Urho Kekkosen poliittinen ura lyhyesti
Liittyi Maalaisliittoon 1933
Valittiin eduskuntaan toisella yrittämällä 1936
Oikeusministeri Kallion hallituksessa 1936-1937
Sisäministeri Cajanderin hallituksessa 1937-1939
Oikeusministeri Paasikiven hallituksissa 1944-1945
Eduskunnan puhemies 1948-1950
Pääministeri 1950-1953, 1954-1956
Tasavallan presidentti 1956 - 1982
Tietokirjailija Timo Tuikka on tutkinut Urho Kekkosta väitöskirjan verran. Väitöstutkimuksessaan hän esittää, että Kekkosen poliittinen menestys perustui politiikan keskeisten käsitteiden, kuten demokratian, isänmaallisuuden ja puolueettomuuden, taitavaan käsittelyyn ja muunteluun.
– Kekkonen oli Suomen johtaja, se on ihan selvä. Kekkonen oli selkeä ja vahva – kun Kekkonen jotain sanoi, kaikki tiesivät mitä hän tarkoittaa, sanoo Tuikka.
Kekkonen etsi johtajuutta
Kekkonen ei kuitenkaan aina ollut yhtä vahva. 60-luvulle saakka valta oli hataralla pohjalla.
– Vuodesta 1965 eteenpäin Kekkosen valta vakiintuu, ja viimeiset 15 vuotta ovatkin melkoista kekkoslovakiaa.
Kekkosen poliittiset taidot eivät tulleet tyhjästä. Hän toimi jo 17-vuotiaana sisällissodassa ryhmänjohtajana. Etsivässä keskuspoliisissa Kekkonen pyrki johtoon, mutta joutui eroamaan "vallankaappauksen" epäonnistuttua.
30-luvulla Kekkonen toimi urheilujohtajana, ja häntä kuvattiin jopa urheiludiktaattoriksi.
– 1936 Kekkonen valittiin eduskuntaan, ja hän eteni käytännössä suoraan hallitukseen. Politiikassa ura lähti niin nopeasti liikkeelle, koska hän oli jo täysin valmis paketti, joka voitiin laittaa suoraan politiikan keskiöön, Tuikka sanoo.
"Isänmaallinen sutki"
Tuikka näkee Kekkosen 1900-luvun kaksijakoisimpana suomalaispoliitikkona. Hänet nähdään sekä isänmaan kavaltajana että suurena isänmaan pelastajana.
– Oma näkökulmani on sellainen, että Kekkosen kepulikonstit ja isänmaallinen hahmo eivät ole millään lailla ristiriidassa. Minusta on selvää, että Kekkonen oli isänmaallinen mies, joka toimi isänmaan eteen välillä kepulikonsteillakin.
Tuikka tiivistääkin oman näkemyksensä Kekkosesta kahteen sanaan: isänmaallinen sutki.
Kenestä uusi Kekkonen?
– Olen syntynyt 70-luvulla, ja minun ikäpolvelleni Kekkonen oli eräänlainen politiikan puuha-pete, joka kaiken korjaa. Tutkimukseni lähti siitä, että on tällainen kiinnostava tyyppi, joka hiihti, kalasti ja hyppäsi puuhun, Tuikka kertoo.
Tuikka tunnistaa myös sen minkä moni hänen ikäisensä: Kekkonen oli presidentin synonyymi.
– Silloinkin kun Koivisto valittiin presidentiksi 1982, meillä pienillä koululaisilla oli ajatus, että Koivisto valittiin uudeksi Kekkoseksi.
Kekkosen brändi
Se, että Kekkonen oli presidentin synonyymi, kertoo erittäin vahvasta brändistä. Vahvaan brändiin vaikuttivat paitsi Kekkonen ja hänen vahva retoriikkansa, myös hänen taustavaikuttajansa Kaarlo Hillilä ja Kustaa Vilkuna.
– Siihen aikaan ei ollut brändityöryhmiä, vaan heitä sanottiin taustapiruiksi. He kirjoittivat Kekkosesta suurmiesmyyttiä jo ennen kuin Kekkosesta tuli suurmies.
Kekkosesta tuli myyttinen Kekkonen ihmisten mielissä vuosikymmenien työn aikana. Siitä huolimatta, että hän oli esimerkiksi sotien aikana politiikan sivuraiteilla.
Kekkosen on nyt tulkinnan kohde
Kun Tuikka opiskelijana asteli Jyväskylän yliopiston kirjastoon hakemaan Kekkosta käsittelevää kirjallisuutta, siitä ei ollut pulaa. Nimekkeitä löytyi noin neljä tuhatta.
– Kekkosta on tutkittu jo niin paljon, että uskoakseni nyt on kyse lähinnä tulkinnoista. Itseäni kiinnostaa, että miten nuoret tutkijat kirjoittavat Kekkosesta joskus parinkymmenen vuoden päästä.
Timo Tuikkaa haastatteli Marika Paaso.