Kun olin pieni, minulta kysyttiin usein, että “tarvitseeko Terhi adjutanttia?”. Se tarkoitti, että pärjäänkö itse vai tarvitsenko apua. Opin käymään itse vessassa ja aloin kulkea ilman tukea 1970-80-luvun vaihteessa.
Samoihin aikoihin tasavallan presidentti Urho Kekkosella alkoi olla yhä useammin tarvetta adjutantille. Sitä en silloin vielä itse tajunnut.
Myös kollegani Jussi kuuli Kekkosen olemassaolosta jo hiekkalaatikolla 1970-luvulla.
“Pipo päässä pakkasella, kurahousut Kekkosella” lällättivät lapset ETY-kokouksen aikoihin 70-luvun puolivälissä, jolloin Kekkonen oli vielä hyvissä voimissa. Emme olleet kuulleetkaan muista presidenteistä.
Millaisia tarinoita tai muistoja sinulla on Kekkosesta? Millaisia tarinoita hänestä kerrottiin tai lauluja laulettiin? Tapasiko joku lähipiirissäsi pitkäaikaisen presidenttimme?
Jaa muistosi tunnisteella somessa #kekkostarina tai alla kommenttikentässä. Jos mahdollista, kerro myös miltä vuodelta tai vuosikymmeltä muistosi on.
Teemme aiheesta jutun helmikuun puolivälissä, jolloin Kekkosen valinnasta presidentiksi tulee kuluneeksi 60 vuotta.
Ylen #vaalit56-projekti seuraa 60 vuotta sitten käytyjä presidentivaaleja Twitterissä.