Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen on kommentoinut ainoastaan sähköpostitse kuvaa, jossa hän poseeraa muun muassa Suomen Vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) ei puolestaan halunnut ottaa kantaa Immosen toimintaan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) taas ei ole halunnut tarkkaan eritellä omaisuuttaan julkisuudessa, mistä oppositiopoliitikot ovat häntä arvostelleet.

Tutkija Esa Reunanen Tampereen yliopiston COMET-yksiköstä sanoo, että poliitikon kannalta on aivan eri asia, millaiseen haastatteluun hän suostuu. Esimerkiksi sähköpostivastauksessa voi tarkkaan huolitella sanamuodot ja välttyä välittömiltä tarkentavilta kysymyksistä. Lisäksi radio- ja televisiohaastatteluissa äänensävyllä ja elekielellä on merkitystä, joka ei välity kirjoitettaessa.

– Niistä katsoja ja kuuntelija voisivat tehdä omia päätelmiään.

Ei ole harvinaista, että poliitikko kieltäytyy haastattelusta kokonaan, usein ilman perusteita. Kyse voi olla paitsi haluttomuudesta puhua kiusallisista asioista myös siitä, että poliitikko ei luota mediaan. Reunanen sanoo, että hän ei yksioikoisesti tuomitse sitä, jos poliitikko ei halua vastata medialle.

– Yleensä hyvänä on pidetty, että kun kysytään, niin sitten vastataan. Tietenkin julkisuus on sellainen, että asioita yksinkertaistetaan ja tehdään moralisoivaa kulmaa, joka saattaa aiheuttaa poliitikolle kielteistä mielialaa. Jos hän harkitsee, että tällainen on todennäköistä, hän ehkä yrittää sammutella sitä olemalla lähtemättä mukaan.

Toisaalta keskustelua ei usein voi sammuttaa sillä, että ei lähde siihen itse mukaan.

– Jos aihe on sellainen, että media painaa päälle uudestaan ja uudestaan ja kaivaa tietoja, prosessi vain pitkittyy. Yleissääntö on, että pitäisi hankalat asiat kertoa mahdollisimman avoimesti heti, että asia poistuisi päiväjärjestyksestä.

Some ei ritä

Sosiaalisessa mediassa poliitikko voi kertoa näkemyksensä suoraan, jolloin viesti ei välttämättä paljoa muutu. Reunasen mukaan poliitikko tarvitsee silti myös perinteistä mediaa.

– Kun puhutaan poliitikoista, ei oikeastaan sellaista asemaa ole, että sen voisi jättää kokonaan huomiotta, koska ollaan riippuvaisia äänistä ja kansan luottamuksesta jossain määrin. Ehkä siinä jonkin verran enemmän pelivaraa on hallituspuolueella kuin oppositiolla.

Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako haastatteluista kieltäytyä ainakaan kokonaan.

Äänestäjät ja media arvioivat

Reunasen mukaan poliitikon asema velvoittaa kertomaan joitain asioita: niitä ovat muun muassa poliittiset tavoitteet. Sen sijaan yksityiselämästä poliitikon ei hänestä tarvitse avautua.

Säännöllinen mediasta pidättäytyminen tosin voi johtaa epäluottamukseen.

– Poliitikolla on mahdollisuus oma linjansa valita, äänestäjät ja media sitä arvioivat.

Vaikeita asioita halutaan tehdä piilossa

Reunasen mukaan uuden hallituksen suhtautumista julkisuuteen ei vielä voi arvioida. Moni uusi ministeri on suhteellisen kokematon poliitikko.

Reunasen mielestä hallitus ja Juha Sipilä onnistuivat mediasuhteiden ylläpidossa hallitusneuvottelujen aikaan. Kun vaikeita asioita tulee käsittelyyn, monista asioista kuitenkin ehkä halutaan jutella julkisuuden ulkopuolella. Julkisuus kärjistää ristiriitoja ja julkisuudessa lausutuista tavoitteista on vaikea perääntyä tarvittaessa.

Ennen vaaleja nykyisten hallituspuolueiden puheenjohtajat poseerasivat kädessään kyltit, joissa luvattiin olla leikkaamatta koulutuksesta, vaikka leikkauksia tuli. Reunanen muistuttaa, että asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Poliitikon olisi ollut vaikea olla ottamatta kylttiä käteen, toisaalta kaikki muutokset kuitataan julkisuudessa usein yksioikoisesti pelkästään säästöiksi.