Euroopan parlamentin budjettivaliokunta vieraili helmikuun alussa Turkissa sijaitsevalla pakolaisleirillä. Budjettivaliokunnan tehtävä oli tutustua sekä leirin olohin että siellä vallitsevaan avun tarpeeseen. Siihen, mihin EU:n pakolaistilanteen hoitamiseen lupaamaa apua jatkossa ohjataan.
– Leiri oli siisti ja hyvin järjestetty. Ihmiset tekivät itse ruokaa ja kaksi koneellista pyykkiä sai pestä viikossa. Siellä oli kauppa ja lapsille kouluja, vierailulla mukana ollut europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) kertoo.
Jäätteenmäen mukaan pakolaisleireillä asuvat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. He, jotka eivät saa töitä tai ovat sairaita. Asukkaista arviolta kolmasosa oli lapsia. Muutenkin lasten määrä kaikista Turkissa olevista pakolaisista on suuri. Ja se on juuri se asia, joka murehduttaa – ja johon apua pitäisi saada.
– Koko Turkissa on se ongelma, että siellä on puoli miljoonaa lasta, jotka eivät saa mitään koulutusta ja opi lukemaan. Asia pitäisi saada kuntoon, sillä ilman lukutaitoa heillä ei ole mahdollisuuksia saada työtä ja se on myös turvallisuuskysymys. Jos heidät jätettäisiin oman onnensa nojaan, he ovat niitä, joita Isis houkuttelee riveihinsä.
"Eivät näy silmissä ja tunnu sydämessä"
Osmaniye Cevdetiye –leiri on lähellä Syyrian rajaa. Se on toiminut jo neljä vuotta. Osa perheistä on asunut siellä tämän ajan.
– Neljä vuotta teltassa kesät talvet. Aika karmeaa ajatella, että itse joutuisi siellä asumaan, Jäätteenmäki sanoo.
Vaikka meillä pakolaisten määrään havahduttiin vasta viime vuonna, on esimerkiksi Turkissa tilanne ollut tiedossa jo pitkään. Jäätteenmäen mukaan Turkin rajalla on alueita, joilla on enemmän syyrialaisia pakolaisia kuin Turkin kansalaisia.
– Itse asiassa viisi vuotta sitten pakolaisvyöryt lähtivät liikkeelle, mutta olivat Turkissa, Kreikassa ja menivät Italiaan. Siitä se sitten meille nousi. Pakolaisia on maailmassa nyt paljon enemmän kuin koskaan, mutta he ovat niin kaukana etteivät näy silmissä ja tunnu sydämessä.
Rikollisjärjestöt eivät saa valita autettavia
Vierailu pakolaisleirillä vahvisti Jäätteenmäen ajatusta siitä, että apu tulee ohjata mahdollisimman lähelle niitä alueita, joilta pakolaiset ovat lähtöisin.
– Ne ihmiset, jotka ovat joutuneet jäämään sinne, ovat heitä, jotka eivät voi maksaa matkaansa tai ovat lapsia, tai sairaita. Ei avun tarvetta voi jakaa niin, että heitä vain autetaan, jotka pystyvät itse maksamaan matkansa, ja ne, jotka ovat siellä, jätettäisiin oman onnensa nojaan.
Ohjaamalla apu kriisialueiden lähelle, voitaisiin ehkä vaikuttaa hillitsevästi myös ihmissalakuljetuksiin, Jäätteenmäki arvelee.
– Kärjistetysti voi sanoa, että on joko niin, että järjestäytyneesti YK, EU ja kaikki Euroopan valtiot yhdessä auttavat ihmisiä leireillä tai alueella, kuin niin, että ihmisten täytyy maksaa rikollisjärjestöille, että pääsevät henkensä uhalla sieltä pois. Silloin nämä rikollisjärjestöt valitsevat ne, joita autetaan.
Rauhaa, vakautta ja elinmahdollisuuksia
Euroopan parlamentissa yksi kevään keskusteluaiheista tulee olemaan pakolaiskriisi ja sen ratkaisun hakeminen. Kriisin ollessa päällä on apua tarvitsevia autettava, mutta Jäätteenmäen mukaan pysyvä ratkaisu löytyy vain rauhan ja vakauden aikaansaamisesta kriisialueelle.
– Televisiosta ja kuvista ihmiset näkevät, millaista elämä on meillä. Silloin ihminen ajattelee, että hänellä on siellä turvallisempaa, lähtee sinne ja saa paremman elämän. Yksilön kannalta se on ymmärrettävää, sillä jokainen meistä haluaa itselleen hyvän elämän.
Elämän edellytysten mahdollistaminen yleisemminkin on se ratkaisu, jolla vastaavat pakolaisaallot tulevaisuudessa ovat estettävissä. Jäätteenmäki viittaa Afrikkaan.
– Jos ilmastonmuutos jatkuu ja Afrikassa tulee laajoja alueita, joilla ei voi harjoittaa maataloutta, ei ole ruokaa. Ennusteiden mukaan Afrikan väkiluku kasvaa kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Jos ei Afrikan haavoittuvia yhteiskuntia pystytä auttamaan sekä yhteiskunnallisesti että ympäristön kannalta, ihmiset lähtevät sieltä liikkeelle.
Kaikkien asia
Ihmiset liikkuvat ja maailma on yksi ja yhteinen. Suomessa ja koko Euroopassa on katsottava laajemmalle.
– Jos EU olisi katsonut riittävästi kauemmaksi, tätä pakolaisvirtaa ei olisi syntynytkään. Nytkin näemme vielä sen, että eihän EU kiinnittänyt mitään huomiota Italian pakolaisiin niin kauan, kun ne pysyivät Italiassa. Italia on pyytänyt jo monta vuotta sitten apua, mutta ei sille ole annettu, kun on katsottu, että hoitakoon sen itse. Sitten kun ne alkoivat vyöryä sieltä eri maihin, tästä on tullut kiista, kuka sulkee rajoja ensiksi ja kenelle vastuuta työnnetään, Anneli Jäätteenmäki sanoo.
Vierailu pakolaisleirille saa poliitikonkin miettimään, miksi on sotia ja miksi ihmiset joutuvat lähtemään pois kotoaan. Pakolaisleirin asukkaat ovat tavallisia ihmisiä, köyhiä ja rikkaita, sairaita ja terveitä, Anneli Jäätteenmäki muistuttaa.
– Sitä keskustelua, mitä meillä käydään, käydään koko Euroopassa. Tämä on uutta ja vaatii totuttelua. Olen itsekin miettinyt, miten meillä (Suomessa) on paljon ihmisiä, joilla ei rahat riitä ja moni voi kokea, että heidät on unohdettu kokonaan. Se, että on keskustelua, ei ole minusta paha. Pitää sitten yrittää katsoa, että mitä, jos olisi siinä asemassa itse, että olisi autettava. Olisiko vastaus sitten itsellä ei.