Kun kuuntelee varsinkin kokoomuslaisten jatkuvaa marmatusta demaripamppu Antti Rinteestä, ei voi muuta kuin tulla siihen johtopäätökseen, että uhkakuvat on pantu Suomen poliittisessa eliitissä uuteen järjestykseen.
Sillä paikalla politiikan kauhugalleriassa, missä ennen mylvähteli pesrsupomo Timo Soini, myhäilee nyt Rinne kuin pahanilkinen poikaviikari, joka koko ajan miettii, minkä kolttosen seuraavaksi juonittelisi vastustajien päänmenoksi.
Ja kyllä hän on kaikenlaisia kepposia keksinytkin. Budjettiriihessä tämä vintiö meni esittämään pikkueläkkeisiin kympin tasokorotusta ja lapsilisien leikkaukselle kompensaaatiojärjestelmää.
Kokoomuslaiset hölmistyivät ensin, koska olivat tottuneet kuljettamaan Jutta Urpilaisen vetäminä demareita kuin tahdotonta lammasta narussa.
Sitten seurasi raivoreaktio. Ei noin voi toimia! Tuo on ihan älytöntä! Mitä tästä tulee, jos sääntöjä ei noudateta – siis kokoomuksen sääntöjä?
Rinne, perkele, ei malttanut olla sorkkimatta ydinvoimapakettiakaan, jonka elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) viritteli vihreiden heittämiseksi hallituksesta.
Demaripomo meni ja dyykkasi ihan muina miehinä takaisin Vapaavuoren jo roskikseen heittämän TVO:n luvan jatkoajan.
Rinne ei äijäesikuntansa kanssa näemmä jätä ainuttakaan tilaisuutta käyttämättä haastaakseen erityisesti kokoomusta.
Triathlon-baanalla pääministeri Alexander Stubb (kok.) pesisi Rinteen mennen tullen, mutta politiikan moniottelussa hän on auttamattomasti eksyksissä kuin suunnistaja ilman karttaa.
Karttaa ei kyllä Rinnekään tarvitse, sillä hän tuntee taisteluradan sudenkuopat ja oikotiet vanhasta muistista ay-änkyräajoiltaan. Työmarkkinaväännöissä ei tunnetusti armoa anneta eikä pyydetä – eikä Twitterillä pitkälle pötkitä. Siellä pelaa raaka voima ja vikkelä viekkaus.
Liian monimutkaisia kuvioita ei rakennella, vaan isketään kovaa ja kohti heti kun vastustajan silmä lupsahtaa. Yleisö elää mukana kuin kiekkokatsomossa ja aplodit näkyvät jo gallupeissa.
Se, että Rinteeseen suhtaudutaan kuin tyynyliinalla juoksentelevaan russakkaan, osoittaa, että hän on löytänyt politikan viidakosta ekologisen aukon, jota voi hyödyntää maksimaalisesti.
Demareilla tuntuu nyt olevan draivi päällä, vaikka puolueen tilanne näytti vielä muutama kuukausi sitten toivottomalta.
Entisestä pääpahiksesta Timo Soinista taas näyttävät ilmat olevan ihan pihalla. Vanhoja, väsyneitä puolueita vuosikausia menestyksellisesti mäiskinyt persupomo tuntuu hallituskiimassaan lamaantuneen täysin.
TV 1:n Ykkösaamussa Soini pari viikkoa sitten istui liituraitapuvussa ja puhuikin jo kuin ministeri. Ihan oikeasta valtioneuvoston jäsenestä hänet erotti vain parin millin ruokkoamaton sänki väsyneillä kasvoilla. Voimat eivät tunnu riittävän edes partahöylän nostamiseen.
Myös muut persujen kärkinimet pyörittelevät puheitaan siihen malliin, ettei vain tulisi poltettua siltoja tuleviin hallituskumppaneihin.
Seuratkaapa esimerkiksi puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön esiintymisiä. Sen vankempaa hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tukimiestä ei löydy edes ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) virkahuoneesta.
Niinistön silmissä on jo pitkään kiilunut vain ja ainoastaan seuraavan hallituksen puolustusministerin salkku.
Se siinteli jo edellisten vaalien jälkeen, kun Niinistö jo ennen hallitusneuvotteluja ramppasi Pääesikunnassa ja puolustusministeriössä vaatimassa kenraaleilta taustabriiffauksia, "koska minusta tulee seuraava puolustusministeri".
Rinteen noste ja persujen lerpahdus saattaakin pistää seuraavat gallupit ja varsinkin seuraavat hallitusneuvottelut ihan uuteen asentoon.
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan päällikkö