Helsingissä on sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan sijaisuus auki. Viranhaltija on sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.).

Aamun Helsingin Sanomat kertoo, että Rädyn viransijaiseksi esitetään "jälleen Rädyn hyvää kaveria". Helsingin kokoomus on valinnut esittämään Helsingin sosiaali- ja terveysviraston perhe- ja sosiaalipalveluiden osastopäällikköä Pia Sutista (kok.) Rädyn sijaiseksi. Samalla Hesari kertoo, että Räty ja Sutinen tutustuivat toisiinsa Helsingin kuntapolitiikasta 2000-luvun alkuvuosilta ja vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Sutinen jakoi kadulla ihmisille Rädyn vaaliesitteitä.

Hesarin esiinnostama näkökulma on iso asia. Jutun perusteella syntyy käsitys, että on jotenkin väärin, alhaista ja likaista tuntea ihmisiä työelämästä, yhteiskunnallisista toimista ja harrastuksista. Jos ei halua vaikuttaa epäilyttävälle, niin on aika katkaista suhteet kavereihin. Helsingin Sanomien mukaan kaverit tekevät ihmisestä epäilyttävän.

Tällainen ajattelu ei ole ainoastaan järkyttävää, se on myös vaarallista ja haitaksi suomalaisen yhteiskunnan toimivuudelle ja taloudelle. Jos Hesarin jutun arvomaailma leviäisi laajemmin, niin se tarkoittaisi käytännössä, ettei kukaan enää saisi tuntea työkavereitaan. Ja millainen maa tämä Suomi silloin olisi?

Ehkä on syytä palata siihen, miksi Sutista esitetään apulaiskaupunginjohtajan sijaiseksi. Julkisuudessa nousi kohu, kun kansanedustaja Lasse Männistön (kok.) piti siirtyä Rädyn vanhaan tehtävään ja erota eduskunnan jäsenyydestä. Tällöin varakansanedustaja Räty olisi noussut varsinaiseksi kansanedustajaksi Männistön paikalle.

Eli kertauksena: Syy ei ollut todellakaan siinä, kuten Hesari väittää, että Laura Räty ja Lasse Männistö olisivat olleet kavereita. Todellinen syy oli, että heidän toimintansa näytti olevan kuningassuhmurointia - niin tiiviisti heidän uransa näyttivät olleen kietoutuneita toisiinsa.

Kun Männistön kohdalla käytiin ihan aiheellistakin keskustelua pätevyydestä, niin en ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan Sutisen osaamista. Pitäisin aika pelottavana, jos Suomen suurimman kaupungin apulaiskaupunginjohtajaksi voitaisiin valita ihminen, joka ei tunne ketään ja hänellä ei olisi minkäänlaisia verkostoja. Fakta on, että pienessä maassa piirit ovat pienet. Oleellista on, että mennään yleisten pelisääntöjen mukaan ja tehtäviin valittavat henkilöt ovat päteviä.

Minulla on paljon kavereita, joista jotkut ovat parempia ja toiset huonompia. Yksi näistä paremmista kavereistani on Helsingin Sanomien jutun kirjoittaja Joonas Laitinen. Olemme tutustuneet vuosia sitten, kun opiskelimme yhdessä samaan aikaan yliopistossa. Kaveruutemme on jatkunut työelämään siirtymisen jälkeenkin. Tapaamme yhä ajoittain vapaa-ajallamme. Yleensä juomme kaljan tai pari, joskus useamman.

Olisi ollut aika tylsää yliopistossa, jos en olisi saanut tutustua yhteenkään kanssaopiskelijaan tai en saisi nyt tutustua yhteenkään työkaveriini. Siksi sallin myös poliittisissa puolueissa toimiville mahdollisuuden tutustua omiin puoluetovereihinsa. En katso pahalla, jos tutustaan myös eri tavalla ajatteleviin ihmisiin.

Joskus saattaa käydä niin, että minäkin etenen urallani, ja pomojen pitää valita minulle seuraaja. Silloin pitäisin todella epäoikeudenmukaisena, jos kaveriani Joonasta ei valittaisi tehtävään, koska hän auttoi minua muutossa kesällä 2009.