Uutinen työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren suunnitelmista hakeutua Euroopan investointipankkiin (EIB) lipsahti julkisuuteen liian aikaisin. Liian aikaisin Vapaavuoren, hallituksen, mutta ennen kaikkea kokoomuksen ja pääministeri Alexander Stubbin kannalta.
Tämä ei varmasti ollut koreografia, joka Vapaavuoren esikunnassa ja kokoomuksen puoluetoimistossa oli suunniteltu. Homman piti mennä organisoidummin, tyylikkäämmin ja ennen kaikkea hetkellä joka olisi optimaalisempi.
Stubbilla olisi nimittäin vielä Vapaavuorelle käyttöä ilman Luxemburg-laahusta.
Hän nosti elinkeinoministerin rinnalleen yhdeksi kokoomuksen vaalikampanjan profiilivetäjiksi. Vapaavuori on vankan asiapolitiikon maineessa. Hän junaili tyylikkäästi yhden hallituksen suurista teollisuuspoliittisista murheenkryyneistä eli STX-telakan myynnin saksalaisille.
Hän myös nauttii vankkaa arvostusta yli puoluerajojen. Vapaavuori tunnetaan alan piireissä ammattireiskana, joka hoitaa asiat pragmaattisesti ja hötkyilemättä – vaikka onkin patamusta porvari.
Tappio viime kesän puheenjohtajavaalissa Stubbille oli kuitenkin ennakkosuosikki Vapaavuorelle kova isku, josta hän ei ole toipunut. Motivaatio meni. Hänestä tuli leipäministeri. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten katellaan muita hommia.
Niitä tuli eteen Luxemburgin suunnalla. Siihen tilaisuuteen oli pakko tarttua.
Vapaavuoren kannalta ratkaisussa on pelkkiä hyviä puolia. Hyväpalkkainen työ Euroopan rahoitusmarkkinoiden keskiössä. Takana ikävä puheenjohtajavaali, sekava kotipuolue ja uhkaava vaalitappio sekä riutuminen oppositiossa.
Kokoomuksen kannalta kuvio on kurjempi. Kun suunnitelma tuli julki, oli pakko heti ilmoittaa, että Vapaavuori ei lähde eduskuntavaaleihin mukaan. Se vaalivankkurien uskottavasta vetämisestä. Miten vakuutat itsesi ja kansalaiset sanomasta, joka painottuu siihen, mitä ensi vaalikaudella Suomessa on tehtävä, kun oma sydän ja ajatukset ovat jo Keski-Euroopan simpukkapatojen ääressä?
Vapaavuoren jääminen pois vaaleista jättää kokoomuksen Helsingin ehdokaslistoille ammottavan aukon. Sitä ei paikata yhdellä hjallisharkimolla. Sitä ei paikata millään.
Näin tuli taas yksi naula Alexander Stubbin poliittisen ruumiin arkkuun.
Kun profiiliministeri kaikkoaa rivistä, miten voivat ns. tavalliset kampanjaraatajat enää uskoa vaalimenestykseen. Tätä ei tietenkään myönnetä. Loppuun asti puristetaan, vaikka kohti jyrkännettä marssitaan.
Mutta kun äänet on laskettu ja jo ennen kuin kokoomuksen oppostioryhmä eduskunnassa pitää järjestäytymiskokouksehnsa, kuuluvat ensimmäiset vaatimukset puheenjohtajan vaihtamisesta. Voi tietysti olla, että ensimmäisen ehdotuksen asiasta tekee Stubb itse.
Vapaavuori voi sen sijaan katsella kokoomuksen katastrofia luxemburgilaisen virkahuoneensa rauhasta. Ehkä hän saa jopa saman huoneen, josta muuan Sauli Niinistö katsoi kotimaansa asioita kymmenkunta vuotta sitten. Siellä hän kasvoi mukavasti korkoa tärkeämpiin valtiollisiin tehtäviin.
Vapaavuorikaan ei sulkenut pois paluuta politiikkaan, kun neljän vuoden pesti Luxissa on ohitse. Silloin Keski-Euroopasta voi palata suihkunraikas poliitikko, joka on taas valmiina isänmaan palvelukseen.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan päällikkö