Perussuomalaisten puoluevirkailija Matti Putkonenjatkoi tiistaina vastahyökkäystään perussuomalaisten arvostelijoita kohtaan. Puoluevirkailijan kohteeksi joutui tällä kertaa kasvatustieteen professori Juha Suoranta, joka oli puolestaan huolestunut perussuomalaisten vaikutusvallan lisääntymisestä kouluissa.
En halua ottaa kantaa siihen, onko perussuomalaisten vaikutusvalta kouluissa lisääntynyt vai ei, sillä siihen minulla ei ole asiantuntemusta. Olisin kuitenkin hyvin huolestunut, jos perussuomalaisten – tai minkään muun puolueen – vaikutusvalta kouluissa lisääntyisi.
Olen opettajan poika, pojanpoika ja veli. Ainakin yhden arvokkaan asian olen näiltä lähisukulaisiltani oppinut: koulu ei ole politikoinnin paikka. Opettajien on ehdottomasti pidettävä opetuksensa erillään omista poliittisista intohimoistaan.
Peruskoulu on suomalaisen koulujärjestelmän selkäranka. Siellä ja lukioissa opetetaan aineita, joissa opettajilla olisi helppo mahdollisuus edistää omia tavoitteitaan.
Sopivalla tavalla ujutettu propaganda on mahdollista niin yhteiskuntaopin, historian, maantiedon kuin äidinkielen tunneilla. Uskonnossa ja biologiassakin on omat paikkansa vaikuttaa lasten ja nuorten ajatteluun.
Koulun käyttäminen oppilaiden ohjailuun ja jopa aivopesuun ei ole maailmalla vierasta. Esimerkiksi Financial Times kertoi äskettäin, miten Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa koulujen opetusohjelmat on valjastettu palvelemaan nationalistisia historiantulkintoja. Tämä ei ainakaan edistä maiden välisten aluekiistojen rauhanomaista ratkaisemista.
Täysin objektiivista opetusta ei tietenkään ole olemassa, sen enempää kuin ehdottoman objektiivista journalismia. Opetus perustuu tutkimukseen, joka on aina aikaansa ja sen asenteisiin ja uskomuksiin sidottua.
On kuitenkin eri asia, kerrotaanko esimerkiksi Suomessa vuonna 1918 käydystä sodasta vain yhdestä, opettajan maailmankatsomukseen sopivasta näkökulmasta vai tuodaanko esille kaikki eri näkökulmat – kansalaissota, sisällissota, vapaussota, veljessota, kapina ja luokkasota – ja yritetään saada oppilaat itse pohtimaan, mistä näkökulmien moninaisuus johtuu.
Suomalainen koulu on hienoimmillaan antaessaan keinoja ympäröivän maailman kriittiseen hahmottamiseen. Opettajilla on totta kai oikeus omiin poliittisiin mielipiteisiin ja toimintaan, kuten kaikilla muillakin Suomen kansalaisilla. Koulun seinien sisäpuoli on kuitenkin syytä pitää varauksetta opettajien omilta poliittisilta katsomuksilta vapaana alueena.