EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies kertoo, että keskusjärjestöillä on jatkossakin rooli, kun liittokohtaisista palkoista sovitaan työmarkkinoilla. EK ilmoitti eilen, ettei se tee enää keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja ensi huhtikuun jälkeen.

Jatkossa keskusjärjestön rooli on koordinoiva Ruotsin mallin mukaan, eli vientisektori antaa raamit muiden liittojen palkkaratkaisuille.

– Koordinointi tarkoittaa sitä, että kun vientiliitto valmistelee omaa avaustaan – ne ovat ajallisestikin ensimmäisinä – koordinoidaan liittoyhteyden avaus ja huolehditaan siitä, että palkkalinja pysyy eikä kukaan ylitä sovittua palkkalinjaa neuvottelukierroksilla, sanoo Häkämies.

Nykyisestä mallista se eroaa siinä, että neuvottelut käydään liittokohtaisesti, eikä keskusjärjestö ole neuvottelupöydässä.

– Neuvottelut käydään liittokohtaisesti ja katon alle saa toki mennä, mutta palkanmaksuvarat vaihtelevat toimialoittain. Emme siis ole neuvottelupöydässä, vaan tuemme liittojemme neuvotteluja ja tuotamme taustatietoja, Häkämies kuvailee.

EK:ssa ei tarvita organisaatiomuutosta

Häkämies kertoo, että koordinointikin vaatii keskusjärjestöjä.

– Siellä on varmasti vaatimuksia mennä yli normin palkansaajapuolellakin. Kun meillä on vientivetoinen malli, yhdessä voidaan huolehtia, että normi toteutuu. Jos ollaan normaaleissa liittokohtaisissa neuvotteluissa, se on hieman haastavampaa, koska voi olla ettei niin ole tarvetta huolehtia palkkalinjan pitävyydestä, Häkämies sanoo.

EK:n organisaatiossa ei ole Häkämiehen mukaan tulossa muutoksia ensi keväänä. Tarvetta muutoksiin tai väen vähentämiseen ei ole.

– Meillä ei ole neuvotteluosastoa tai neuvotteluorganisaatiota. Minä, Oksala, Äimälä ja Rantahalvari neuvotellaan muiden toimien ohessa, Häkämies luettelee.

Ilkka Oksala on muun muassa työelämän lainsäädännöstä vastaava johtaja, Markus Äimälä on liiton lakiasiainjohtaja ja Vesa Rantahalvari on EK:n johtava asiantuntija.

– Organisaatiomme on jo valmiiksi rakennettu liittokohtaisille kierroksille. Lisäksi kaikki työelämän lainsäädäntö jää: eläkepolitiikka, työaikalainsäädäntö ja sen tyyppiset asiat jäävät elämään ja olemaan.