Mistä on kyse?
Yhteiskuntasopimuksen syntyminen tai syntymättä jääminen on oiva esimerkki siitä, millainen merkitys sanankäytöllä on asioiden etenemiseen. Sana pakkolaki ei ollut päättäjillä ensimmäisenä mielessä, kun alettiin puhua yhteiskuntasopimuksen vaihtoehdoista.
Sana kuitenkin syntyi ja jäi käyttöön. Kokoomuksen toisen kauden kansanedustaja Eero Suutari toteaa, että sanankäyttö on päättäjän kohdalla erityisen tarkkaa.
– Mitä pidemmälle politiikassa on edennyt, sitä tarkemmin joutuu miettimään, mitä ja miten sanoo. Täytyy yrittää sanoa asiat siististi ja niin, että niiden takana on useampia merkityksiä. Jotain on kuitenkin sanottava, sillä pitkä hiljaisuuskin voi tehdä vahinkoa, Suutari sanoo.
Suutari myöntää, että tämä saattaa olla syy siihen, miksi kuulostaa siltä, että poliitikko ei sano oikein mitään.
– Varmasti näin on. Toisilleen kansanedustajat puhuvat hyvin suoraan, ja ajatuksia vaihdetaan myös pienemmissä ryhmissä. Puheiden kohdalla pitää muistaa, että niitä myös tulkitaan.
Korjaaminen on turhaa
Suutarin mukaan poliitikko oppii puhumisen kokemusten kautta.
– Varsinkin uran alkutaipaleella tuli usein mieleen, että noin ei olisi pitänyt sanoa. Sanomisessa saattoi olla virhe, se saattoi haitata ajettua asiaa tai loukata joitain ihmisiä. Yrittäjätaustaisena olin oppinut sanomaan asiat suoraan, enkä juurikaan kuuntelemaan vastaan sanomisia, sanoo Suutari.
Poliitikko joutuu siis opettelemaan kuuntelemisen taidon, mikä on suomalaisille usein vaikea taito opittavaksi. Sen sijaan helpompaa on ollut oppia se, että virheitä on hankala korjata.
– Ei virheen korjaus juurikaan kannata. Täytyy vain yrittää jatkossa tehdä asiat tarkemmin.