Kuka?
Sauli Niinistö (24.8.1948, Salo) on Suomen tasavallan kahdestoista presidentti. Hänen toimikautensa alkoi 1. maaliskuuta 2012.
Niinistö toimi Suomen Palloliiton puheenjohtajana (2009-2012) ennen valintaansa presidentiksi.
Hänen harrastuksiinsa kuuluu luistelu - sekä jäällä että kesäisin rullaluistimilla asvaltilla.
Suomen tasavallan presidentit ovat kautta aikain olleet sporttisia.
Urho Kekkonen saavutti yleisurheilussa peräti Suomen mestaruuksia ja hänen hiihtoretkensä tulivat myös tutuiksi. Risto Ryti ja J. K. Paasikivi harrastivat nuoruudessaan voimistelua, P. E. Svinhufvud pistooliammuntaa, Carl Gustaf Mannerheim kilparatsastusta, Mauno Koivisto lentopalloa, Martti Ahtisaari koripalloa ja Tarja Halosen harrastuksiin kuului naisvoimistelu.
Suomen 12. tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei jää edeltäjiensä varjoon, sillä liikunta on hänelle erittäin tärkeä asia.
Hän laskee antaneensa itselleen tältä vuodelta 123 urheilupistettä, kun yhden pisteen saa tunnin urheilu- tai liikuntasuorituksesta. Eikä pisteitä anneta edes koiran kävelytyksestä, vaikka se kestäisi kaksikin tuntia. Kalentereihin merkityt liikuntapisteet ovat hänen mielestään hyvä yllyke liikuntaan, sillä nyt merkinnät kertovat presidentti Niinistön olevan jäljessä viime vuoden liikuntamääristä.
- Tällä hetkellä odottelen kovasti, että Käpylän tekojäälle tulisi vähän jäätä, hän sanoi Yle Urheilun haastattelussa.
Pipolätkää Käpylässä
Presidentti Niinistö on Käpylässä tuttu näky. Niinistön mukaan hienotunteisuus on kasvanut hänen lapsuudestaan, sillä nyt joukkueita ei jaeta pelaajien paremmuuden perusteella. Käpylän pipolätkässä yksi pelaajista valitsee joukkueet jakamalla pelaajien mailat kahteen ryhmään tietämättä, kuka on mailan omistaja.
Presidentin mukaan Käpylän kentällä kohtaa laaja kirjo eri sukupolvien ihmisiä. Osa on häntä vain vuosia nuorempi, mutta pipolätkän pelaajien joukossa on pelaajia aina 10-vuotiaista lähtien.
- Olen siellä lähinnä tällainen poikien suosikki, helposti kierrettävä pelaaja, hän kertoi ja sanoi kiekon menevän hänen längistään usein.
- Mutta mukavaa on. Tärkeintä on, että on mukavaa ja pääsee hikeen kohtuullisesti. Siinä innostuu, vaikka aina ei kiekkoon kerkiäkään – ja ehkä vähän harvemmin kerkiääkin – mutta itse tapahtuma, se vie mukanaan.
Jäällä ei pelin tuoksinassa kuvia kumarrella eikä teititelläkään. ”Kiekko tänne!” on presidentin mukaan yleisin huuto, joka hänellekin huudetaan.
Jääkiekon lisäksi Niinistö harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Tänä talvena hän on ehtinyt käydä jo hiihtämässä tunnelissa, kesäisin lajivalikoimaan kuuluvat muun muassa tennis, rullaluistelu ja pyöräilykin. Todistettavasti hän on heittänyt keihästäkin, naisten keihäs on kaartanut hieman yli 50 metriä ja miesten keihäs hieman alle 50 metriä.
- Nyt olen vähän joutunut keihäänheitosta hellittämään. Niin sanottu pönkkäjalka on vähän liian kovilla, joten olen siirtynyt kuulan puolelle.
Suomalainen urheilusankaruus on muuttunut sadan vuoden aikana paljon.
Siinä missä Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi juoksivat sekä Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta, Siiri Rantanen ja kumppanit hiihtivät Suomen maailman kartalle, on tätä nykyä suomalaisia urheiluihanteita Emmi Rukajärven ja Roope Tonterin tapaiset lautailutaiturit. Myös uussuomalaiset urheilijat, kuten kurditaustainen vapaaottelija Makwan Amirkhani, ovat niittäneet mainetta ja kunniaa ja nousseet urheiluihanteiksi.
Presidentti Sauli Niinistön mielestä Amirkhani voi hyvinkin olla se seuraava suomalainen urheilusankari.
- Toivotaan hänelle menestystä, niin eiköhän hänestä sellainen pikkuhiljaa kasva. Tosin hänen kohdallaan täytyy tunnustaa, että hänen lajinsa on ehkä vielä ainakin minun ikäluokalleni vähän vieraampi.
Niinistö kutsui Amirkhanin ja afganistanilaistaustaisen jalkapalloilijan, nuorten maajoukkueen kapteenin Moshtagh Yaghoubin syksyllä vierailemaan virka-asunnossaan Mäntyniemessä. Hän oli kiinnittänyt huomiota kaksikon esiintymisiin julkisuudessa, sillä molemmat olivat puhuneet maahanmuuttajien kotouttamisesta ja urheilun roolista tässä.
- Muistaakseni Amirkhani sanoi, että maassa maan tavalla. Kummallakin on hyvin terve asenne Suomeen, omaan olemiseensa Suomessa ja suomalaisena. Heidän kanssaan oli oikein kiva keskustella. Totta kai otin siinä myös vähän opikseni, miten he ovat kotiutuneet ja mitä he ajattelevat koko prosessista. Siitä voi olla meille kaikille varmasti hyötyä, nyt kun paljon on pakolaisuutta.
Urheilu on yleismaailmallinen kieli
Niinistön mielestä urheilu on tärkeä identiteetin rakentamisessa. Sen näkee niin suomalaisessa katukuvassa kuin puistoissakin, joissa voi muun muassa törmätä urheilusankareiden patsaisiin.
Alkuaikoina urheilumenestys heijastui myös suomalaisten itsenäisyysajatteluun ja sen vahvistamiseen, mutta nykyään menestyksellä osoitetaan Niinistön mielestä sitä, että suomalaiset ovat kovaa porukkaa, jotka tietävät pärjäävänsä. Urheilu on myös sillanrakentaja kantasuomalaisten ja uussuomalaisten välillä.
- Ollaan sitten samalla tai eri puolella joukkueessa, niin kyllä siinä oppii ymmärtämään paljon, näkemään ja kokemaan toisen reaktioita.
Presidentin mielestä urheilu on vallan mainio tie kotoutumiseen ja se on ihmisille yhdistävä voima. Tätä hän sai seurata läheltä Suomen Palloliiton puheenjohtajana, mutta hän oli huomannut urheilun yleismaailmallisen voiman jo aikaisemminkin.
- Noin kymmenen vuotta sitten avasin sattumalta television. Siellä oli tyttöjen jalkapallo-ottelu menossa, jossa toisena joukkueena oli Iranin joukkue. He pelasivat hameissaan. Jäin siinä ajattelemaan, että Iraniahan ei ole missään kansainvälisessä yhteydessä näkynyt vuosikausiin sulun takia.
Niinistön mukaan ottelu toi varsin konkreettisesti esiin sen, miten urheilu on yleismaailmallinen kieli. Sama pätee myös maahanmuuttajien kotouttamisessa, sillä kun pallo pannaan peliin, ei kukaan kysy mistä toinen pelaaja on kotoisin tai mitä kieltä puhuu, mutta säännöt ovat selvät.
Uussuomalaisista ja maahanmuuttajista saadaan presidentti Niinistön mielestä paras hyöty sillä, että heidät innostetaan liikkumaan.
- Siinä on varmasti se absoluuttisesti suurin hyöty Suomelle. Ennen kaikkea siitä on hyötyä jokaiselle suomalaiselle itselleen. Yhteenlaskettuna viiden miljoonan ihmisen hyöty on aika potti.
"Kiipeilkööt vaikka puissa" aiheutti kohun
Vaikka presidentti Niinistö on aktiivinen liikkuja, myöntää hän sortuvansa suomalaiseen perisyntiin: hän istuu liikaa. Hän pyrkii puhelimessa keskustellessaan kävelemään, sillä se auttaa häntä keskittymään ja pitää ajatustoiminnan vetreänä.
Suomella on tällä hetkellä suuri haaste saada istuvasta yhteiskunnasta liikkuva. Niinistö toimii monen tapahtuman suojelijana, joissa yritetään työntää liikuntaharrastusta edes vähän eteenpäin. Hän näkee nämä tapahtumat erittäin tärkeinä, sillä sen lisäksi että liikunnasta hyötyy liikkuja itse, siitä hyötyvät muutkin, niin kansanterveys kuin työpaikat paremmilla työtuloksilla.
- Olen lehdistä lukenut, miten monet suosittelevat tekemään seisaallaan sitä, mitä istuessaankin tekee – ehkei kuitenkaan syömään, siellä jääkaapilla ainakaan.
Niinistön mielestä nykylasten pelinomainen leikkiminen on jäänyt vähemmälle. Kun presidentti oli lapsi, pelinomainen leikkinen oli lähestulkoon ainoa harrastusmuoto. Hän kertoikin taannoin töytäisseensä urheiluväkeä siitä, ettei hänen mielestään liikunnan pidä olla pelkästään liikuntapaikkakeskeistä.
- Jos mennään siihen, että aina liikuntasuoritus voidaan tehdä ainoastaan jossain tietyssä paikassa, jonne ensin mennään autolla, pyörällä tai vastaavalla, ollaan väärillä jäljillä. Taisin tosiaan sanoa, että kiipeilkööt vaikka puissa – mikä onkin erittäin hyvää liikuntaa.
Niinistön mukaan esimerkiksi parkour on mainiota liikuntaa, jossa käytetään vallalla olevaa ympäristöä hyväksi. Hän muistaa myös kuulleensa, miten Jari Litmanen harjoitteli yksinään aina vapaa-aikanaan, kun ei ollut virallisissa harjoituksissa.
- Ja sehän on nähty, minkä taidon se tuotti. Että liikettä vain niveliin ja tossuihin!
Huippu-urheilun kannustava vaikutus
Jari Litmasen, Teemu Selänteen tai Saku Koivun kaltaiset huippu-urheilijat tarjoavat suomalaisille hyvän esikuvan ja Niinistön mielestä heillä on merkitystä. Penkkiurheilijoille eri lajien seuraaminen on viehättävä ajanviettotapa, mutta ennen kaikkea urheilulla ja urheilijoilla on kannustava vaikutus nuoriin ja lapsiin.
Aikaisemmin suomalaisia pidettiin vahvasti yksilöurheilijoina, mutta tätä nykyä joukkuelajit ovat tulleet vahvasti mukaan. Presidentti sanoo kuuluvansa niihin suomalaisiin, jotka ovat ylpeitä joukkueistaan.
- Joukkuelajeissa tapahtuu muutakin kuin vain liikuntaa. Siinä ollaan yhdessä ja saman joukkueen kesken syntyy paljon näkymättömiä siteitä. Kyllä ketjutoverien on aika tarkkaan tiedettävä, mihin se kaveri lähtee, jos minulla on esimerkiksi kiekko tässä.
Saako Suomi Rion olympialaisista yhden vai seitsemän mitalia, sillä on Niinistön mielestä merkitystä niin penkkiurheilijoille kuin nuorille urheilijoille. Hän kuitenkin toivoisi, että arvokisoilla olisi myös sitä merkitystä, että se saisi tavallisetkin ihmiset innostumaan liikunnasta ja liikkumaan.
- Että he huomaisivat, että hetkinen, liikuntahan pistää aivotkin liikkeelle.
Presidentti Niinistö paljastaa tuulettavansa suomalaisurheilijoiden mestaruuksia ja hänen mielestään kulta maistuu sitä paremmalta, mitä tiukemman taiston päätteeksi se tulee. Hänen mielestään Lasse Virenin legendaarinen olympiakulta Münchenin 10 000 metriltä, kun kaatumisen takia toivo oli jo menetetty, on ollut huikea hetki. Se kuvastaa hänen mielestään myös Suomen tämänhetkistä tilannetta ja tulevaa nousua.
- Vaikka kuinka kontallaan käytäisiin, näin tehdään.