Neljä vuotta sitten entinen keskustalainen ministeri Hannes Manninen puki sen sanoiksi: 41 vuotta julkisena kusitolppana riittää. Manninen oli ilmeisen kyllästynyt niin sanottuun kansalaispalautteeseen, joka varsinkin vaikeina aikoina, eli keskimäärin aina, painottuu kielteisen puolelle.
Noin kauniisti sanottuna.
Olen itsekin työtehtävissä saanut monesti seurata vieressä, kun ministerit ja kanisterit kuuntelevat toreilla ja turuilla niin sanotun kansan niin sanottua palautetta. Muitakin ilmaisuja tulee mieleen.
Viime vuosien ehdoton hitti on ollut eläkkeiden taitettu indeksi, josta jankkaaminen on jatkunut vuosia sen jälkeenkin, kun yleisen ansiotason nousun hiipuminen on yllättäen alkanut suosia eläkeläisiä.
Siitä huolimatta kansanedustaja ja varsinkin sellaiseksi pyrkivä ensikertalainen tyytyy hymyilemään lammasmaisesti ja nyökyttelemään niin sanotun kysyjän purkauksen tahtiin.
En yhtään ihmettele, että jääkiekkokansleri Kalervo Kummolan (kok.) visiitti eduskunnassa jäi lyhyeksi. Aika vaikea kuvitella Kale räntäsateeseen kaatelemaan kahvia ja nyökyttelemään.
Yleensä vaaleissa vaihtuu50–60 kansanedustajaa, näistä noin puolet vapaaehtoisesti. Tällä kertaa nimekkäitä luopujia on harvinaisen paljon, esimerkiksi pääministeripuolue kokoomuksella entisiä ministereitä ja puheenjohtajaehdokkaita. Jan Vapaavuori lähtee pankkiiriksi Luxemburgiin, muut luopuvat kuka mistäkin syystä.
Entinen kokoomuksen varapuheenjohtaja Sampsa Kataja sai jo aikaiseksi pienen myrskyn toteamalla vastikään ilmestyneeseen kirjaan antamassaan haastattelussa tienaavansa asianajajana enemmän. Tottahan se on, mutta sitä ei kai sitten sopisi sanoa ääneen edes eduskunnasta lähtiessään.
Myös muilla puolueilla on kovia lähtijöitä parhaissa voimissaan, jopa vihreillä parikin entistä ministeriä Osmo Soininvaara ja Tuija Brax. Anni Sinnemäki ehti jo livahtaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi.
Turkulaiset saavat tulla ensi kertaa vuosikymmeniin toimeen ilman Paasiota, kun muuta tekemistä keksinyt Heli Paasio (sd.) lähtee. Entisistä demariministereistä Jouko Skinnari ja Kari Rajamäki ovat sentään eläkeiässä.
Perussuomalaisten ryhmäkin on vaalien jälkeen politiikkaan kyllästynyttä (sanamuotoa miedonnettu) Veltto Virtasta ohuempi. Myös jytkypaluun tehnyt varapuhemies Anssi Joutsenlahti lähtee yhden kauden jälkeen.
Keskustan körmyt jaksavat sentään vaalivoiton toivossa pinnistää.
Jokaisella on tietysti omat syynsä luopumiseen, mutta yhteistä on, että seuraavalla vaalikaudella luvassa ei ole yhtään helppoa päätöstä, sen verran synkältä kansakunnan talouden tila näyttää.
Toriparlamenteissa kansa on valmis näyttämään edustajille ovea, mutta itse ei saisi kuitenkaan käpykaartiin lähteä.
Kansa on armoton, mutta silti tänäkin keväänä lähes jokainen kynnelle kykenevä ehdokas raahautuu torille nyökyttelemään. Kaikki eivät voi olla donnereita.
Silti Donnerkin luopuu.
Jari Korkki
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja.