Aktiividemarien iltalukemisena on tänä keväänä pokkari Vasemmiston tulevaisuus. Siinä tunnetut demarit Erkki Tuomiojasta Mikael Jungneriin pohtivat mitä lamaantuneelle sosialidemokratialle pitäisi tehdä. SDP uudistaa parhaillaan periaateohjelmaansa ja kirja on sparrausaineistoa kenttäväelle. Aikaa on kahdeksan kuukautta, helmikuun puoluekokoukseen asti.
– Sosialidemokratia on ollut aiemmin keskeinen kokoava voima, jonka ympärille tehtiin koalitiot. Nyt se on mieluummin puolustava kuin eteenpäinvievä voima ja vaarassa jäädä ei-liikkeeksi, sanoo Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja, tutkija Mikko Majander. Hän sanoo oudoksuvansa koko hanketta liian kovana haasteena.
– Pitäisi paperille saada kirjoitettua keitä ollaan kun maailma on liikkuvassa tilassa ja on vähän kiinnekohtia. Jos periaateohjelma on vain ympäripyöreitä ihanteita, mitä aukkoa se palvelee. Mihin siinä odotetaan vastausta, jos aatteet ovat ennallaan, kuten demarit vakuuttavat, Majander ihmettelee.
Puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Marin pitää periaateohjelman uudistamista tarpeellisena. Hänen mielestään demarien perusarvoissa ei ole mitään vikaa, mutta puolue on keskittynyt liiaksi järjestelmien puolustamiseen.
– Ei ole kuunneltu ihmisten ääniä vaikkapa siitä, että sosiaaliturvajärjestelmä ei enää toimi kun ollaan pysyvien työsuhteiden ulkopuolella. Tämä uudistaminen on pientä taistelua siitä, voidaanko niitä malleja muuttaa, joita on itse oltu rakentamassa.
Marin haluaisi myös radikaaleja muutoksia puolueen organisaatioon.
– Olemme jämähtäneet poliittiseksi organisaatioksi. Nuoremmat kokevat tälläiset rakenteet jäykiksi ja vaikuttamisen välineinä oudoiksi. Poliittista prosessia pitäisi avata laajemmin vastaanottamaan tietoa ja palvelemaan ihmisiä.
Aiempi uudistumisyritys kaatui
SDP:n edellinen puoluejohdon ajama uudistusyritys, puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja puoluesihteeri Mikael Jungnerin aikakausi, tyrehtyi vähitellen ja kaatui lopullisesti viime puoluekokouksessa puheenjohtajan vaihdokseen. Jungnerin mielestä demarien kipuilu johtuu siitä, että puolue on viime aikoina tehokkaasti jarruttanut asioita.
– Demarit ei oikeasti halua uudistua. Onnistuneet uudistukset ovat tapahtuneet pakon edessä. Esimerkiksi maakuntalehdistä luovuttiin kun rahat loppuivat. Puoluetalosta muutettiin kun rahat loppuivat. Molemmat olisi kannattanut tehdä vuosia aikaisemmin.
Jungner kirjoittaa parhaillaan kokoomuksen entisen puoluesihteerin Taru Tujusen ja Evan toimitusjohtajan Matti Apusen kanssa kirjaa politiikan murroksesta. Kirja ilmestyy kesäkuussa.
– Demareiden onneksi ei muillakaan puolueilla mene kovin hyvin. Puolueet kulkevat kohti unohdusta. Entinen edelläkävijäpuolue SDP menee etunenässä, sanoo Jungner.
Kansanedustaja Timo Harakka on noussut julkisuuteen demareille epätyypillisillä avauksilla yrittäjyydestä, työstä ja markkinataloudesta. Hänen on epäilty yrittävän haastaa ay-järjestötaustaista puheenjohtajaa Antti Rinnettä. Harakka on tämän kiistänyt.
– Yritän hakea tulevaisuuskulmaa. Meidän pitäisi ottaa ennakoiva ote siihen miten Suomi on muuttumassa ja miten digitaalisessa maailmantaloudessa pärjätään. Peräpeiliin ja kunniakkaisiin perinteisiin vetoaminen on vähemmän hyödyllistä.
Yhtenä suurena muutoksena Harakka pitää sitä, ettei enää ole vuosikymmeniä kestäviä pitkiä työsuhteita vaan työurassa voivat vuorotella opiskelu, yrittäjyys ja palkkatyö.
– Meidän pitää miettiä isoja muutoksia sosiaaliturvaan, jotta ihminen voi tehdä vapaita, rohkeita ratkaisuja.
"Pitäisi hyväksyä menestyminen"
Hannu Jouhki nousi otsikoihin kuusi vuotta sitten kirjallaan Demari ajaa bemarilla, punakoneen viritysopas. Lääkefirman asiantuntijana työskentelevä Jouhki on edelleen SDP:n jäsen, vaikka viritysohjeet jäivät puolueessa hyllylle. Nyt käynnistettyä uudistushanketta hän pitää hyvänä.
– Puolueessa pyörivät työryhmät ja pajat, mutta pitäisi olla myös ote siitä kenen asialla ollaan. Silloin kun kirjoitin oman pamflettini, me koko ajan murehdittiin tukien ja etujen saajia. Siihen väliin kokoomus iski ja siksi he kaappasi modernia tietotyötä ja asiantuntijatyötä tekevät ihmiset.
Jouhkin mielestä SDP:n pitäisi hyväksyä menestyminen. Samaa mieltä on Mikko Majander.
– On mielikuva, että demarit suhtautuu penseästi siihen, että joku menestyy, yritysmaailma menestyy. Siitä huolimatta, että SDP on sitoutunut mitä suurimmissa määrin kasvavaan talouteen, se puhuu siitä, miten menestyksen tuotto jaetaan. Tässä pitäisi löytää tasapaino.
Majander pitää periaateohjelman ykköskysymyksenä talousohjelman päivittämistä, erityisesti suhdetta maailmanmarkkinoihin ja globaalitalouteen. Jungner päivittäisi SDP:n suhteen markkinatalouteen.
– Siinä kaikki palikat eivät ole kohdallaan. Markkinatalous on ihmiskunnan toimivimpia luomuksia ja jostain käsittämättömästä syystä monet demarit suhtautuvat markkinatalouteen vastentahtoisesti. Demarit sietävät markkinataloutta kun heidän pitäisi innostua markkinataloudesta.
Majanderin mielestä ajatus siitä, ketkä mahtuvat sosialidemokraatteihin on kaventunut 2000-luvulla.
– Lipposen kauden jälkeen ja finanssikriisin iskiessä haettiin vanhasta turvaa. Silloin työnnettiin markkinaehtoisuuden syyksi ne vaikeudet, joita oli. Sanottiin, että Lipposen aikoina tehtiin niin ja näin ja siitä kannetaan laskua.
– On sanottu, että SDP:ssä seinät on leveällä ja katto korkealla, mutta kyllä se on muuttunut ahtaammaksi se kuva.
SDP:n uudistettavat arvot ja tavoitteet eli periaateohjelmaluonnos on avattu kesän ajaksi kenen tahansa, myös jäsenkirjattomien, kommentoitavaksi puolueen verkkosivulla. Perinteisten poliittisten teemojen lisäksi taustamateriaalissa innostetaan kysymään ulkopuolisilta mikä eläin, ruoka tai kone SDP olisi.
Jos SDP olisi kone, se olisi Timo Harakan mielestä tabletti, Jungnerin mielestä iskuporakone, joka on huollossa.
SDP:n puoluehallitus tekee kesän ja syksyn kierrosten jälkeen periaateohjelmasta esityksen, joka hyväksytään 2.- 4. helmikuuta pidettävässä puoluekokouksessa.