Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen nosti kissan pöydälle. Turvapaikanhakijoiden vyöry on osoittanut, että persujen tiukaksi mainostettu maahanmuuttopoliittinen linja ei ole kestänyt hallituspolitiikan paineita. Hallitusohjelmaan vielä saatiin kirjaukset, joiden kanssa persut saattoivat nuristen elää, mutta kun pakolaisvyöry on pyyhkäissyt yli Euroopan ja nyt myös yli Suomen rajan, kirjaukset ovat taipuneet kuin männikkö syysmyrskyssä.
Tynkkysen sanoma on, että hallitusohjelmalta on pudonnut pohja ja persujen pitäisi kutsua päättävät elimet koolle pohtimaan, onko enää mielekästä jatkaa hallituksessa.
Muu puoluejohto noteeraa Tynkkysen pöydälle nostaman kissan, mutta käyttäisi elikkoa mieluiten pöydän pyyhkimiseen.
Argumentit ovat ikiaikaisia, kun hallituspolitiikan raadollisuutta yritetään pakkosyöttää arvostelijoille. Oppositioon lähteminen olisi rintamakarkuruutta. Hallituksessa voidaan vaikuttaa paremmin. Jos emme olisi hallituksessa, se tekisi vieläkin huonompaa politiikkaa. Työtä tehdään koko ajan kulisseissa, vaikka kaikesta ei julkisuuteen kerrotakaan. Luottakaa meihin.
Samoilla argumenteilla ministerisalkkuun tarrasivat viime kaudella myös vasemmistoliitto ja vihreät – kunnes viimein lähtivät oppositioon vaalikauden loppupuolella.
Tynkkysen ongelma on ollut yllättäen myös, että hän ei ole edes saanut yhteyttä puolueen puheenjohtajaan Timo Soiniin. Yleisesti on ollut tiedossa, että medialla on vaikeuksia saada persupomo kameran eteen, mutta että edes oman puolueen varapuheenjohtaja ei pääse valtiosihteeriä lähemmäksi Suurta Johtajaa, on tietysti jo ainutlaatuista suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä.
Tarkasti ottaen Tynkkynen on vasta vaatinut puolueen päättävien elinten yhteiskokousta koolle, mutta puolueen puheenjohtaja, kärkiministerit, ryhmyri ja puoluesihteeri ovat jo askelta edellä. He torjuvat jo siirtymistä oppositioon.
Tynkkynen ei kuitenkaan aio jättää asiaa tähän. Hän on käynnistänyt nimien keräyksen yhteiskokouksen saamiseksi koolle. Ennen vanhaan, kun puolueyhtenäisyydestä pidettiin tiukasti kiinni, tätä olisi jo voitu pitää ryhmäkuntatoimintana. Siitä ei yleensä seurannut puuhamiehille hyvää.
Ongelma puoluejohdon kannalta on tietysti, että Tynkkynen ei ole yksin. Kentän kritiikki on ankaraa ja jäseniä on jo eronnut puolueesta. Ensimmäiset erot tapahtuivat jo hallituksen leikkauslistojen ja pakkolakien kohdalla, nyt maahanmuuttotilanteen kiristymisen jälkeen laiva vuotaa entistä enemmän.
Tilanteen vakavuutta lisää, että maahanmuuttopolitiikka on ollut yksi perussuomalaisten poliittisista syömähampaista. Puolueessa on vahva maahanmuuttoänkyröiden siipi, jonka tiukat linjaukset sävyttivät myös persujen vaalikampanjaa. Seuraavat kannatusmittaukset näyttävät, vieläkö äänestäjät uskovat tuon linjan pitävyyteen.
Eduskuntaryhmä on kriisin keskellä avainasemassa. Jos siellä rivit pitävät, Soini ja muu puoluejohto voivat olla rauhassa. Kansanedustajat ovat myös mielipidevaikuttajia kentällä, mutta rankan kansalaispalautteen edessä hermo voi pettää. Jos kannatus notkahtaa, moni voi ruveta pelkäämään uudelleenvalintansa puolesta.
Toistaiseksi vain kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on julkisesti osoittanut ymmärtämystä Tynkkysen aloitteelle. Entinen varapuheenjohtaja Saarakkala on arvostellut puoluejohtoa aikaisemminkin ja siksi hän on ajautunut puolueessaan jossain määrin sivuraiteelle. Sinne puoluejohdon vaihdemiehet varmaan haluaisivat Tynkkysenkin ohjata, ellei hänen junansa olisi niin raskaassa dynamiittilastissa.