampereen yliopistosta ihmettelee hallituksen tähänastisia linjauksia.
– Näyttää siltä, että budjettiriihestä ei ole tulossa varsinaisesti mitään uutta, vaan hallitus jatkaa työllisyyden edistämistä erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden osalta vanhoilla resepteillä ja olemassa olevilla keinoilla. Käytännössä se tarkoittaa työllisyystoimiin kohdistuvien varojen siirtoa momentilta toiselle.
Hallituksen tavoite ei ole uusi, vaan Sipilä ministereineen yrittää etsiä ratkaisua samoihin kysymyksiin kuin moni aiempikin hallitus.
Miten tehdä työnteko kannattavammaksi kuin työttömyysavustusten varassa eläminen? Miten estää työttömyyden pitkittyminen? Miten yhdistää työpaikat ja tekijät Suomessa, jossa on samankokoinen väestö kuin Tanskassa mutta joka on maantieteellisesti hankalampi? Miten vastata työelämän murrokseen, jossa ammatit katoavat ja osaaminen vanhenee?
"Ongelmat samoja kuin ennenkin"
Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä oli Vanhasen ensimmäisen hallituksen alivaltiosihteeri ja mukana jo tuolloin etsimässä keinoja työllistämiseen.
Vihriälän mielestä keinot ovat edelleen pitkälti samat, koska ongelmat ovat pysyneet samoina.
– Tietysti on myös uusia ilmiöitä kuten se, että ammatit katoavat, joka vaatisi koulutuspanoksia enemmän. Katoamisen vauhti ei ole toistaiseksi suurempi kuin aiemmin. Teknologian murroksen myötä on kadonnut työpaikkoja teollisuudesta, maataloudesta ja palvelusektorilta, mutta on myös syntynyt uusia.
Kysymys on siitä, pysyykö koulutusjärjestelmä mukana, sanoo Vihriälä ja vastaa samantien, että ei varmaankaan pysy.
"Hallitus epäilee, että ihmiset eivät halua tai yritä"
Professori Pertti Koistinen on tutkinut joukkoirtisanomisia ja seurannut irtisanottujen työntekijöiden työuran kehitystä kymmenen, viidentoista vuoden ajan.
Hän pitää sosiaali- ja työttömyysturvan rinnalle kehitettyä muutosturvaa hyvänä, mutta hänen mielestään paljon uutta pitäisi keksiä, ettei pitkäaikaistyöttömyyden ongelma pahene työelämän murroksen takia.
Uudelleenkoulutuksella on Koistisen mukaan saatu parhaita tuloksia, mutta työttömän ja ammattinsa kadottaneen koulutus voi viedä vuosia.
– Eihän meillä ole nähty historian aikana näin suurta rakennemuutosta. Työttömien joukko, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys, kasvaa rakennemuutoksista. Toinen iso asia on itsensä työllistäminen, pienyrittäjien asema. Tilastollisesti itsensätyöllistäjien ryhmä on ollut kasvava ryhmä.
– Hallituksen ajattelun pääpaino on edelleen siinä epäluulossa, että ihmiset eivät halua tai eivät yritä. Voiko siitä ryhmästä, joka on joutunut rakennemuutoksen kohteeksi, ajatella niin? Sama koskee maahanmuuttajia – eikö hallituksella voisi olla tarjolla heille kaikille, kotitalouksille ja yksilöille, innostavampaaa ja motivoimpaa politiikkaa? Koistinen kysyy.
Olli Rehnin panos pettymys tutkijalle
Hän mainitsee nimeltä yhden pettymyksen kohteistaan: elinkeinoministeri Olli Rehnin (kesk.).
– Olisi voinut olettaa, että esimerkiksi Olli Rehn olisi taustansa ja kokemuksensa takia ottanut hallituksessa laajemman profiilin ja tuonut hallituksen ajatteluun innovatiivisuutta ja laajempaa yhteiskunnan murroksen ymmärrystä.
Asuntopolitiikan puute hiertää
Koistinen ja Vihriälä ovat samaa mieltä siitä, että asuntopolitiikka on vaikeuttanut ja vaikeuttaa työllisyyttä.
Koistisen mielestä tilanne vaatisi asuntoministeriä.
– Ammatillinen liikkuvuus on ollut hyvä, jos Suomea verrataan muihin maihin, koska sitä on tuettu ja käytetty. Nyt siinä alkaa olla rajoituksia ja se johtuu asuntopolitiikasta, joka ei tue riittävästi vapaaehtoista aluepoliittista liikkuvuutta. Kun ei ole asuntoministeriä, asuntopolitiikasta ei vastaa kukaan, vaan se on jätetty yksityisten toimijoiden ja kuntien varaan.
Pitkään jatkunut iso trendi näyttää jatkuvan. Kaikki työntekijät tuntuvat pakkautuvan Etelä-Suomeen tai muutamaan kasvukeskukseen muualla.
Vihriälän mielestä se, että työlle ei löydy tekijöitä, on lisääntynyt enemmänkin kasvukeskusten sisällä kuin alueellisesti. Hän muistuttaa, että pääkaupunkiseudulla on samaan aikaan korkeat asuntojen hinnat, avoimia työpaikkoja ja kasvava työttömyys.
Liikkuvuuden edistämistä ei kumpikaan nosta enää keinovalikoiman kärkeen.
Hallitus kokoontuu budjettiriiheensä tekemään työllisyyttä koskevia ratkaisuja elokuun viimeisenä ja syyskuun ensimmäisenä päivänä.