Viime keskiviikon A-studiossa toimittaja Antti Koistinen haastatteli ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosta (kok). Paikka oli Perun pääkaupungissa Limassa pidetty ilmastokokous ja aiheena ns. kunnianhimoiset päästötavoitteet.
Muutama tunti ennen suoraa lähetystä nauhoitetun haastattelun avainkohta löytyy Areenasta, noin 23 minuutin kohdalta:
Koistinen: ”Mihin vuoteen mennessä Suomi voisi luopua kokonaan fossiilisista polttoaineista?”
Grahn-Laasonen: ”Suomella on tavoitteena hiilineutraali yhteiskunta, ja me ollaan sitouduttu siihen, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä vähennetään 80:llä viiva 95:llä prosentilla, ja kyllä siihen täytyy sisältyä se, että fossiilisista polttoaineista mahdollisimman pian pystytään irtautumaan. On puhuttu sellaisesta vuodesta kuin 2025 eräänlaisena tavoitteena, mutta tietysti pitää olla kunnianhimoinen päästöjen vähentämisessä.”
Otetaan uudestaan, hidastettuna:
Mitä ihmettä? Fossiilisista polttoaineista irtaudutaan 2025 menessä, mutta 2050 mennessä päästövähennystavoite olisi vain 80–95 prosenttia. Mitä ihmeen päästöjä tuolloin olisi jäljellä? Sementin tuotanto aiheuttaa Suomen päästöistä noin prosentin. Mitä muuta?
Ihmettelimme tätä toimituksessa hiukkasen, kunnes ministerin avustaja soitti vähän ennen lähetystä ja pyysi tarkentamaan: vuoteen 2025 mennessä olisi tarkoitus luopua vain kivihiilen käytöstä.
Aiheeseen liittyneen studiokeskustelun vetänyt kollega Tuomas Kerkkänen päästi kohteliaasti ministerin pinteestä ja luki tarkennuksen lähetyksessä.
Seuraavana päivänä toimitukseen tuli palautetta, että miksi te menitte ministerin puheita siivoamaan. Vastatkoon itse sanoistaan – jos ei ole asioista perillä, niin se on hänen oma ongelmansa!
Enpä tiedä. Alkeelliset virheet ilmasto- ja energiakeskustelusteluissa eivät ole vain Sanni Grahn-Laasosen, vaan meidän kaikkien ongelma. Noin 80–95 prosentilla ihmisistä ei näytä olevan harmainta aavistusta koko asian peruskäsitteistä tai mittasuhteista.
Ehkä on ihan hyvä, että ilmastoneuvotteluja käyvät ministerit, joiden käsitykset ovat samaa tasoa kuin kadunmiehellä. Ilmastosopimuksista saadaan näin riittävän epämääräisiä, jotta kaikki voivat sanoa voittaneensa.
Sitä vain sopii ihmetellä, että kun kokoomusministeri mokaa Limassa, niin ketään ei oikein kiinnosta. Mutta auta armias, jos joku Laura Räty tai Pia Kauma sekoilee kotimaassa, niin media on heidän kimpussaan kuin nälkäinen korppikotkalauma, ja hyvä niin.
Sanni Grahn-Laasosta täytyy kyllä onnitella hyvästä urakäänteestä, kun pääministeri Stubb poimi hänet hallitukseen syyskuussa. Ympäristöministeriö on suojaisa virkapaikka, jossa on hyvä kasvaa tärkeämpiin tehtäviin: pääsee pitkille matkoille ja saa puhua melkein miten pehmoisia tahansa.
Entä se kivihiilen käytön lopettaminen? Käytännössä se tarkoittaa, että 4–5 miljoonan tonnin vuotuinen kivihiilen tuonti pitäisi ajaa alas kymmenessä vuodessa. Kokoomuksella on tähän tietysti ratkaisu: lisää ydinvoimaa. Ilmastonmuutos, mikä ihana tekosyy!
Matti Virtanen
Kirjoittaja on A-studion toimittaja