Missä EU, siellä ongelma, kirjoitti Timo Soini keväällä viisi vuotta sitten, jolloin Eurooppa murehti Kreikan kriisiä.

Minähän olen EU-nörtti, julisti Alexander Stubb kaksi vuotta sitten, kertoessaan kiinnostuksestaan EU-komissaariksi.

Tulevan pääministerin Juha Sipilän EU-näkemyksistä ei tule mieleen lentäviä lauseita.

Kokoomus ja perussuomalaiset edustavat Suomessa EU-politiikan kahta ääripäätä. Keskustan linja on ollut siltä väliltä.

Hallituskumppaneita hakiessaan Sipilä esitti hallitusohjelmaan EU-politiikan kirjausehdotuksia, jotka eivät sellaisenaan kelvanneet kokoomukselle.

Pahiten korvaan olivat särähtäneet ehdotukset, että talouspolitiikan omistajuus palautettaisiin jäsenvaltioille ja pitkällä tähtäimellä Suomi haluaisi purkaa yhteisen velanoton mahdollistavat rakenteet.

Esimerkiksi kokoomuksessa jotkut epäilivät, ymmärsikö Sipilä, millaista muutosta tämä olisi tarkoittanut Suomen EU-linjassa. Kirjaukset saattoivat olla myös taktiikkaa – useat lähteet kertovat, että näillä lauseilla oli tarkoitus ostaa perussuomalaiset hallitukseen.

Sipilä hyväksyi kokoomuksen korjausehdotuksen – mutta yhteistä linjaa ei ole vielä kerrottu julki.

**Hallitukseen tarjolla olevat kolme miestä **ovat ehtineet kahdessa tiedotustilaisuudessa lyhyesti puhua Suomen EU-politiikasta. Kommenteista näkee, että samaa mieltä ei ole helppo olla – mutta on pakko yrittää.

Soini kuvasi perussuomalaisten EU-politiikan linjaa torstaina: veronmaksajan etu tulee kaikessa ensin, eikä voi olla politiikan aloja, joissa ei voitaisi tehdä muutoksia. Soinin mielestä EU maksaa Suomella liikaa, ja brittien esimerkin mukaan Soini on pitänyt yllä ajatusta, että Suomi saisi osan EU-jäsenmaksustaan takaisin.

Stubbin pääviesti hallituspohjasta kerrottaessa oli, että Suomi pysyy avoimena, suvaitsevaisena ja kansainvälisenä maana. Kokoomuksen painajainen olisi sisäänpäin kääntynyt, impivaaralainen Suomi.

Kaikkien tekee mieli hallitukseen. Kokoomuskin kokeili uutta äänensävyä, kun Stubb sanoi Suomen ja isänmaan edun menevän kaiken edelle. Puolueessa kuitenkin kytee epäily. Se ei halua EU-politiikassa perussuomalaisten apupuolueeksi.

Sipilä ei ole vielä selittänyt hallituksen EU-politiikkaa, mutta hänen mukaansa siitä on löydetty yhteisymmärrys.

**Kuin perussuomalaisten tilauksesta **europarlamentin vieruskaverit, EU:n syventämiseen nihkeästi suhtautuvat konservatiivit, voittivat Iso-Britannian vaalit.

Brysselissä konservatiivien voittoa sanotaan Iso-Britannian pommiksi. Hermostuneisuus alkoi, kun Cameron lupasi järjestää kansanäänestyksen, jos voittaa. Cameronin nyt voitettua EU odottaa, mitä Cameron haluaa. Ja mitä kansa päättää.

EU ei voi olla kuulematta kansainvälistä suurvaltaa, yhtä EU:n merkittävimmistä valtioista.

Vuosien varrella britit ovat onnistuneet viivyttämään ja vesittämään lukuisia sopimuksia ja lopulta hankkineet itselleen erivapauksia olla noudattamatta niitä. Iso-Britannia ei tarvitse joka paikkaan tunkeutuvaa EU:ta, heille riittäisi talousunioni.

Britit eivät ole vielä yksilöineet, mikä nyt mättää. Britit rajoittaisivat mielellään vapaata liikkuvuutta, mutta se ei käy EU:lle.

**Perussuomalaiset näkevät **tässä jo trendin – kriitikot ovat nyt vallassa sekä Suomessa että Briteissä.

– Realismi myy, sanoi Soini.

Stubb taas haluaa odottaa, mitä muutoksia britit EU:lle esittävät.

Sipilä tasapainoilee välissä. Hän toivoo Iso-Britannian pysyvän EU:ssa mutta samalla luottaa, että brittien kritiikki edistää "normien purkamista ja parempaa säätelyä".

Brysselissä Suomen hallituksen muodostaminen on nostattanut kulmakarvoja, perussuomalaisten todennäköisen hallituspaikan takia. Perussuomalaiset saattavat olla pian päättämässä euromaiden tuesta Kreikalle.