Vuosi meppinä täällä Euroopan parlamentissa on hujahtanut nopeasti. Olen oppinut, kuinka laajoja ja monimutkaisia asiakokonaisuuksia täällä liikkuu eri tasoilla. On haastavaa hallita parlamentin kahdenkymmenen erikoisvaliokunnan asioita, joista äänestämme. Siksi äänestyslistojen lukeminen ja työstäminen on aina iso urakka.

Pikavauhdilla juoksutetut käsi- ja koneäänestykset 751 mepin täysistunnoissa ovat joskus puuduttavia ja kestävät tuntitolkulla erityisesti Strasbourgin istuntoviikoilla. Nuo äänestykset vastaavat kestoltaan eduskunnan budjettiäänestyksiä. Erona vain, että äänestyslistojen salaisuuksiin sukeltaminen on satakertainen työ. Nyt ymmärrän, miksi mepit ovat kauhistelleet tätä äänestysrumbaa.

Kun kaikki täysistunnot ja valiokunnat lasketaan yhteen, olen vuoden aikana äänestänyt arviolta 10 000 kertaa. Nappia on painettu niin Turkin kielen asemasta, glyfosaatista, eurooppalaisen junaliikenteen kohtalosta kuin verotietojen vaihdosta.

Yksin ei kaikkea ehdi eikä voi hallita

Napin painaminen itsessään ei tietenkään paljoa rasita, mutta Suomen edun selvittäminen on monesti kovaa työtä. Pitää lukea komission tiedonantoja, neuvoston direktiivejä, valiokuntien mietintöjä, tuhansia tekstitarkistuksia, niiden pohjalta laadittuja äänestyslistoja ja paljon muuta.

Yksin ei kaikkea ehdi eikä voi hallita. Siksi pitää kuunnella asiantuntijoita, virkamiehiä, poliittisia neuvonantajia, etujärjestöjä ja kansalaisia. Yhteistyössä sitten lopulliset äänestyslistat syntyvät, mutta viime kädessä jokainen meppi vastaa itse omista äänestyksistään.

Me kaksi perussuomalaista meppiä kuulumme konservatiivien ja reformistien europarlamenttiryhmään. Mikä meitä ECR:n 73 meppiä 18 eri jäsenmaasta sitten yhdistää? Me kannatamme kansallista itsemääräämisoikeutta ja päätöksentekoa omissa parlamenteissamme, lähellä kansalaista. Sanomme ei jatkuvasti syvenevälle liittovaltiokehitykselle. Itse tunnen parhaiten suomalaista arkea, siksi tiedän, mikä on hyvää ja toimivaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tehdään Brysselissä hyviäkin päätöksiä

Bulgarialainen, romanialainen, kreikkalainen tai vaikkapa puolalainen arki ja siihen liittyvät julkiset palvelut ja päätöksenteko eri tasoilla ovat minulle vieraita, toki kiinnostavia. Parempi on, että puolalaiset päättävät itsenäisesti omasta lainsäädännöstään, palveluistaan ja talousarvioistaan Puolan parlamentissa. Sama koskee kaikkia muita EU-maita.

Tehdään Brysselissä hyviäkin päätöksiä. Esimerkiksi kansainvälisten suuryritysten veronkiertoon on järkevintä puuttua juuri EU:n tasolla. Tätä työtä olen tehnyt veronkiertoa suitsevassa verovaliokunnassa sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, joka on päävaliokuntani. On hienoa jatkaa veronkierron ja harmaan talouden vastaista työtä Euroopan parlamentissa, eli sitä samaa työtä, jota tein eduskunnassa erityisesti vuosina 2011-2015, jolloin olin tarkastusvaliokunnan jäsen.

Luxleaksin, Panama-vuotojen ja heikon taloustilanteen takia halu pistää veronkiertäjät ruotuun yhdistää ainakin niitä maita, jotka menettävät tässä likaisessa pelissä. Yhteiskunnan hyvinvointipalveluita ei voida tuottaa loputtomasti velkarahalla. Tämä on vihdoin ja viimein huomattu Suomessakin kahdeksan vuotta jatkuneen velaksielämisen jälkeen. Nyt tarvitsemme lisää verotuloja ja minä teen parhaani, jotta tässä onnistumme.

Pirkko Ruohonen-Lerner, Euroopan parlamentin jäsen