Viime viikon kuluessa yritin ymmärtää Suomea ja sitä, mikä merkitys hallituksen äänestämisillä ja äänestämättä jättämisillä sekä päätöksillä on. Selityksiä kuultiin niin täällä Brysselissä kuin YK:n yleiskokouksen alla Yhdysvalloissa.
En kuvittele, että Suomi olisi tämänkään jälkeen muiden maiden mielestä kiinnostavampi tai vähemmän kiinnostava kuin ennen. Se on kuitenkin vähän erilainen maa kuin ennen.
Viikko sitten sisäministerit päättivät pakolaiskiintiöistä eurooppalaisella ratkaisulla, jossa Suomi äänesti tyhjää. Sitä edelsi perustelu.
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi, että Suomen kanta on tullut laajasti ymmärretyksi. Ennen käden nostamatta jättämistä Suomi oli kertonut salissa kantavansa vastuuta, mutta jättävänsä äänestämättä.
- Kun katsoo meidän päätöksemme sisällön, olemme mukana vapaaehtoisuuden pohjalta taakanjaossa niillä luvuilla, joita komissio esitti. Uskon, että kun tarkemmin arvioidaan Suomen päätöstä, hämmästys laantuu, Petteri Orpo arvioi toimittajille.
**Pääministeri Juha Sipilä **vastaili Brysselissä samoihin kysymyksiin pari päivää myöhemmin. Hän kertoi, että myös Saksan liittokansleri ymmärtää Suomea. Kuten muutkin. Hän oli käynyt asiasta myös lukuisia puhelinkeskusteluita, kuten ennen tärkeitä yhteisiä päätöksiä on tapana.
- Olen kollegoiden kanssa keskustellut, se ei ole ongelma. Juncker ymmärsi myöskin, Sipilä sanoi.
Kun toimittajat tiedotustilaisuudessa kysyivät viidettä tai kuudetta kertaa, pääministeriä alkoi kyllästyttää.
- Mä en ymmärrä, miksi te jankkaatte tätä. Tärkeintä on aina lopputulos, se että Suomi on mukana.
Sunnuntaiaamun Helsingin Sanomia lukiessa huomasin, että ymmärrystä oli haettu myös muualta. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka oli selittänyt Unicefin pääjohtajalle Anthony Lakelle Suomen leikkaavan YK:n lastenrahaston määrärahaa.
- Lake kyllä ymmärsi Suomen tilanteen, Toivakka sanoi Helsingin Sanomien mukana.
- Vaikka joudumme tilapäisesti leikkaamaan kehitysapua, haluamme näyttää, että kannamme vastuumme, ministeri Lenita Toivakka on sanonut YK:n yleiskokouksen alla ja kertoi Suomen antavan lisää rahaa pakolaisleireille.
En kuvittele, että muissa maissa mietiskeltäisiin täyspäiväisesti, kuinkahan Suomi nyt ja mitähän Suomi tähän. Eurooppa-politiikka ja kansainvälinen yhteistyö ovat kuitenkin iso lohkare Suomen hallituksen työtä. Suomi on ponnistellut saadakseen sanansa kuuluviin, eikä vuosien työtä ihan viikossa tyhjennetä. Nyt Suomi selittää, että on yhä sama maa, vaikka toimiikin toisin.
**Suomea on kautta aikojen **pitänyt ymmärtää: Koska meillä on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Koska meillä on puolueettomuuden perinne. Koska Suomi on ainoa maa, joka on maksanut sotakorvauksensa.
Nyt Suomea pitää ymmärtää, koska hallitus tekee niin kuin se on kolmen puolueen yhteisessä hallitusohjelmassa päättänyt. Kyllä minä sen ymmärrän, ja niin varmaan ymmärtävät muutkin. Ei se taida selittämällä muuttua.