Ensinnäkin: meillä kaikilla on oltava yhteinen tilannekuva.
Termi landasi keskelle vaalikenttää kokoomuksen puoluetoimiston suunnasta. Pääministeri ja kokoomuksen puuhapete Alexander Stubb käyttää yhteistä tilannekuvaa tentissä kuin tentissä keskimäärin noin 30 000 kertaa. Pointti numero yksi: toistettu sanoma menee paremmin perille.
Stubbin ja kokoomuslaisten terminologiassa yhteinen tilannekuva tarkoittaa sitä, että kaikkien osapuolten tulisi hyväksyä se kiistämätön tosiseikka, että kokoomuksen _yhteinen tilannekuva_on se ainoa oikea yhteinen tilannekuva. Tai oikeastaan se ei ole kokoomuksen yhteinen tilannekuva, vaan valtiovarainministeriön virkamiesten yhteinen tilannekuva, mutta se sopii kokoomukselle kuin polvihousut Stubbille.
Tässä vaiheessa vaalikampanjaa_yhteinen tilannekuva_edellyttää, että taloutta pitää sopeuttaa kuudella miljardilla eurolla. Joka muuta väittää, sillä on väärä yhteinen tilannekuva.
Edellisissä hallitusneuvotteluissakin oli tilannekuva, mutta kokoomuksen mielestä se ei silloin ollut yhteinen tilannekuva. Ainakin vasemmistolla oli erilainen tilannekuva. Sen takia, kokoomuslaiset valittavat, osapuilleen kaikki meni hallituskaudella pieleen. Älkää siis puhuko johtajuuden puutteesta, vastuunpakoilusta tai keskinäisestä riitelystä, kun etsitte syyllisiä hallituksen mahalaskuun. Syyllinen oli tilannekuva. Jos oikeus olisi tapahtunut, komission seitsemännen varapuheenjohtajan pitäisi nyt olla tilannekuva, eikä mikään Jyrki Katainen.
Kuntilannekuvastaedetäänvaalien jälkeen kohti konkreettisia toimenpiteitä, tarvitaanstrateginen hallitusohjelma. Tämän ilmaisuvoimaisen termin taisi ensimmäisenä lanseerata tuleva pääministeri ja kepun messias Juha Sipilä.
_Strateginen hallitusohjelma _on kuin Napoleonin mallin mukaan tehty Ranskan perustuslaki: lyhyt ja epäselvä. Se jättää riittävästi mahdollisuuksia poliittiselle luovuudelle ja retoriikalle.
**Hallitusohjelmankin kohdalla **tällä vaalikaudella epäonnistuttiin surkeasti. Siitä tuli aivan liian pitkä ja yksityiskohtainen. Ulkopuolisten oli aivan liian helppo seurata tarkasti, missä hankkeissa hallitus epäonnistui. Saldo oli surkea, sillä hallitus epäonnistui miltei kaikissa päähankkeissaan ja täydensi lopputulosta vielä eduskunnan viimeisellä istuntoviikolla äänestämällä itse itseään vastaan. Kaikesta hallitusta voidaan syyttää, mutta ei epäonnistumisen perusteellisuudesta.
Strateginen hallitusohjelma on tarkoitus neuvotella samassa yhteydessä kuin yhteiskuntasopimus. Myös __yhteiskuntasopimus__on kepupomo Sipilän innovaatio. Se on suuri hanke, yhtä suuri kuin aikoinaan kepupomo Esko Ahon työreformi. Perimätiedon mukaan _työreformi _on sittemmin upotettu Atlantin syvänteeseen. Siellä se makaa tavoittamattomissa yhdessä hallitun rakennemuutoksen ja malesialaiskoneen kanssa.
_Strateginen hallitusohjelma_pitää sisällään globaaleja megatrendejä ainakin, jos asiat menevät kuten demarien Antti Rinne haluaa. Niitä hyödyntämällä Suomi saa vientivetoista talouskasvua. Me hallintoalamaiset emme ihan tarkasti tiedä, mitä _globaalit megatrendit _ovat, mutta Rinne on kertonut, että niitä voisi löytyä mm. Kiinan ja Intian suunnalta. Lisäksi Nepalissa on kuulemma mahdollisuuksia suomalaiselle cleantechille. Oli miten oli, toverit, _globaaleja megatrendejä _ei jätetä!
Mutta, voi _vihervero _sentään, kaikki nämä keskeiset poliittiset termit ovat kovin abstrakteja, ylätason jargonia. Niitä on vaikea suoranaisesti kytkeä pienten ja keskisuurten ihmisten arkeen. Onneksi on Timo Soini ja persut! Sieltä löytyy konkreettista vaalimantraa sille, joka sitä kaipaa. Ei muuta kuin tonni käteen ja autovero alas!
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on politiikan erikoistoimittaja