Artikkelissa oli aikaisemmin vuorovaikutteinen elementti, joka ei enää toimi teknisistä syistä. Elementti poistettiin 6.11.2024.

Mistä on kyse?

Politiikan tutkijan Mari K. Niemen mukaan sosiaalinen media ja kiristynyt uutiskilpailu ovat kasvattaneet poliitiikkoihin kohdistuvaa vaatimuslistaa. Silti perusasiat eivät ole muuttuneet, sanoo Turun yliopiston yhteydessä toimivan Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkijana työskentelevä Niemi.

– Asiaosaaminen ei ole kadonnut yhtään minnekään. Se on erittäin tärkeää. Ei pelkkä twiittailu tai hauskat sutkaukset riitä, jos asiaosaaminen tökkii.

Niemen mukaan on vaarana, että Antti Rinne (sd.) ja Juha Sipilä (kesk.) jäävät Alexander Stubbin (kok.) ja Timo Soinin (ps.) jalkoihin tulevan kevään eduskuntavaaleissa.

– Silloin viimeistään nähdään, kuinka hyvin Sipilä ja Rinne pärjäävät Stubbin ja Soinin rinnalla. Stubb ja Soini onnistuvat saamaan median huomion jopa polvihousuilla ja kaulahuivilla, Niemi sanoo.

– Huomio on todella iso asia. Johtajan ja puolueen pitää näkyä mediassa eduskuntavaalien aikaan.

Niemi kritisoi poliitikkoja heidän halustaan esiintyä ihannekansalaisina ja täydellisinä ihmisinä.

– On poliitikoille ongelma, kun luodaan siloteltua kuvaa. Olisi heille itselleen parempi, jos he uskaltaisivat olla aika pitkälti sitä, mitä ovat todellisuudessa.

Kun todellisuus ja mielikuvat menevät ristiin, niin poliitikko huomaakin rakentaneensa itse vankilansa. Muun muassa ministereinä toimineiden Heidi Hautalan (vihr.) ja Laura Rädyn (kok.) mediakriisien kohdalla käytiin julkisuudessa keskustelua, kuinka paljon heidän aikaisempi toimintansa muita tahoja kohtaan vaikutti tilanteen käsittelyyn.

– Jos esiintyy tiukan moralistisena hahmona, niin samalla oma liikkumavara pienenee. Alexander Stubbin (kok.) ja Timo Soinin (ps.) tilanne on parempi kuin monilla muilla poliittisilla johtajilla, koska heidän julkisuuskuvansa antaa enemmän liikkumavaraa, Niemi sanoo.

– En ota kantaa, kuka on rehellinen ja kuka epärehellinen. Kyse on aina siitä, miltä asiat näyttävät.

Kriisi on mahdollisuus

Viestintäalan konsulttiyhtiö Tekirin nokkamies Harri Saukkomaa uskoo, että kriisi voi olla mahdollisuus poliitikolle. Tekir tarjoaa mediavalmennusta ja on erikoistunut kriisiviestintään.

– Kriisitilanne ei ole mikään menetetty peli. Siinä poliitikolla on aidosti mahdollisuus parantaa tilannettaan, mutta se vaatii taitoa, rohkeutta ja kykyä heittäytyä vahvasti siihen tilanteeseen. Peli pitää uskaltaa pelata loppuun saakka, siinä ei voi olla puolittain mukana.

Poliitikon asema hankaloituu, jos median näkökulma on paheksuva.

– Jos median paheksunnalla on laajasti kansan tuki taustalla, niin se on vakava paikka. Pitää ottaa realiteetti heti huomioon ja pohtia, onko syytä pyytää anteeksi.

Saukkomaan mukaan kriisiviestinnän pitää olla aitoa.

– Anteeksipyynnön pitää olla aina aito, se ei saa olla päälleliimattu. En pidä yhtään sellaisesta lauseesta, että en tekisi enää uudestaan. Se ei ole hyvä idea, Saukkomaa sanoo viitaten sosiaali- ja terveysministeri Rätyyn.

Alexander Stubb (kok.) – Amerikkalainen julkkisten kaveri

Mari K. Niemi: Stubbin tapa hakeutua julkkisten seuraan on aika amerikkalaista, mutta se tuntuu toimivan. Stubb näyttäytyy kansainvälisenä hahmona ja ihmiset tietävät, että hän on toiminut muuallakin kuin Suomessa. Jotkut äänestäjät, erityisesti vanhemmat ihmiset, saattavat vierastaa Stubbin amerikkalaista tapaa johtaa poliittista puoluetta. Niissä on perinteisesti ollut kyse kansanliikkeistä, siinä on ollut kyse "meistä" eikä "minusta". Perinteisesti poliittiset johtavat ovat olleet osa "meitä" ja porukan nostamia. Valintansa jälkeen puoluekokouksessa Stubb otti selfien itsestään: uusi puoluejohtaja edessä ja taustalla puoluekokousväki. Siinä näkyi selkeästi symbolinen muutos.

Hän esiintyy tämän ajan ihannerekrytoitavana: terveenä, jopa urheilullisena, sinnikkäänä ja kansainvälisenä. Stubbissa kristallisoituu hyvin monet sellaiset ominaisuudet, joita rekrytoinneissa nykyään haetaan. Hänellä on myös hyvän tyypin imago. On Stubbin etu, että häneen yhdistetään mielikuva mukavana ihmisenä.

Stubb on viestijänä samanlainen hahmo kuin perussuomalaisten Timo Soini. Molemmat sopivat tähän aikaan hirveän hyvin, koska molemmat ilmentävät tätä aikaa ja populistisen politiikan nostetta. Molemmat ohittavat halutessaan perinteisen median ja ottavat suoraan kontaktia omiin äänestäjiinsä omalla kielellään, joka puhuttelee äänestäjiä. Tietenkin Stubbin käyttämä kieli eroaa Soinin kielestä, mutta ne toimivat samalla lailla omille kannattajille. Kyse on pitkälti suoran vuorovaikutuksen vaikutelmasta. Todellisuudessa on hyvin rajattua, kuinka paljon Stubb pystyy olemaan suorassa yhteydessä internetin välityksellä kansalaisiin.

Harri Saukkomaa: Hän on joutunut sellaiseen tehtävään puheenjohtajana ja pääministerinä, että hän ajautuu kriiseihin asemansa puolesta. Se on hänelle uusi tilanne. Siksi en ole varma, kuinka Stubb tulee pärjäämään. Aiemmin hän on selvinnyt vähemmällä. Hänen viestinnälliset taitonsa ovat olleet aiemmin hirveän hyviä, mutta ei ole ollut kunnolla seinää vasten. Aistin Stubbin toiminnassa nyt pientä haparointia, jännitystä ja kireyttä. Hän on selkeästi alueella, jossa hän ei ole tottunut olemaan.

Antti Rinne (sd.) – Katsomaton kortti

Mari K. Niemi: Hänen valintansa oli monelle yllätys, hän on itsekin yllätyspuoluejohtaja. Rinteen valintaan liittyy kiinteästi Jutta Urpilaiseen (sd.) kohdistunut kritiikki, joka ruumiiillistui Rinteen kannatuksessa. Todennäköisesti SDP:n johdossa voisi olla hyvinkin toisen tyyppinen johtaja nyt, jos Urpilainen olisi jättänyt puheenjohtajuuden. Koska Urpilainen päätti katsoa kortit loppuun asti, niin kukaan päivänpolitiikassa mukana oleva ei tohtinut häntä haastaa oman poliittisen tulevaisuutensa takia. Rinne on vielä katsomaton kortti, joka käännetään viimeistään eduskuntavaalien aikana.

Harri Saukkomaa: Rinne on hyvin kokenut viestijä ay-ympyröissä ja sen johdosta hänen hermonsa ovat pitkälle venyvät. Luulen, että hän on tottunut kevyeen kriisitilanteeseen todella hyvin ja joutunut olemaan ison mediakritiikin kohteena aikaisemmassa roolissaan. Hänessä on kestokykyä. Rinteellä olisi syytä terästää viestinnällistä kuvaansa pistämällä enemmän persoonaa peliin. Toisinaan hän puhuu hyvin epäpoliitikkomaisesti, mutta hyvin ay-johtamaisesti. Rinteellä on tapana jättää sanomiinsa kahden lauseen takaportti, jota kautta hän pääsee palaamaan takaisin neuvottelupöytään. Se ei ole viestinnällisesti hyvä eivätkä sellaiset puheet luo kuvallisia lauseita.

Timo Soini (ps.) – Hoitaa kriisit kevennyksen kautta

Mari K. Niemi: Perussuomalaisten nousu kiinnittyy vahvasti Soiniin henkilönä. Soini on esiintyy autenttina johtajana, joka vastaa puolueesta ja sen menestyksestä viime kädessä itse.

Hän on onnistunut brändäämään itsensä puolueen näköiseksi tai puolueen itsensä näköiseksi. On vaikea erottaa Soinia ja perussuomalaisia toisistaan. Soini esiintyy aitona itsenään, hänen viestinsä äänestäjille on "Tällainen minä olen, ottakaa tai jättääkää". Soinille sallitaan muun muassa tiukka aborttikanta, koska se liittyy hänen katolisuuteensa. Vaikka suomalaiset eivät ole uskonnollisia, niin kunnioitamme toisten henkilökohtaista uskoa. Soini on onnistunut rakentamaan politiikkohahmonsa sellaiseksi, millainen hän todennäköisesti on todellisuudessakin. Ihmiset voivat kokea positiiviseksi, että Soini edustaa tavallista suomalaista miestä myös sairaushistorialtaan. Toisten mielestä voi olla ymmärrettävää, että kovalta työltä ei jää aikaa urheiluun.

Soini hyötyy suuresti ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikasta tulevissa eduskuntavaaleissa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten tapahtumien vuoksi Soinin johtaman valiokunnan asiat ovat keskiössä ja hän saa paljon näkyvyyttä puoluejohtajan tehtävänsä lisäksi.

Harri Saukkomaa: Soini luo jatkuvasti viestinnällään kuvallisia lauseita; sloganeillaan ja sutkauksillaan hän on onnistunut pelastautumaan – ja pelastamaan muitakin – kriisitilanteesta. Jos kriisi on todella iso, niin Timo Soini on vaikeuksissa. En ole varma, löytyykö häneltä vaihdetta, jossa selviäisi isosta kriisistä. Hän on hoitanut tähän mennessä tulleet kriisit todella hyvin. Hän usein hoitaa tilanteet kevennyksen kautta.

Juha Sipilä (kesk.) – Asiaosaaminen ei muiden tasolla

Mari K. Niemi: Hän nousi tehtäväänsä politiikan ulkopuolelta tulleena henkilönä ja onkin korostanut tätä piirrettä johtamisessaan. Sipilä on ottanut vahvuudekseen, että tuo politiikkaan uusia toimintatapoja; ne ovat ikään kuin rehdimpiä, enemmän tässä ajassa eläviä sekä politiikkaa ohjaa enemmän ratkaisukeskeisyys politiikan pelien ja vahvan kotiinpäinviemisen sijaan.

Uusilla toimintatavoilla Sipilä on pyrkinyt vastaamaan hänen asiaosaamistaan kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Ainakin aloittaessaan keskustan puheenjohtajana Sipilän asiaosaaminen ei ollut siinä tasolla, millä yleensä odotetaan puoluejohtajien osaamisen olevan Suomessa. Se myös näkyy osittain yhä Sipilän esiintymisessä.

Harri Saukkomaa: Sipilä ei ole vielä joutunut kunnon kriisitilanteeseen. Hänellä on ollut muutama tapaus, jotka ovat liittyneet hänen taustaansa, terveydentilaansa ja talokauppoihin. Hän on pärjännyt niiden käsittelyssä ihan hyvin. Sipilä varmaan pyrkii olemaan median suuntaan mahdollisimman avoin. Tilanne varmasti kovenee hänen kohdallaan ja isompia kriisitilanteita alkaa muodostua hänen eteensä, jos hän pääsee hallitusvastuuseen. Oppositiossa oleminen tietyllä tapaa suojelee ihmistä kriiseiltä. Sipilä on taustaltaan yritysjohtaja ja hänen suhtautumisensa mediaa kohtaan on aika käytännöllistä.

Paavo Arhinmäki (vas.) – Hämmästyttävä taito selvitä kriiseistä

Mari K. Niemi: Hän oli pitkään puoluejohtajistamme tällainen nuori hahmo, jonka uutuudenviehätys on nyt poistunut. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka hänen poliittinen uransa nyt kehittyy. Arhinmäellä on varmasti edelleen henkilökohtaista kannatusta, mutta hän on hahmona jäänyt takavasemmalle. On vaikea sanoa Arhinmäen viimeaikaisista otteista, koska hän tuntuu olevan sivussa, vaikka puolueen kannatus on hiukan kasvusuunnassa.

Harri Saukkomaa: Arhinmäellä on aivan omintakainen tyyli hoitaa kriisitilanteet! On edelleen hyvin hämmästyttävää, kuinka hän onnistunut selviytymään kaikista kriiseistään. Paavo Arhinmäki on kuin boheemimpi Ville Niinistö tavassaan viestiä aggressiivisesti. Arhinmäki kertoo lakonisesti, mitä on tapahtunut ja jotenkin se tuntuu intuvitiivisesti osuvan siihen, mitä kansa ajattelee. Hyvä esimerkki tästä on Arhinmäen käytös Leijonien juhlallisuuksissa Sotshissa. Populistisesti Arhinmäki onnistui herättämään ihmisissä myötätuntoa ja ihmiset samaistuivat häneen: "Kyllä minäkin olisin dokannut Leijonien kanssa kunnolla ja sitten olisi saattanut mennä vähän yli!"

Ville Niinistö (vihr.) – Yhden vaihteen mies

Mari K. Niemi: Niinistön johtajuuden taustan mielenkiintoisuutta lisää, että vihreissä on ollut suomalaisista puolueista eniten naisjohtajia. Niinistö on tuonut nykyisistä puoluejohtajista eniten esiin perhettään, lapsiaan ja pehmeää puoltaan. Niinistö esiintyy mielellään modernina miehenä, jolle perheasiat ovat tärkeitä myös poliittisesti. Yleensä perheeseen liittyvät asiat liitetään naisiin, mutta asia voi liittyä vihreisiin puolueena. Sillä on paljon kannattajakunnassa naisia.

Ville Niinistön poliittinen johtajuus eroaa merkittävästi sedästään, Tasavallan presidentistä Sauli Niinistöstä. Nuorempi Niinistö näyttäytyy sosiaalisempana ja kuuntelevampana johtajana kuin presidentti Niinistö, mutta on julkisuudessa nähty, että myös Ville Niinistö osaa ärähtää. Näyttää, että viime aikoina hän on myös tietoisesti hakenut terävämpää ja jyrkempää kulmaa lausunnoissaan. Syynä voi olla, että hän on tuntunut jäävän muiden puoluejohtajien mediahuomion alle.

Harri Saukkomaa: Vihreät saavat selkeää hyötyä siitä, että media pitää heistä. Sen takia on yleisesti hieman helpompaa heille kuin muille puolueille. Yleisellä tasolla on todettava, että Niinistö on taitava hyökkäyspelissä ja hän ei ole henkillökohtaisesti ollut vihreiden kriisien keskipisteessä. Viimeisimmäksi on noussut kohu hänen Financial Times -lausunnosta, jossa hän puhui suomettumisesta. Se oli häneltä selkeä veto ja hän tarkkaan tiesi, millaisen iskun hän tekee ja mitä se tarkoittaa. Hänen vastakeinonsa lausuntoa kritisoiville olivat hiukan huonot. Niinistölle olisi voinut käydä pahemmin, jos kohusta olisi noussut suurempi.

Niinistö on hyvin aggressiivinen ja hän on mediassa nopeasti kärppänä paikalla; hän tietää, kuinka mediaa tulee käyttää. Niinistön keskeinen ongelma on, että hänellä on vain yksi vaihde. Häneltä puuttuu välivaihteet, hän menee aina turbolla. Taitavalla viestijällä on useita tapoja toimia.

Carl Haglund (r.) – Hyötyy ministerisalkustaan

Mari K. Niemi: Hän on mielenkiintoinen hahmo, jossa ulkonäkö ja sen moitteettomuus on herättänyt huomiota. Häntä pidetään liiankin elistisenä ja sen näköisenä, jotta voisi menestyä laajemmin suomalaisen puolueen puheenjohtajana. Hän on profiloitunut asiapitoisena ja asiat osaavana poliitikkona. Hänellä on hyvät mahdollisuudet saada vaalietua nykyisestä tehtävästään puolustusministerinä, koska se antaa hänelle ulko- ja turvallisuuspoliittista uskottavuutta.

Harri Saukkomaa: Haglund on stubbmainen hahmo. Heillä on samantapainen tyyli, tausta ja he pystyvät samalla lailla hoitamaan teknisesti tilanteen kuin tilanteen. Jos kriisiin liittyisi joku vahva tunneilmiö, ihmisten suuri närkästys esimerkiksi, niin se olisi Haglundille vaikeinta hoitaa. Viestinnässä on hyvin tärkeää, että ihminen pystyy puhumaan erilaisilla sanonnoilla ja kuvallisilla lauseilla omalla äidinkielellään, koska luo sitä tunnereaktiota. Tämä on ruotsinkieliselle Haglundille haaste.

Päivi Räsänen (kd.) – Kriisien jälkeen kuivaa korkokengät

Mari K. Niemi: Hän on ainut nainen. Se voi tarjota hänelle hyvän pelipaikan, vaikka onkin pienimmän puolueen puheenjohtaja. Hän on ollut koko ajan näkyvästi esillä julkisuudessa koko puoluejohtajauransa ajan. Viime aikoina kristillisdemokraattien sisällä on haastettu Räsäsen johtajuus. Se jättänee jäljen Räsäsen julkisuuskuvaan.

Räsänen on hahmona ristiriitainen. Usein ajatellaan, että naisjohtaja olisi jotenkin luonnostaan pehmeä, muttei Päivi Räsästä voi pehmeäksi kuvata. Hänellä on vahvoja mielipiteitä, jotka hän tuo esiin. Välillä puolueensa on joutunut niistä kärsimään kannatuksen varjolla. Toisaalta on myös näköharhaa, että naisista usein tulee jyrkkiä ja kovia, kun he tekevät samalla lailla samaa työtä kuin miehet. Voi olla myös mahdollista, että politiikassa edetäkseen naisen tulee olla vahvempi kuin mies, jotta pystyy pääsemään huipulle.

Harri Saukkomaa: Hän on suosikkini, koska hän on kestotähti. Hän on mennyt liemestä toiseen, kuivannut korkokenkänsä ja mennyt eteenpäin. Räsästä suojelee hänen vahva hahmonsa, joka on tiukasti päällä. Kriisitilanteissa toimittajat olisivat saaneet hajotettua hänen hahmoaan, jos Räsäseen kohdistuva paine olisi ollut kovempi. Hänen hahmonsa on ollut suurimmassa koettelemuksessa, kun A-studiossa kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri ja Räsänen kohtasivat. Siinä ansio ei ollut toimittajien, vaan Peuhkurin.

Räsäsen vahvuus on hänen viestinnällinen johdonmukaisuutensa. On vaikea sanoa, mitkä ovat hänen vahvuutensa todellisessa kriisitilanteessa. Uskon kyllä, että hänen kestokykynsä on oikein hyvä. Räsänen on siinä mielessä tyypillinen poliitikko, että hänellä julkisuuteen menemisen kynnys on matala. Hyvä esimerkki tästä on, kun Räsänen kävi "kehityskeskustelun" poliisiylijohtaja Mikko Paateron kanssa suorassa lähetyksessä. Ajattelin silloin, ja ajattelen yhä, että sitä kehityskeskustelua katsoi aivan liian monta silmäparia.

Mari K. Niemi

Niemi on Turun yliopiston yhteydessä toimivan Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija. Niemi asuu tällä hetkellä Skotlannin Glasgow'ssa, jossa hän toimii vierailevana tutkijana journalismin ja luovan kirjoittamisen oppiaineessa Strathclyden yliopistossa. Elokuun lopussa Niemi väitteli valtiotieteiden tohtoriksi poliittista johtajuutta sekä median ja puoluejohtajien välisiä suhteita käsittelevällä väitöskirjallaan. Niemi on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta.

Harri Saukkomaa

Saukkomaa on pitkän linjan media-ammattilainen. Saukkomaa on toiminut toimittajana muun muassa toimittajana Helsingin Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä ja Keskisuomalaisessa. Lisäksi hän on toiminut Ylioppilaslehden päätoimittajana, Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisujohtana sekä tuottajana Ylen TV2:ssa. Saukkomaalle on myönnetty journalisistisista ansioistaan Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinto. Tällä hetkellä Saukkomaa toimii kriisiviestintään erikoistuneen viestinnän alan konsulttiyhtiön Tekirin johdossa. Nuorena Saukkomaa on ollut aktiivinen keskustanuorissa.