Vaalikuumeisen eduskunnan viime henkäykset - lakiesityksiä alas viemäristä
Nuija paukkuu. Puhemies Eero Heinäluoma (sd.) yrittää hillitä kansanedustajien huutonaurua, kun taululle ilmestyy historiallinen äänestystulos, 1 -185.
Päättämätön sixpack-hallitus ja sen seuraaja, neljän puolueen minisateenkaari näytti vaalien alla lopullisesti luovuttaneen. Istuntokauden viimeisellä viikolla hallitus kaatoi omia esityksiään nurin sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Villi viikko eteni seuraavasti:
Maanantaina 9. maaliskuuta oppositio pitkitti farssiksi kutsumansa ammattikoulujen ja lukioiden järjestämislain käsittelyä sivistysvaliokunnassa niin pitkään, että esitys raukesi. Laki olisi muun muassa vähentänyt koulujen määrää.
Iltapäivällä SDP:n Kari Rajamäki kaatoi osin tahattomasti demarien oman lakiesityksen paperittomien siirtolaisten terveydenhuollosta. Kukaan ei hoksannut vastustaa Rajamäen puskasta tullutta ehdotusta laittaa laki pöydälle, mikä lykkäsi lakiesitystä niin, että vaalikausi ehti loppua ja esitys raukesi.
Keskiviikkona 11. maaliskuuta kokoomus ja SDP ajautuivat sanasotaan, koska SDP:n opetusministeri Krista Kiuru halusi perua myös lukioiden ja ammattikoulujen rahoituslain eli parin sadan miljoonan leikkaussäästöt. Hänen mukaansa rahoittussäästöjä ei voinut hyväksyä ilman maanantaina kaatunutta järjestämislakia.
Pääministeri Alexander Stubb (kok.) ilmoitti, ettei esityksen pois vetäminen käy.
Perjantaina 13. maaliskuuta eduskunnan eteen Kansalaistorille viritetty koulutusleikkauksia vastustava opiskelijoiden mielenosoitus oli hädin tuskin ehtinyt alkaa, kun sekä hallitus että oppositio riensivät torille julistamaan vastustavansa opinto-oikeuden rajaamista yhteen tutkintoon. Mielenosoitus muuttui juhlaksi.
Samassa rytäkässä hallitus siirsi työjärjestö ILO 169 -sopimuksen ratifioinnin seuraavalle hallitukselle. Sopimuksella edistetään alkuperäiskansojen, kuten saamelaisten oikeuksia.
Lauantaina 14. maaliskuuta lähes koko SDP:n eduskuntaryhmä äänesti lukioiden ja ammattikoulujen leikkauksia vastaan ja lakiesitys kaatui. Näytelmä huipentui siihen, että kaikki hallituksen ministerit äänestivät opinto-oikeuden rajaamista eli omaa esitystään vastaan. Laki kaatui luvuin 1-185. Sitä kannatti ainoastaan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.), joka putosi kuukauden päästä vaaleissa eduskunnasta.
Puhemies Heinäluoma antoi eduskunnan viimeisille päiville arvosanan hylätty: "En muista tällaista koskaan olleen".
Eduskuntavaalit 2015: oppositio korjasi potin, vasemmisto hävisi
Keskustaväki räjähti Apollonkadun vaalivalvojaisissa suosionosoituksiin, kun puheenjohtaja, äänikuningas Juha Sipilä nousi lavalle ilmoittamaan: "Me taijjettiin voittaa vaalit".
Keskusta niitti vaalivoitollaan 14 lisäpaikkaa ja sai yhteensä 49 kansanedustajaa.
Vaalien kakkonen eli perussuomalaiset menetti yhden eduskuntapaikan, mutta tunnelma ravintola Ostrobotniassa oli vähintään yhtä kiihkeä kuin Apollonkadulla. Väki hakkasi käsiä yhteen ja huusi jytkyä. Puoluejohtaja Timo Soini tiivisti vaalituloksen: "Tymähti uusi jytky!".
Koko tuleva hallitustrio, Sipilä, Soini ja kokoomuksen Alexander Stubb ylsivät ääniharavien kärkikolmikkoon. Sipilä sai vaaleissa yli 30 700 ääntä, Soini noin 29 500 ja Stubb yli 27 000.
Vaalivoittajiin kuului myös vihreät. Se sai historian parhaan vaalituloksen eli 8,5 prosentin kannatuksen ja otti takaisin edellisissä vaaleissa menettämänsä viisi eduskuntapaikkaa.
Vasemmisto kärsi rökäletappion. SDP:n 16,5 prosentin vaalikannatus oli sodanjälkeisen historian huonoin. Puheenjohtaja Antti Rinne julisti silti olevansa valmis menemään hallitukseen. Vasemmistoliitto menetti kaksi paikkaa. Rkp:n paikkamäärä pysyi ennallaan, ja kristillisdemokraatit menettivät yhden paikan.
Ensikertalaisia eduskuntaan pääsi 55. Yksi ensikertalaisista oli tuleva liikenneministeri, yritysjohtaja Anne Berner, joka oli sopinut ehdokkuudesta kokoomuksessa, mutta muutti mielensä ja nousi eduskuntaan keskustan riveistä. Tauolta palasi 18 kansanedustajaa, kuten 1992 eduskunnasta lahjusten takia potkut saanut ex-ministeri Kauko Juhantalo.
Katso tästä puolueiden paikkamäärät viime eduskuntavaaleissa.
Konkareita putosi. Lähteä saivat SDP:n Jouni Backman, kokoomuksen Kimmo Sasi sekä keskustan Paula Lehtomäki. Tappiosta järkyttynyt Lehtomäki kieltäytyi vaalien jälkeen Ylen haastattelusta kohteliaasti: "Minusta on nyt tullut tavallinen ihminen ja haastatteluja antavat nyt muut". Lehtomäki sai jatkaa politiikan huipulla, kun pääministeri nimitti tämän kesäkuussa valtiosihteerikseen.
Kolmen ässän hallitus säikäytti leikkauslistalla
Ei vatulointia vaan toimintaa. Juha Sipilä on insinööri ja yritysjohtaja, joka halusi politiikkaan yritysmaailman termit ja tempon. Tuore pääministerikandidaatti halusi saada hallituksen kokoon 30 päivässä ja isoimpien päätösten askelmerkit sadassa päivässä. Suomi Oy:n prosessikaavio petti kuitenkin yhteiskuntasopimuksen suhteen, sillä neuvottelut jumiutuivat jo ennen kuin hallitus oli kasassa.
Puoluejohtajat eli potentiaaliset hallituskumppanit Sipilä kilpailutti heti vaalien jälkeen. Tavoitteena oli nitistää valtion velkaantuminen ja miljardien kestävyysvaje, mutta työkaluna oli satojen miljoonien leikkauslista, joka järkytti niin eläkeläiset, lapsiperheet kuin yliopistoväen. Poliittinen paine oli kova ja syksyllä useita esityksiä, kuten eläkeläisten asumistuen leikkaus peruttiin.
SDP putosi hallitustunnusteluista alkumetreillä, ja RKP jäi oppositioon ensi kerran sitten 1979. Perussuomalaiset roikkui tiivisti mukana. Kun mukaan lähti vielä kokoomus, syntyi Sipilän, Soinin ja Stubbin trio Kolme ässää, jonka kutsumanimen Sipilä keksi oululaisesta humppabändistä.
Hallitusneuvottelut takkusivat. Leikkauslista oli poliittisesti kova pala nieltäväksi ja pakolaislinja perussuomalaisille hankala.
Sipilä lupasi Ilta-Sanomille pitävänsä vatuloiville neuvottelukumppaneille puhuttelun, koska "uudistamismoodiin” pääsyssä kesti liian pitkään.
Trio jankkasi salkuista loppumetreille, mutta astui 27. toukokuuta hymyilevänä julkisuuteen. Puoluejohtajat kuvailivat hallitusneuvottelujen päätösajankohtaa vuorovedolla kuin Tupu, Hupu ja Lupu. Soini aloitti: "Eilen päätettiin"; Sipilä jatkoi: "kello 19:48 viimeinen lappu nostettiin vatulointikorista päätettyjen koriin", ja Stubb viimeisteli: "Pääministerin twiitti lähti siitä 20 sekuntia eteenpäin".
Ratkaisujen Suomi -hallitusohjelma ei takertunut yksityiskohtiin vaan siihen listattiin strategia ja tärkeimmät kärkihankkeet. Ympäripyöreiden sote- eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen muotoilujen takia hallitus oli kaatumispisteessä alle puolessa vuodessa.
Ministerinsalkkuja tuli 14 eli kolme vähemmän kuin edellisessä hallituksessa. Toiseksi painavimman valtiovarainministerin salkun sai yllättäen Stubb, vaikka rahasalkku olisi muodollisesti kuulunut vaalien kakkoselle eli Soinille. Soini valitsi ulkoministerin salkun.
Kreikka-paketti käänsi perussuomalaisten takin
Hallitus ei ehtinyt istua kahta kuukauttakaan, kun se sai heinäkuussa eteensä Kreikka-kolmosen eli EU:n uuden, 86 miljardin euron tukipaketin Grexitin eli eurosta eroamisen partaalla huojuvan Kreikan pelastamiseksi.
Perussuomalaisten painajainen alkoi toteutua. Puolue joutui joko antamaan periksi Kreikan lisäpaketille tai lähtemään hallituksesta. PS valitsi hallituksen. Puheenjohtaja Timo Soini perusteli ratkaisua sillä, ettei Suomi oikeastaan maksaisi uutta rahaa EVM-maksumekanismiin, vaikka laskennalliset vastuut kasvoivat.
Kesä oli kylmä mutta hallitus hikoili kuin helteessä. EU-asioiden suuri valiokunta kokoontui kiireisimmillään kaksi kertaa päivässä.
Väliin mahtui kohua salailusta ja puliveivauksesta, kun neuvottelutaktisista syistä suuressa valiokunnassa ei kerrottua heinäkuussa edes kaikille sen jäsenille, minkä kokoisesta summasta Suomi aikoo lähteä neuvottelemaan.
Tarkat tiedot neuvottelutilanteesta salattiin julkisuudelta myös valiokunnan päätöksen jälkeen.
Hektisimmillään valiokunta oli Suomessa vasta koolla päättämässä neuvottelujen aloittamisesta, kun valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) oli jo Brysselissä muiden EU:n valtiovarainministerien kanssa neuvottelemassa. Stubbille välitettiin suuren valiokunnan kokouksesta puhelimitse tieto neuvottelluvaltuuksista sopia Suomen puolesta EU-paketista.
Vääntö sinetöitiin elokuussa. Hallituspuolueet hyväksyivät 13. elokuuta yksimielisesti Suomen myönteisen kannan Kreikan uudelle tukipaketilla. Kaksi päivää myöhemmin Stubb ja muut EU-ministerit löivät 86 miljardin euron lainapaketin lukkoon. Viikko vielä, ja Kreikan kolmen miljardin euron velka Euroopan keskuspankille olisi lauennut.
Perussuomalaisten kujanjuoksu
Timo Soinin ja perussuomalaisten ikiaikainen haave hallituspaikasta toteutui viimein. Vaikka PS oli eduskuntapaikoilla mitattuna vaalien kakkospuolue, se ei kuitenkaan halunnut perinteiseen tapaan puheenjohtajalleen hallituksen toiseksi painavinta valtiovarainministerin salkkua, vaan Soini eteni kohti henkilökohtaista hillotolppaansa ulkoministeriössä.
Hallituspolitiikan raadollisuus iski perussuomalaisiin jo hallitusneuvotteluissa. Se taipui hyväksymään hallitusohjelmaan muun muassa pakolaispolitiikkaan liittyvän kirjauksen, joka ei vastannut puolueen vaalien alla esittämää tavoitetta. Se oli ensimmäinen takinkäännös.
Seuraavaksi perussuomalaiset joutuivat nielemään heinäkuussa Kreikan kolmannen tukipaketin, jollaisia puolue oli edellisellä vaalikaudella ankarasti vastustanut. Myös työelämää kurittavat pakkolait, jotka hallitus kokosi korvaamaan yhteiskuntasopimusta, iskivät perussuomalaisten duunarikannattajiin. Hyvitystä hallitus haki perumalla eläkeläisten asumistuen leikkauksen ja hallintarekisterilain.
Kuihtuva kannatus, Kreikka-paketti ja pakolaispolitiikka saivat perussuomalaisten kolmannen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen vaatimaan syksyllä keskeisten puolue-elinten yhteiskokousta päättämään, voidaanko hallituksessa enää jatkaa. Perussuomalaiset ratkaisivat pulman erottamalla Tynkkysen puolueesta lokakuun lopulla.
Maahanmuuttoänkyröihin luettava kansanedustaja Olli Immonen herätti kummastusta äärikansallisella facebook-kirjoituksella ja poseeraamalla Eugen Schaumanin haudalla yhdessä äärioikeistolaisen Suomen Vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Kurinpidollisia toimia ei tarvittu, sillä Immonen erosi itse määräajaksi eduskuntaryhmästä. Parin kuukauden jäähyn jälkeen persut hyväksyivät tuhlaajapojan takaisin ryhmään.
Myös puolueen ministerit nousivat kukin vuorollaan kohujulkisuuteen. Jussi Niinistö aloitti puolustusministeriössä vaihtamalla kansliapäällikkön rujolla prosessilla, joka herätti arvostelua. Poliisi tutki sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän petosepäilyä kansanedustajuutta edeltävältä ajalta, mutta syytettä ei nostettu epäillyn rikoksen vanhenemisen ja vähäpätöisyyden vuoksi. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström joutui puolestaan perustelemaan julkisuudessa myönteistä kantaansa kuolemantuomioihin.
Vuoden lopussa perussuomalaisten vaalikannatuksesta oli sulanut pois puolet.
Kätilöt käänsivät pääministerin pään
Sovinnollisesta nimestään huolimatta Sipilän yhteiskuntasopimus muistutti työmarkkinajärjestöjen riitelymaratonia. Ensimmäisen kerran yritys yhteiskuntasopimuksesta kariutui toukokuussa.
Kun se kariutui toisen kerran 20. elokuuta, hallitus ei jäänyt vatuloimaan. Se esitteli uudet keinot kilpailukyvyn nostamiseksi: listalla oli sunnuntai- ja vuorolisien sekä arkipyhien ja vuosiloman leikkaus sekä sairauslomien karenssi. Lista vietäisiin läpi pakottavalla lainsäädännöllä, joka estäisi järjestöjä sopimasta työehtosopimuksella paremmista työehdoista kuin lain minimi. Lista sai oppositiolta heti lempinimen pakkolait, ja listan keinojen myllääminen jatkui jouluun asti.
Työntekijäjärjestöt kävivät vastaiskuun ja kokosivat 18. syyskuuta Helsingin Rautatientorille 30 000 ihmistä osoittamaan mieltä leikkauksia vastaan. Kuljetusalan liitto AKT pysäytti satamat sekä bussi- ja raideliikenteen. Yleislakkoakin väläyteltiin puheissa.
Sipilä vetosi kansaan harvinaisella 20-minuuttisella tv-puheella säästötoimien hyväksymiseksi. Sen jälkeen pakkolakipeliin hyppäsi kaksi mustaa hevosta, Jorvin sairaalan kätilöt Raakel Shapcott ja Nina Heinikoski. He kertoivat A-studiossa, että sunnuntailisien leikkaaminen rokottaisi erityisesti naisvaltaisten hoitoalojen työntekijöitä. Pääministeri perui sunnuntailisien leikkaukset ja kertoi, että päätös perustui kätilöiden viestiin.
Norminpurku muuttui normigeneraattoriksi, kun sunnuntai- ja vuorotyölisien leikkaukset korvattiin lomarahan leikkauksilla. Selvisi, ettei lomarahoja makseta kaikille, joten päätettiin säätää kaikille lomarahat, jotta niitä voidaan leikata. Ideaa viilattiin vielä, kun huomattiin, että lomarahakuvio ei helpottaisi työnantajia vaan toisi päinvastoin sadoille yrityksille lisäkuluja.
Kolmannen kerran yhteiskuntasopimusneuvottelujen takaraja umpeutui syyskuun lopussa. Neuvottelut menivät desimaalitasolle, kun laskettiin, riittääkö SAK:n 4,2 prosentin tarjous hallitukselle, joka tavoitteli viiden prosentin yksikkötyökustannusten laskua.
Marraskuussa Postin työntekijät ja AKT lakkoilivat. AKT ilmoitti, ettei se hyväksy hallituksen yhteiskuntasopimuksen tavoitteita. Työnantajien EK ilmoitti irtisanoutuvansa keskityistä tuloratkaisuista.
Yhteiskuntasopimuksen rippeet kuopattiin 2. joulukuuta. EK ei nähnyt järkeä neuvotella laajasta sopimuksesta, josta työrauhan ja Suomen viennin kannalta keskeinen AKT oli irtisanoutunut.
Valtiosääntöprofessorit, kuten Helsingin yliopiston Tuomas Ojanen ja Åbo Akademin Martin Scheinin arvioivat, että pakkolait ovat ristiriidassa sekä EU:n perussopimuksen että kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimusoikeuden kanssa. Lakien valmistelu jatkuu. Toivo yhteiskuntasopimuksesta elää yhä.
Pakolaisvyöry: terroriuhka nousi, vastaanottokeskuksia paloi
Yli miljoona turvapaikanhakijaa EU:hun, Suomeen yli 30 000. Syksyllä Eurooppaan tulevien pakolaisten paine kasvoi myös Suomen rajoiilla nopeasti. Tornion rajanylityspisteen kautta Suomeen tuli vilkkaimpina viikkoina satoja turvapaikanhakijoita päivittäin muun muassa Irakista, Afganistanista ja Syyriasta.
Syyskuussa Sipilä totesi, että turvapaikanhakijatilanne on Suomelle huonoa taloustilannettakin vaikeampi ongelma.
Pääministeri näytti suomalaisille esimerkkiä tarjoamalla Kempeleen kotinsa avun tarpeessa olevien turvapaikanhakijoiden käyttöön. Kun uutiset pääministerin tarjouksesta levisivät maailmalle, tiedon arveltiin osaltaan jopa lisänneen turvapaikanhakijoiden virtaa Suomeen.
Tulijoita oli niin paljon, että Suomi joutui tinkimään hallituksen linjauksesta, jonka mukaan EU:n pakolaistaakkaa jaetaan vain vapaaehtoisesti. Perussuomalaiset hermostuivat.
Omia sisäisiä paineita keventääkseen hallitus valitsi 22. syyskuuta poikkeuksellisen äänestystaktiikan EU-tasolla. Kun EU-maat äänestivät unionin pakolaiskiintiöistä, Suomi äänesti ainoana jäsenmaana tyhjää. Näin haluttiin antaa vaikutelma, että Suomi ei hyväksy pakkokiintiöitä. Lopputulokseen Suomen äänestyskäyttäytyminen ei vaikuttanut, pakkokiintiöt hyväksyttiin.
"Tyhjää äänestäminen oli Soinin vaatimus, sen voi nyt sanoa", myönsi sisäministeri Petteri Orpo (kok.) kaksi kuukautta myöhemmin.
Suojelupoliisi nosti Suomen terroriuhka-arviota 3. marraskuuta. Sen mukaan maassa on noin 300 turvapaikanhakijaa, joilla on yhteyksiä muun muassa terrorijärjestö Isisiin. Toisena syynä oli kantasuomalaisten ääriryhmien, kuten Suomen vastarintaliikkeen väkivallanteot.
Osa uhkakuvista myös toteutui. Savupommit ja polttopullot lensivät vastaanottokeskuksiin, niitä yritettiin polttaa mm. Lammilla, Oulussa ja Asikkalassa. Kankaanpäässä vastaanottokeskus tuhoutui tuhopolton takia täysin. Myös turvapaikanhakiijat työllistivät poliisia. Turvapaikanhakija vangittiin epäiltynä raiskauksesta muun muassa pääministerin kotiseudulla Kempeleessä. Kaksi turvapaikanhakijaveljestä vangittiin epäiltyinä Isisin riveissä tehdyistä yhdestätoista murhasta.
Hallitus julkisti 8. joulukuuta 80-kohtaisen toimenpideohjelman, jolla se kiristi turvapaikkapolitiikkaa. Suojaa tarvitsevien oleskeluluvista tulee määräaikaisia ja perheiden yhdistäminen vaikeutuu. Oikeusministeri Jari Lindström (ps.) vaati turvapaikanhakijoille talkootöitä, kuten marjanpoimintaa ja risusavottaa vastapainona vastaanottokeskusten joutenololle.
EU-komissio ehdotti 15. joulukuuta EU:n ulkorajojen valvomiseksi 1500 hengen rajavartiojoukon perustamista, joka voisi valvoa maan rajoja ilman sen suostumusta.
Politiikan mannerlaatat järisivät, perussuomalaisten kannatus romahti
Puoluekannatuskäyrät alkoivat poukkoilla pian eduskuntavaalien jälkeen. Vihreiden kannatus lähti nousukiitoon. SDP painui elokuussa kaikkien aikojen aallonpohjaan, 14,4 prosenttiin.
Politiikan mannerlaatat järisivät todella vasta syys-lokakuussa. Neljän suurimman puolueen kärki meni uusiksi, kun neljä kuukautta hallitusvastuuta kantaneiden perussuomalaisten kannatus syöksyi yli neljä prosenttiyksikköä ja puolue romahti kakkossijalta viidenneksi. Oppositiopuolue SDP:n kannatus pomppasi 3,9 prosenttiyksikköä, ja puolue nousi toiseksi. Vihreät ylsi lokakuussa ensimmäisen kerran puolueen historiassa neljänneksi suurimmaksi.
Yhtä suuria muutoksia yhden kuukauden aikana ei ollut tapahtunut kahteen vuosikymmeneen.
Joulukuun alussa oppositio ohitti suosiossa jo hallituksen luvuin 49,8–48,8. Suurin puolue keskusta ja kolmanneksi suurin kokoomus säilyttivät asemansa turbulenssin ajan, mutta hallitusta jäyti perussuomalaisten huono kannatus, josta oli sulanut vaalien jälkeen puolet. Perussuomalaisten suosio oli 8,9 prosenttia, ja se oli palannut jytkyä eli vuoden 2011 eduskuntavaaleja edeltävälle tasolle. PS:stä karanneet kannattajat keräsi suurin oppositiopuolue SDP.
Puoluejohtaja Timo Soinin mukaan galluptappion syynä olivat muun muassa hallituksen työehtoja heikentävät pakkolait, jotka karkottivat puolueen työntekijäkannattajat: "Vasen koukku on osunut oikein kunnolla", hän kiteytty tuntonsa.
Pääministeri uhkasi hajottaa hallituksen
Kolmen ässän hallituskriisi leimahti marraskuussa. Keskustan Juha Sipilän ja kokoomuksen Alexander Stubbin välille oli kehittynyt ilmiriita sosiaali-ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen yksityiskohdista, joita ei suurpiirteiseen hallitusohjelmaan ollut toukokuussa kirjoitettu.
Kriisin vakavuus paljastui vasta torstaina 5. marraskuuta, kun selvisi, ettei hallitus kykene antamaan eduskunnalle määräaikaan mennessä yhteistä ilmoitusta sote-alueiden määrästä. Pääministeri Sipilä ravasi hallitustrion eduskuntaryhmissä tarjoamassa "ota tai jätä" -tarjoustaan 18 itsehallintoalueesta, mutta kokoomukselle 12 oli maksimi.
Pääministeri kuumensi tunnelmaa ilmoittamalla suorassa televisiolähetyksessä torstai-iltana marssivansa seuraavana aamuna hyvin todennäköisesti tasavallan presidentti Sauli Niinistön luo jättämään hallituksen eronpyynnön luottamuspulan takia.
Sipilä ja Stubb neuvottelivat pikkutunneille asti tuloksetta. Perjantaina pinna kiristyi entisestään ja twiitit lensivät. Ulkoministeri Timo Soini (ps.) syytti vastaan hangoittelevaa kokoomusta itkupotkuraivareista. Sipilä kävi tunnustelemassa ainakin KD:n, RKP:n ja demareiden näkemyksiä.
Jatkoajan jatkoajalle venyneet neuvottelut päättyivät kaksi vuorokautta myöhemmin kello yhdeltä lauantain vastaisena yönä. Keskusta sai tahtonsa läpi eli itsehallintoalueita tuli 18 ja sote-alueita 15. Kokoomus sai läpi valinnanvapauden. Hallitus pysyi pystyssä, mutta jatkaa taivallustaan kengissä muutama kivi lisää.
Presidentti täytti tyhjiön
Ukrainan kriisi, pakolaiskriisi, Syyrian kriisi, terrori-iskut, sisäinen turvallisuus, tiedustelulain uudistus, sotilaallinen yhteistyö EU:n, Naton ja Ruotsin sekä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asialistalla ei ollut kiperistä kysymyksistä pulaa.
Asialistalla oli sen verran ruuhkaa, ettei niitä ratkomaan tuntunut Suomessa mahtuvan kuin yksi pääasiallinen toimija: tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Kun maa sai uuden pääministerin ja ulkoministerin, joiden molempien kokemus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta oli vähäisempi kuin presidentin, ei ollut ihme, että Mäntyniemen isäntä nappasi aloitteen käsiinsä.
Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Yhteistoiminta on hallituksen taholta tarkoittanut pääasiassa sujuvaa kuuntelua. Presidentti kutsui myös puoluejohtajat ulko- ja turvallisuuspoliittiseen käskynjakoon ainakin pariin kertaan. Ensimmäisen kerran ennen jo eduskuntavaaleja ja seuraavan kerran pakolaiskriisin räjähdettyä käsiin syksyllä.
Pakolaiskriisin kohdalla Niinistön johdolla tiettävästi syntyi kohtuullinen kansallinen konsensus, vaikka hallituksen kiristyneitä pakolaislinjauksia oppositiosta julkisuudessa viran puolestan arvosteltiinkin.
Ranskan esitettyä Pariisin terrori-iskujen jälkeen EU-maille sotilaallisen avunpyynnön marraskuussa Niinistö reagoi nopeasti ja Suomi liittyi yhteisrintamaan. Myös Yhdysvaltojen joulukuussa esittämään pyyntöön liittyä terroristijärjestö Isisin vastaiseen koalitioon Suomi vastasi nopeasti ja myöntävästi. Tämä merkitsee ainakin suomalaissotilaiden operaatioiden jatkoa ja mahdollista kasvattamista Libanonissa, Malissa, Afganistanissa ja Irakissa.
Operatiivisen johtamisen ja osallistumisen lisäksi Niinistö ei vältellyt myöskään julkisia esiintymisiä. Parhaalla viikolla hän järjesti parikin ulko- ja turvallisuuspoliittista tiedotustilaisuutta höystettynä laajemmalla tv-haastattelulla.
Toimikauden puolivälissä presidentti joutui vastaamaan myös jatkokautta koskeviin kysymyksiin. Asiaan on Niinistön mukaan syytä palata vasta toimikauden viimeisenä vuonna.
Tilausta toiselle kaudelle saattaisi olla. Joulukuussa julkaistun Ylen mittauksen mukaan 45 prosenttia suomalaisista näkisi Niinistön mielellään presidenttinä myös seuraavalla toimikaudella.
Stubbin pitkitetty anteeksipyyntö
Pirullinen sattuma. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) oli sopinut Ylen Ykkösaamun suoran tv-haastattelun juuri samalle viikolle, kun hän kärysi puhuttuaan eduskunnalle palturia suosikkilakihankkeestaan, osakkeiden hallintarekisteristä, jonka pelättiin helpottavan pörssiosakkeiden omistuksien salaamista.
Torstaina 26.11. Stubb oli kertonut eduskunnan kyselytunnilla, että hanketta tuki 90 prosenttia sitä arvioineista virkamiehistä. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomat paljasti, että todellisuudessa virkamiehistä vain 10 prosenttia tuki sitä.
Lauantaina 28.11. Stubb pyysi Ykkösaamussa anteeksi: "Ilman muuta debatin tuoksinnassa tekee virheitä, ja tämä oli yksi niistä”. Viestintästrategia onnistui siinä mielessä, että lauseista tuli legendoja heti, kun ne oli suusta päästetty: "Laskea voi monella tavalla, mutta virhe oli ilman muuta minun, sori siitä”.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) twiittasi, että virheitä sattuu kaikille, ja että Stubbilla on pääministerin täysi tuki. Osa kollegoista kokoomuksessa sadatteli kuitenkin jo, onko yhtään miinaa, johon puheenjohtaja ei olisi astunut.
Maanantaina 30.11. tyylilaji muuttui, ja Stubb pyysi Tampereella tiedotustilaisuudessa uudestaan "mitä nöyrimmin" anteeksi. Hän myönsi saaneensa eduskunnalle antamansa luvut "ihan omasta päästä". Hetkeä myöhemmin yleisötilaisuudessa Stubbia kohti hyökkäsi mies ja heitti mukillisen kolajuomaa tämän päälle. Turvamiesten pois raahaama mies huusi ministerille saatesanat "Valehtelija, leikkaaja” .
Tiistaina 1.12. Kolmas anteeksipyyntö. Stubb painotti, ettei valehdellut tai yrittänyt johtaa virheellisillä tiedoilla tahallaan harhaan. Hallintarekisterihanke haudattiin. Samaan kokonaisuuteen kuulunut aktiivisen katumisen lakiesitys oli peruttu jo marraskuussa. Perussuomalaiset oli vastustanut molempia.
Torstaina 3.12. Neljäs anteeksipyyntö. Stubb pyysi puhemies Maria Lohelalta (ps.) estradin itselleen kesken kyselytunnin, koska halusi suorassa tv-lähetyksessä esittää anteeksipyynnön samalla areenalla kuin oli virheensä tehnyt.
Tiistaina 15.12 Vasemmistoliitto ja vihreät viimeistelivät näytelmän syksyn viidennellä välikysymyksellä, jota eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen kuvaili turhaksi ja kokoomuksen Ben Zyskowicz poliittisiksi hirttäjäisiksi. Sipilä lupasi kiinnittää huomiota lainvalmistelun tason nostamiseen.
Keskiviikkona 16.12. eduskunta äänesti hallituksen ja Stubbin luottamuksen puolesta äänin 126–56.
Uudissanat: Outoa jappasua avokonttorissa
Ilman näitä termejä ei tänä vuonna pystynyt osallistumaan poliittiseen keskusteluun Suomessa.
Vatulointi. Turhanaikaista nyhjäystä ja tuloksetonta säätämistä ilman minkäänlaista aikataulullista takarajaa. Pääministerin Juha Sipilän syvästi inhoama työtapa, johon hallituskin aika ajoin sortui.
Jappasu. kts. Vatulointi.
Kolme Ässää. Hallituksen dynaaminen trio. Kolme kovaa karjua. Politiikan lyömätän Trio Erectus. Juha Sipilä, Alexander Stubb ja Timo Soini. Kaikki ovat kiittäneet - paitsi ne, jotka ovat pyörtyneet.
Avokonttori. Paikka, johon koko hallituksen oli tarkoitus vetäytyä kuukaudeksi heti hallitusneuvottelujen jälkeen hiomaan strategiaansa. Kukaan ei tiedä, saatiinko koko porukka kertaakaan sinne yhtä aikaa - tai jäikö joku porukasta sinne pysyvästi. Missä muuten on Mikko Alkio?
Väistötilat. Sibelius-Akatemialta vuokratut eduskunnan työtilat päärakennuksen remontin ajaksi. "Tämä vaalikausi kannattaisi jättää väliin", totesi kokenut kansanedustaja tilat nähtyään.
Aktiivinen katuminen. Hallituksen lakiesitys, jonka mukaan varojaan verottajalta ulkomaille piilotelleet henkilöt olisivat vapaaehtoisesti voineet kotiuttaa rahansa ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia. Hallitus harrasti asian suhteen aktiivista katumista ja perui koko esityksen.
Prosessikaavio. Kakkaralle sukua oleva insinöörityökalu, joka kertoo, miten asioiden pitäisi - teoriassa - edetä. Sen mukaan yhteiskuntasopimus olisi ollut valmis jo hallitusneuvottelujen jälkeen toukokuussa. Prosessikaavio ei ole täysin kestänyt koeponnistusta suomalaisen poliittisen ilmakehän hirvittävissä paineissa.
Kilpailykykyhyppy. Hallituksen tavoittelema tuotantoa nostava, vientiä edistävä ja yksikkötyökustannuksia alentava liikesuoritus, joka on toistaiseksi vasta aloitusasennossa eli syvässä kyykyssä.
Omasta päästä. Erityisesti Alexander Stubbin metodi valtiovarainministerin esitellessä hallintarekisteristä annettujen lausuntojen sisältöä eduskunnalle. Johtaa väistämättä lakiesityksen perumiseen ja lukuisiin nöyriin anteeksipyyntöihin sekä välikysymykseen.
Yhteiskuntasopimus. Poliittinen haavekuva innovoivasta, kilpailykykyisestä, onnellisesta ja herttaisen paikallisen sopimisen siunaamasta nollasopimusmaasta, jossa kolmikanta elää ja kukoistaa porvarihallituksen suojaavassa syleilyssä.
Navettanäpertely. Demarien lanseeraama pilkallinen termi vahvasti maaseutuhenkisestä määrärahaholvaamisesta aitovierille. Erityisesti päähallituspuolue keskustan lemmikkihankkeita.
Hillotolppa. Persupomo Timo Soinin ravihenkinen nimitys ulkoministerin salkulle. Hillotolppa mahtuu hyvin mukaan käsipakaasina lentokoneeseen tai ministeri-Audin takapenkille.
Pakkolakipaketti. Ilkeämielisen opposition pilkkanimi hallituksen oikeudenmukaiselle ja tarkkaan harkitulle työelämää friskaavalle kilpailykykypaketille. Kysykää vaikka Etelärannan pojilta.