Alexander Stubb ja kokoomus

**Alexander Stubb
**Syntymäaika: 1.4.1968

Koulutus: filosofian tohtori

Sivilisääty: naimisissa

Perhe: vaimo ja kaksi lasta

Ura: pääministeri 2014–, kokoomuksen puheenjohtaja 2014–, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri 2011–2014, ulkoministeri 2008–2011, europarlamentin jäsen 2004–2008, erityisasiantuntija Suomen EU-edustustossa 2003–2004, EU:n puheenjohtajan Romano Prodin poliittinen neuvonantaja 2001–2003, erikoistutkija Suomen EU-edustustossa 1999–2001, tutkija Suomen Akatemiassa 1997–1999, tutkija ulkoministeriössä 1995–1997

Kokoomus

Perustettu: 1918

Jäsenmäärä: hieman alle 40 000 (puoluetoimiston ilmoitus)

Kannatus viime eduskuntavaaleissa: 20,4 % (-1,9)

Tuorein Yle-puoluemittaus: 16,1%

Nykyiset kansanedustajat: 44

Vaalilause: Työn kautta

Vaaliohjelma: www.kokoomus.fi/strateginen-vaaliohjelma/

Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) suurin virhe saattoi tapahtua jo sillä hetkellä, kun hän otti vastaan pääministerin tehtävät vuosi sitten. Jyrki Kataisen (kok.) livahdettua Brysseliin kesken vaalikauden ja hallituksen kaikkien hankkeiden ollessa kuolonsyöksyssä, Stubb sai johdettavakseen uppoavan laivan.

Viime kesänä myös demarit vaihtoivat puheenjohtajaa ja hallitukseen rymisteli ihan toisenlainen valtiovarainministeri kuin Jutta Urpilainen oli ollut. Kesälomien jälkeen Stubb ja kokoomus heräsivät kasakan – tai pikemminkin Antti Rinteen – nauruun. Hallitustyö alkoi muistuttaa viidakkosotaa, jossa tilanteet vaihtelivat päivittäin. Ylläköitä järjesti nimenomaan Rinne ja väijytyksen kohteena olivat Stubb ja kokoomus.

Näin vaalien alla kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, että nimenomaan demarien epälojaalisuus on nakertanut hallituksen arvovaltaa ja kaikki roina on satanut pääministerin niskaan. Yhä useampi kykypuolueen edustaja on nyt sitä mieltä, että uudet vaalit olisi ollut viisasta järjestää saman tien Kataisen ilmoitettua erostaan. Pitkäksi meni. Gallupit ovat jo sukeltaneet lähes kuusi prosenttiyksikköä Stubbin kauden korkeimmista lukemista.

Stubb on ollut puolueväelle pettymys. Kokoomuslaiset sanovat kestävänsä hankalia päätöksiä, joista joutuu maksamaan kovankin poliittisen hinnan, mutta huonoa johtajuutta kokoomuksessa ei suvaita. Erityisesti puolueen vanhoillisempi siipi istuu aidalla kuten kepun euroänkyrät edellisissä vaaleissa.

Stubb nimesi hallituksensa toimeenpanohallitukseksi, mutta siitä tulikin saattohoitohallitus. Miltei kaikki keskeiset hankkeet joko kaatuivat tai jäivät levälleen: kuntauudistus, sote-uudistus, perhepaketti, kuntien tehtävien karsiminen – ja siinä sivussa putosi myös Suomen luottoluokitus. Pääministeri ei yksinkertaisesti saanut hallitusjoukkuetta pelaamaan samaan maaliin – varsinkin kun toinen päähallituspuolue pelailee ohessa koko ajan omiaan.

Mutta historiaan Stubb ja hänen hallituksensa jäävät. Hänen hirmuisuutensa, valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) leimasi koko hallituskauden sodan jälkeisen ajan surkeimmaksi. Se on saavutus, johon kärkietenijäksi mielivä Stubb ei taatusti pyrkinyt.

Tunnelma oli aivan toinen kesällä 2014 Lahdessa, kun kokoomuksen puoluekokous hurmahenkisesti huusi Stubbin puheenjohtajaksi. Uuden johtajan takana oli huikea poliittinen nousukierre, äänikuninkuus vaalissa kuin vaalissa. Viimeksi eurovaaleissa, jossa peräti 150 000 suomalaista äänesti häntä. Jopa poliittiset vastustajat tunnustavat, että kokoomuspomo on positiivisuuden ruumiillistuma, jonka kanssa on vaikea saada aikaiseksi julkista rähinää.

Kokoomuslaiset toivoivat ja uskoivat, että positiivisuus ja kansansuosio olisivat muutettavissa koko puolueen kannatuksen nousuksi. Se jäi haaveeksi. Yhtä selkeää syytä tähän tuskin on löydettävissä. Selitystä voi hakea sekä hallituksen epäonnistumisista että Stubbin persoonasta, joka kaikessa positiivisuudessaan kuitenkin myös jakaa mielipiteet jyrkästi.

"He is a man without a conviction", eräs talouselämän huippuvaikuttaja luonnehtii pääministeriä. Siis mies ilman erityisempää, syvempää vakaumusta. Arvoliberaali konservatiivi on outo yhdistelmä Suomessa, vaikka anglosaksisissa maissa sellaisia parveilee politiikan näyttämöllä niin että päät yhteen kolkkaa.

Stubb suhtautuu liberaalisti myös omiin lausuntoihinsa. Joskus ne poukkoilevat kuin jänis hyvävauhtisessa mutta tiheähkössä männikössä. Muistissa on hämmentäviä tilanteita, joissa Stubbin lausunto on muuttunut 180 astetta käden käänteessä.

Arvoliberaali Stubb on suojellut seksuaalivähemmistöjen Pride-juhlia vaaleanpunaisissa mokkasiineissaan, ryntäillyt kesäjuhlilla tikkatauluna polvihousuissa ja twiittaillut jonninjoutavia somessa. Pääministerin arvokkuus ja uskottavuus ovat olleet koetuksella omienkin joukossa ja poliittiset vastustajat sekä media ovat ottaneet teinipoikamaisesti käyttäytyvän pääministerin kohelluksesta kaiken ilon irti.

Hyvä poliittinen johtaja osaa myös valita itselleen tehokkaan – mieluusti itseään pätevämmän – joukkueen. Stubb on tässäkin suhteessa kompastellut. Ihan ensimmäiseksi hän marssitti ministeriryhmäänsä neljä uutta kasvoa. Stubbilta lipsahti, että haussa oli nimenomaan edustava vaalitiimi. Se oudoksutti kansalaisia, jotka odottivat, että maan talouskurimus vaatisi panostamista aivan muuhun kuin menestymiseen seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Ei mennyt kauan, kun ensimmäinen tulokas, sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty oli jo syvällä poliittisissa skandaaleissa. Kohta myös ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen tarpoi soidensuojeluohjelman hetteikössä ja jätevesilain lietteessä.

Stubb on kovakuntoinen triatlonisti ja suuren lähtönopeuden omaava kiriurheilija. Niinpä hän ryntäsi myös vaalikampanjansa aluksi haukkumaan konsensuksen ja sitä myötä myös Suomessa vuosikymmeniä harjoitetun kolmikantaisen neuvotteluprosessin työelämän ja sosiaalipolitiikan kysymyksissä. Ehkä hän oikeastaan tarkoitti korporatismia eli etujärjestöjen ylisuurta sananvaltaa lainsäädännössä, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Maan kieriskellessä mittavissa taloudellisissa vaikeuksissa yhteisen sopimisen tuomitseminen ei suoranaisesti vastannut sitä, mitä ahdistuneet kansalaiset halusivat pääministerin suusta kuulla. Poliittisten vastustajien leirissä lyötiin taas ylävitosia.

Stubb on älykäs, sanavalmis ja kansainvälinen. Suunnilleen sellaisena hän haluaisi varmasti nähdä oman puolueensakin. Arvoliberaali viitekehys on Suomessa kuitenkin ahdas. Eurovaaleissa he kaikki taisivat jo äänestää Stubbia, mutta sen segmentin fanituksella ei vielä koko puoluetta pelasta.

Kokoomus pitää puheenjohtajansa kielitaitoa ja kansainvälisiä yhteyksiä ymmärrettävästi vaalikampanjassa korkealla. Tähtihetki oli, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel piipahti maaliskuussa Helsingissä avittamassa veljespuolueen vaalikampanjaa. Stubb ei jättänyt hyödyntämättä ainoatakaan kuvaustilannetta. Merkel sai koko vuoden poskisuudelmakiintiönsä täyteen yhden räntäsateisen iltapäivän aikana.

Stubb on tohtorismies ja nopea omaksumaan. Virkamiehet ja avustajat sanovat, että hän perehtyy ahkerasti muistiovuoreen, joka hänen eteensä kannetaan. Niiden sisältöä hän sitten toistelee puheissaan, mutta kuulija jää pohtimaan, onko pääministeri sittenkään sisäistänyt kaiken, mitä suustaan päästää.

Kun valtiovarainministeriö julkaisi synkän talousennusteensa, jonka mukaan ensi vaalikaudella tarvitaan peräti kuuden miljardin euron sopeutukset, Stubb omaksui VM:n saatanalliset säkeet salamannopeasti – toisin kuin valtiovarainministeri Rinne. Nyt kokoomus vaatii kaikista kovinta talouskuuria. Uurnilla nähdään, miten äänestäjät palkitsevat kokoomuslaisen inhorealismin.

Mielipidemittauksista tiedetään, että kansalaisten enemmistö ei ainakaan ole samaa mieltä kokoomuksen ja Stubbin turvallisuuspoliittisesta linjasta: Natoon ja mahdollisimman äkkiä. Stubbin ulkoministeriaikainen avustaja Jori Arvonen lupasi Wikileaks-vuotoasiakirjojen mukaan jo viime vaalikaudella Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläälle, että kokoomus hoitelee Suomen läntisen sotilasliiton jäseneksi.

Projekti on vielä kesken, mutta askelmerkit Stubb on jo asettanut: ensin tehdään Nato-selvitys, jos ja kun sen johtopäätökset suosittavat jäsenyyttä, järjestetään kansanäänestys ja hups, ollaan Natossa. Marssisuunnitelma nostaa sykettä paitsi rahvaan parissa todennäköisesti myös Mäntyniemessä, jonka isäntä Sauli Niinistö on tavan takaa yrittänyt hillitä poliitikkojen Nato-intoa yleensä ja Stubbin kiimaa aivan erityisesti.

Kokoomus lähtee vaaleihin veitsi kurkulla. Kepu voittaa, mutta jos demaritkin menevät ohi, opposition alho uhkaa. Stubbin tuntevat pitävät varmana, että hän ei jaksa motivoitua räksyttämään oppositiosta. Kokoomus voi joutua nopeastikin etsimään itselleen uuden vetojuhdan. Kansakoulukadun puoluetoimistolla alkaisi nöyrä jälleenrakennus ja Stubb todennäköisesti seuraisi edeltäjänsä pakolaukkaa ulkomaille.