Kun jokin puolue, poliitikko tai vaikkapa urheilujoukkue menestyy, tämä houkuttelee mukaan yhä uusia kannattajia. Politiikan tutkijat puhuvat bandwagon-ilmiöstä. Termi tulee Yhdysvalloista, jossa soittokunnan vaunut, bandwagonit, ovat houkutelleet väkeä sirkukseen tai vaalikulkueeseen.

Taloustutkimuksen tutkimupäällikkö Juho Rahkonen toteaa, että ilmiö näkyy selvästi kun tarkastellaan viikon välein tehtyjä mittauksia perussuomalaisten suosiosta vuonna 2010. Yle julkaisee puolueiden kannatusmittauksen kuukauden välein.

– Kun tiedotusvälineissä julkaistiin uusi mielipidemittaus, se sai porukkaa innostumaan mukaan. Kannatus laski loppukuuta kohden, mutta se oli kuitenkin noussut edellistä mittausta korkeammalle tasolle. Kannatus nousi ikään kuin sahaamalla ylöspäin, Rahkonen kuvaa.

Hänen mukaansa bandwagon-ilmiö näkyy nyt keskustan kannatuksessa, joka näyttää nousevan mielipidemittaustan jälkeen. Rahkonen arvioi, että bandwagon-efekti kasvattaa keskustan kannatusta parin prosenttiyksikön verran.

– Jos olisi sellainen teoreettinen tilanne, että mielipidetutkimuksia ei olisi tehty eikä julkaistu, niin tällä hetkellä keskustan kannatus olisi 22–23 prosenttia sen sijaan, että se on 25 prosenttia, hän sanoo.

Ilmiö korostuu henkilövaaleissa

Politiikan tutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta vahvistaa Rahkosen havainnot.

– Suosikkipuolue saa jonkin verran hyötyä tasaisesta kannatuksen noususta. Keskusta on nyt saman tyyppisessä tilanteessa kuin perussuomalaiset vuoden 2011 vaaleissa, hän sanoo.

Borg ei kuitenkaan halua arvioida, kuinka monta prosenttiyksikköä suotuisat kannatusuutiset nostavat ennakkosuosikin kannatusta.

Tutkijan mukaan bandwagon-efekti näkyy eduskuntavaaleja enemmän henkilövaaleissa. Borg tutki kannatusmittausten vaikutusta heti vuoden 1994 presidentinvaalien jälkeen. Hänen mukaansa tutkimuksessa todennettiin vahvin bandwagon-ilmiö Suomen vaaleissa.

– Elisabeth Rehn pääsi jatkoon pitkälti sen takia, että hänelle luvattiin erittäin vahvaa menestystä kakkoskierroksella. Mielipidetutkimusten perusteella tiedetään, että joka kolmas Elisabeth Rehnin äänestäjä sanoi äänestäneensä häntä erityisesti sen takia, että tiesi mittausten perusteella hänen voivan pärjätä Ahtisaarelle vaalien kakkoskierroksella.

Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Rehn pudotti vaalien toiselta kierrokselta keskustan ehdokkaan Paavo Väyrysen. Väyrynen arvioi tuolloin, että tappion taustalla oli äänestäjiä harhaan johtanut uutisointi mielipidemittauksista eli "mediapeli".

Gallupkriittisyys tarpeen vaalien alla

Mielipidemittauksilla siis näyttää olevan oma, ennakkosuosikin nousua vahvistava vaikutuksensa. Tutkijat muistuttavatkin, että erityisesti vaalien alla mielipidemittauksiin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Viime eduskuntavaalien alla tiedotusvälineet julkaisivat muun muassa arvioita tietyn vaalipiirin todennäköisistä vaalivoittajista, vaikka ehdokaskohtaiset ennusteet oli tehty liian pienen tutkimusaineiston perusteella.

– Jo pelkästään puoluekannatuksen osalta näissä vaalipiirikohtaisissa mittauksissa suurin virhemarginaali oli +/- 4 prosenttiyksikköä. Ehdokaskohtaisessa ennusteessa virhe on tuplat tästä, mikä tarkoittaa että tällaisia ennusteita ei kannata tehdä, Borg sanoo.

Viime hetken vaalipiirikohtaiset ennusteet ovat Borgin mukaan myrkkyä ehdokkaiden kampanjoille, jotka ovat juuri vaalien alla kaikkein kalleimmassa vaiheessaan.

– Epäluotettavia kannatustietoja julkistamalla tehdään mielestäni todella hallaa monien aktiivisten ja itsensä likoon laittavien ehdokkaiden osalta. Minuista se on moraalitonta, hän jyrähtää.

Borg kehottaakin äänestäjää lukemaan tarkoin kannatusmittausten tuoteselosteet, joissa kerrotaan muun muassa vastaajien määrä, kyselyn ajankohta ja virhemarginaali.

Vuoden 2011 vaaleissa myös vaaleja edeltäneet valtakunnalliset mielipidetutkimukset poikkesivat vaalien tuloksesta. Ylen huhtikuun mittaus osoitti perussuomalaisille 15,4 prosentin kannatusta, mutta Soini sai tuulettaa 19,1 prosentin äänisaalista.

Borgin mukaan ero johtui siitä, että kannatustiedot olivat julkaisuhetkellä keskimäärin kaksi viikkoa vanhoja, joten ne eivät näyttäneet puolueen loppukiriä.