Antti Rinne ja SDP

Syntymäaika: 3.11.1962

Koulutus: oikeustieteen kandidaatti

Perhe: kolmas vaimo Heta Ravolainen-Rinne, kaksi tytärtä aikaisemmasta avioliitosta

Ura: valtiovarainministeri 2014 -, SDP:n pj. 2014 -, ammattiliitto Pron pj. 2011-2014, Toimihenkilöunionin pj. 2005-2010, Erityisalojen toimihenkilöliitto 2002-2005

SDP

Perustettu: 1899 (Suomen työväenpuolue)

Jäsenmäärä: 42 709

Nykyiset kansanedustajapaikat: 42

Ääniosuus viime eduskuntavaaleissa: 19,1% (-2,3%)

Tuorein Yle-puoluemittaus: 16,2% (maaliskuu 2014)

Vaalilause: Suunta Suomelle

Linkki vaaliohjelmiin: http://vaalit.sdp.fi/vaaliohjelma/

Demarit lähtivät vaalitaistoon pitkältä takamatkalta. Kun ammattiliitto Pron puheenjohtaja, pahamaineinen ay-änkyrä Antti Rinne hieman yllättäen kampesi Jutta Urpilaisen syrjään SDP:n johdosta viime kesänä, puolueen kannatus kävi alimmillaan 13,8 prosentissa.

Kesälomalla Rinne purjehti kauas saaristoon hakemaan poliittista kuntohuippua. Sieltä hän soitteli tuttaville ja uhosi, että "perkele, elokuussa kannatus on 16 prossaa". Ei ollut vielä syksyllä, mutta nyt on. Ylen tuoreimmassa mittauksessa viime viikolta kannatus oli 16,2 %. Laskua edellisestä mittauksesta puolisen prosenttiyksikköä, mutta demarien kannalta oli tärkeintä, että puolue on edelleen hallituskumppani kokoomuksen edellä ja koko puoluerankingin kakkonen.

Viime syksynä viimeisen budjettiriihen aikana Rinteellä oli vielä kaksi vaihtoehtoa: joko lähteä hallituksesta raamit kaulassa tai jatkaa valtiovarainministerinä. Demarit päättivät jatkaa – mutta vain fyysisesti. Henkisesti puolue siirtyi oppositioon ja asemoi itsensä kokoomuksen vastahankaan. Alkoi ankara profilointi SDP:n kannattajakuntaa hivelevillä teemoilla. Pikkukahakkaa järjestettiin ad hoc -pohjalta milloin lapsilisistä milloin eläkkeistä, oppivelvollisuudesta tai vaikkapa kalastuslaista. Tärkeintä ei ollut voitto vaan korkea profiili.

Samalla Rinne jatkoi hanakkaa kentän kiertämistä. Puheenjohtaja ilmestyi milloin minkin demariosaston iäkkään jäsenistön pariin kuin olisi ollut menossa tiukkaan työmarkkinavääntöön: pikkutakki rempseästi auki äijäenergiaa uhkuen. Mikä kontrasti Jutta Urpilaisen vaaleanpunaiseen jakkupukuun ja parfyymipilveen.

Samalla tyylillä Rinne valloitti myös demarien eduskuntaryhmän. Tappiosta harmistuneet Urpilaisen kannattajat joko kääntyivät yksitellen Rinteen porukoihin tai jättivät ryhmäkokoukset väliin. Lopulta vain Urpilainen itse jätti lähes systemaattisesti kokoukset väliin. Nyt monet hänen vankoista kannattajistaan ovat ilmoittaneet luopuvansa eduskuntapaikasta - ja loppuja uhkaa putoaminen vaaleissa.

Hallituksessa Rinne ja muutkin demariministerit ajoivat operaatioillaan kokoomuksen hermoromahduksen partaalle. Kun puolue alkoi profiloitua voimakkaammin ja ajaa tavoitteitaan, se oli vastustajien mielestä pelisääntöjen rikkomista. Ei tällaista ollut Urpilaisen aikana!

Yhdeltä kokoomusvaikuttajalta lohkeaa kuitenkin pientä tunnustusta: "No ainakin Rinne tietää taloudesta enemmän kuin edeltäjänsä – ja paljon enemmän kuin pääministeri".

Rinne ja demarit voivat käydä vaalitaistoaan suhteellisen rennosti. Puolue oli synkimpinä hetkinään jo henkisesti valmis oppositioon. Siellä se olisikin vaarallinen vastustaja porvarihallitukselle. Rinteellä ei olisi vaikeuksia asettua hankalan oppositiojohtajan rooliin. Tulitukea tulisi vanhasta viiteryhmästä ja tukijoukoista Hakaniemen ay-bunkkereista. MIten mahtaisi tässä asetelmassa sujua esimerkiksi keskitetyn nollaratkaisun teko työmarkkinoilla?

Mutta, mutta. Nyt saattaakin olla tarjolla hallituspaikka. Jos SDP nousee vaaleissa kakkosiksi, Kepupomo Juha Sipilän on sitä vaikea ohittaa varsinkin, kun keskustan kenttäväki on useissa mittauksissa ilmaissut preferoivansa punamullan muhevaa tuoksua.

Hallitusohjelmasta on tällä kerralla tarkoitus tehdä muutaman strategisen linjauksen kirjaus. Useimmat puolueet ovat omansa jo julkistaneet, mutta demarit yllättäen siirsivät omansa ulospanoa vielä viikolla.

Hieman samanlainen ylimalkaisuus leimaa myös puolueen talouspoliittisia linjauksia. Puolue ilmoittaa olevansa valmis alkuun kolmen miljardin euron sopeutukseen ja vaalikauden lopulla tarvittaessa vielä yhteen bonusmijardiin. Kaksi miljardia kerätään menoleikkauksin ja yksi veronkorotuksin. Leikkauskohteet ovat vielä yleisellä tasolla, mutta sen Sdp jo tietää mistä EI SAA leikata: eläkkeet, lapsilisät, toimeentulotuki ja opintotuki.

Demarien haikailemia veronkorotuksia kilpailijat – ja ekonomistien enemmistö – pitävät mahdottomina, koska verokarhun kuristusote suomalaisista on jo henkeäsalpaava.

Demarit, kokoomus ja myös perussuomalaiset ovat mittauksissa virhemarginaalin sisässä. Puoluetoimistoissa tiedetään että epätavallisen suuri epävarmojen ja liikkuvien äänestäjien joukko on saatava vakuutetuksi vaikka pienellä riskillä. Kun massat lähtevät liikkeelle, ne todennäköisesti suuntaavat suurella joukolla samaan suuntaan. Tunneäly alkaa liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja yleensä pari viikkkoa ennen vaaleja.

Palkkatasa-arvosta ja äijäfeminismistä puhunut Rinne on samalla paljastanut, miltä vesillä demarit liikkuviä ääniä kalastelevat. Kaupunkiseutujen pienpalkkaiset toimihenkilönaiset voivat luottaa siihen, että demarien vaaliteltalla on heille aina pannu kuumana.