Keskustan vaaliväki purjehti tänään myrskyisän matkan Tallinnasta Helsinkiin. Se saattoi olla tämän vaalikampanjan vaikein osuus, sillä kannatusmittaukset lupaavat puolueelle hurjaa vaalivoittoa.
Mitä lähemmäksi tuo vaalivoitto tulee ja mitä voitonriemuisemmalta keskustaväki näyttää, sitä väkinäisemmäksi muuttuu Sipilän hymy. Vastuu painaa jo ennen kuin se alkaa.
"Mitä aiot tehdä ensimmäisenä vaalien jälkeisenä päivänä", Sipilältä kysyttiin risteilyllä.
"Aion nukkua mahdollisimman pitkään", keskustajohtaja vastasi.
Sipilälle on syytä toivottaa makeita unia, sillä sen jälkeen edessä onkin pulma poikineen.
Vanhan kansan vaikein kapine oli pirunnyrkki, muutamasta puupalikasta koostuva palapeli, jonka vain taitavimmat osasivat koota kolmiulotteiseksi ristiksi. Sipilän pöydällä on paljon vaikeampi puzzle.
Ensimmäinen haasteellinen palikka on oman kärkijoukkueen, ministeriryhmän valinta. Risteilyllä ilma oli sakeana arvioita siitä, ketkä kepulaiset pääsevät mustan Audin takapenkille. Tarjokkaita on enemmän kuin paikkoja. Joku tulee pettymään varmasti.
Politiikka on raadollisimmillaan, kun valtapaikkoja jaetaan. Ministerisalkku on kunnianhimoisimpien poliitikkojen uran korkein tavoite, maali, jonka eteen uhrataan paljon aikaa, kärsivällisyyttä, hikeä ja kyyneleitä.
Väitetään, että Sipilä ei ole kenellekään luvannut varmaa salkkua. Ehkä niin, mutta kumman paljon nimekästä väkeä on lähtenyt ehdolle. Tuskin Olli Rehn esimerkiksi ihan riviedustajaksi pyrkii talouskomissaaritaustalla. Entä viime hetkellä kokoomuksen ehdokkuuden keskustan ehdokkuuteen shoppaillut Anne Berner?
Yhtälön tekee mahdottomaksi se, että Sipilä on ilmoittanut jo etukäteen, että seuraavassa hallituksessa on vähemmän ministereitä kuin nykyisessä. Se pienentää keskustankin salkkumäärää entisestään.
Voisi ajatella, että kyseessä on ns. positiivinen ongelma, jos pätevästä biomassasta on ylitarjontaa. Yritysmaailmassa ehkä näin onkin, mutta politiikka ei ole bisnestä.
Menneisyydestä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka ministeritoiveissa pettyneistä tulee katkera viides kolonna oman puolueen sisälle.
Mihin nämä kaikki väyryset, pekkariset, lehtomäet, tiilikaiset, lintilät, juhantalot, alanissilät, anttilat sun muut puumalat ja saarikot mahtuvat? Eivät kaikki ainakaan hallitukseen. Osalle tarjotaan varapuhemiehen ja mahtivaliokuntien puheenjohtajan paikaa, mutta kesken nekin karkit loppuvat. Ensi vaalikaudella saunavaliokunnassa istuu taatusti hapan äijäkööri, joka antaa vertaistukea melkein ministereille.
Ja ministerivalinnat on vasta ensimmäinen rasti Sipilän pääministeriuralla. Suomen asioissakin riittää sen jälkeen jonkun verran haasteellista puuhailtavaa.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Ylen Politiikan esimies