“Sori siitä” oli valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) anteeksipyyntö, kun Yleisradion toimittaja kysyi marraskuussa, miksi hän oli esittänyt eduskunnalle vääriä prosenttilukuja hallintarekisteriesityksen lausunnoista.
Stubb oli sanonut eduskunnan kyselytunnilla, että 90 prosenttia hallintarekisterilausunnoista on myönteisiä, kun todellinen luku oli 10 prosenttia.
Ministerin pahoittelu palasi mieleeni, kun luin uutisen, jossa kerrottiin Stubbin Talvivaara-puheista eduskunnalle. Siinä kerrottiin Stubbin sanoneen, että esitetty lisärahoitus 38,5 miljoonaa euroa riittää kesän ja kevään yli.
“Se ratkaisu, jonka me nyt esitämme tässä talousarviossa, on se 38 miljoonaa, jolla päästään tämän kevään, kesän yli.“ - Valtiovarainministeri Alexander Stubb eduskunnalle 1.3.2016
Yllätyin, koska olen viime aikoina ynnäillyt aika tarkkaan valtion Terrafamelle aiemmin annetun rahan kulumista. Olivathan valtionyhtiön edustajien puheet rahan riittävyydestä jo aiemmin osoittautuneet katteettomiksi.
Raha, jonka piti riittää “vuoden 2016 loppupuolelle”, hupeneekin jo huhtikuun loppuun mennessä. Tiesin siis hyvin, että nyt eduskunnalta haettava uusi raha riittäisi toukokuun alusta korkeintaan kesäkuun puoliväliin.
Yle kysyi eilen Stubbilta eduskunnassa hänen väitteestään, että raha riittäisi kesän yli. Stubb arveli, että pöytäkirjassa on väärä sanajärjestys ja lupasi korjauttaa sen, jos näin on. Pöytäkirja oli kuitenkin sanatarkasti oikein, sen varmistimme videotallenteelta.
Sori siis siitä. Mutta mitä väliä on sillä, onko Stubb puhunut talvesta, keväästä vai kesästä? Sillä on paljon väliä. Kaivoksen jättimäinen kita syö keskimäärin lähes 800 000 euroa päivässä ja tahti vain kiihtyy kevään myötä. Jos siis ministerin puheiden syksy onkin kesäkuun puoliväli, ero on taloudellisesti valtava.
Hallituksen esitys ei sisällä arviota siitä, kuinka pitkälle uudella potilla mennään. On siis merkityksellistä, miten kansanedustajat hahmottavat rahan kulumisen. Tuo hahmottaminen ei nimittäin ole ollut heille ihan helppoa.
Kun viime kesänä eduskunnassa puhuttiin kaivoksen “kahden vuoden liiketoimintasuunnitelmasta”, moni kansanedustaja luuli, että myönnetty 209 miljoonaa euroa riittäisi kahdeksi vuodeksi.
Leuat loksahtivat, kun kukkarolle tultiin helmikuussa - vain reilu puoli vuotta myöhemmin.
Stubb on hapuillut muidenkin faktojen kanssa.
Viime vuoden puolella selvittelin hänen puheitaan hallituksen pakkolakipaketin perustuslaillisuudesta. Stubb oli nimittäin todennut pian paketin esittelyn jälkeen Ylen radiohaastattelussa, että sen perustuslaillisuutta on selvitetty asiantuntijoiden ja virkamiesten kanssa “juurta jaksain”.
Tietopyyntöäni pompoteltiin ministeriöstä toiseen - lopulta mitään mustaa valkoisella asiantuntijalausunnoista ei löytynyt. Yllättäen viime viikonloppuna Stubb itsekin myönsi, että koko uudistus joutaa romukoppaan, koska perustuslaillisia toteuttamisedellytyksiä ei ole.
Stubbin virheet ovat sellaisia, että ne on pienellä vaivalla tai jopa helposti selvitettävissä. Vaikuttaa siltä, että joskus sanoja vain putoilee suusta – ikään kuin hetkessä harkitsematta – kun hän puolustaa hallituksen hankkeita.
Ehkä kiire ja stressi painaa, ehkä se on Stubbin tyyli. Omankin puolueen sisällä tyytymättömyys puheenjohtajaan on kasvanut. Moni kokee, että kokoomus ei ole pystynyt toimittamaan sitä, mitä on lupailtu.
Työpaikkojen paikallisen sopimisen vesittyminen on osalle valtava pettymys. Toinen kysymys tietenkin on, kuinka paljon tästä pettymyksestä on reilua kohdistaa Stubbiin.
Poliitikkojen pettymystä merkittävämpi kysymys on, voivatko kansalaiset luottaa vallanpitäjien puheisiin. Viime vaaleissa nähtiin jo melkoinen temppusirkus, kun puolueet puhuivat epämääräisiä tulevista leikkauksista ja samaan aikaan lupailtiin monta kaunista ja hyvää.
Mediakaan ei parhaalla tavalla onnistunut kaivamaan totuutta esille. Se iski silmille kesällä, kun Sipilän trio esitteli rajun ohjelmansa ja myöhemmin pakkolakipakettinsa.
Hallitus tekee nyt uudistuksia, joilla suuria vaikutuksia valtiontalouteen ja kansalaisten ihan oikeaan elämään. Hallituksella on kiistatta oikeus käyttää valtaansa.
Minimitason vaatimus kuitenkin on, että kipeätkin päätökset tehdään rehdisti mahdollisimman oikean tiedon ja perustelujen varassa.