Ruotsin sosiaalidemokraatteja uhkaa historiallinen pohjanoteeraus sunnuntain parlamenttivaaleissa – kannatus voi jäädä jopa alle 30 prosentin!
Suomen sisarpuolue huokaa toki syvään kateudesta moisten kannatusmittausten äärellä, mutta Ruotsissa sosiaalidemokraatit ovat pitkään tottuneet hyvälle. Tavallisin hallitusmuoto 30-luvulta lähtien on Ruotsissa ollut sosiaalidemokraattien yksin muodostama vähemmistöhallitus. 60-luvulla kannatuslukemat huitelivat viiittäkymmentä prosenttia ja vielä vuoden 1994 vaaleissa demarit veivät yli 45 prosenttia kaikista annetuista äänistä.
Viime vaaleissa vuonna 2010 puolue keräsi Mona Sahlinin johdolla 30,7 prosenttia äänistä, jäi toistamiseen oppositioon ja ajautui syvään kriisiin. Sahlin sai mennä.
Tällä kertaa puolueen näkymät ovat valoisammat vain siinä mielessä, että kaksi kautta valtaa pitäneillä porvaripuolueilla menee vielä heikommin. Sosiaalidemokraatit yltävät historiallisesti katsoen heikollakin tuloksella pääministeripuolueeksi, jos opposition punavihreän puoluekolmikon yhteiskannatus nouseehallituksen porvariallianssin lukemia korkeammaksi.
Paluuta menneisiin suuruuden päiviin ei ole näköpiirissä. Demarijohtaja Stefan Löfvenillä ovat edessään koalition muodostaminen ja vaivalloiset hallitusneuvottelut. Mitä niukempi vaalivoitto, sen hankalampaa tulee.
Istuvan hallituksen voitonmahdollisuuksiin ei pitkään aikaan ole jaksanut uskoa juuri kukaan, mutta blokkien kannatusero on viime päivien mittausten mukaan kutistunut.
Porvaririntamaa painaa kahden hallituskauden aiheuttama uupumus ja tuoreiden ideoiden puute. Tuloveroja on alennettu johdonmukaisesti läpi valtakauden, mutta hallitus ei itsekään katso voivansa tällä tiellä jatkaa. Kokoomuksen johtama puoluenelikko menee vaaleihin suuria lupaamatta, opposition hajanaisuutta ja vastuullista taloudenpitoa korostaen.
Ruotsalaisille tärkeimpiä vaalikysymyksiä ovat kuitenkin perinteiset demariteemat: koulutus ja hyvinvointipalvelut sekä työllisyys.
Sosiaalidemokraatit syyttävät hallitusta veronalennusten asettamisesta kaiken muun edelle. Tuohtumusta tosin vesittää se tosiasia, etteivät demarit valtaan päästessään suinkaan aio perua yleisiä tulonveron alennuksia.
Porvarit mursivat kahdeksan vuotta sitten demarivallan omaksumalla kansankodin myös omaksi projektikseen. Demarit yrittävät nyt ottaa oppia porvarivallan vuosista ja omaksua sen tuomia muutoksia soveltuvin osin omaan politiikkaansa. Esimerkiksi porvarien vaalima valinnanvapaus hyvinvointipalveluissa nauttii laajaa suosiota kansalaisten keskuudessa.
Vasemmistotuulet ehkä puhaltavat Ruotsissa, mutta vaalit ratkaistaan kaupunkien keskiluokan äänillä. Siksi Stefan Löfven on pyrkinyt porvareita arvostellessaankin pitämään käsivarren mittaisen etäisyyden opposition vasempaan laitaan.
Muodostaakseen toimintakykyisen hallituksen Löfvenin on kyettävä löytämään politiikkansa tueksi enemmistöjä. Mutta demarit, ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue eivät näytä yltävän yli puoleen paikkamääristä tulevassa eduskunnassa.
Todennäköisin hallitusvaihtoehto on sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitus. Toimiakseen sen olisi saatava vasemmistopuolueelta – ja mahdollisesti parlamenttiin yltävältä feministipuolueelta – lupaus tuesta. Ilmaiseksi laitavasemmisto ei Löfvenin johtaman hallituksen oppositioapuriksi suostu.
Jo viime vuoden lopulla Löfven ilmoitti olevansa valmis hallitusyhteistyöhön myös pienten porvaripuolueiden kanssa. Yhtenäisyyttään korostavat hallituspuolueet ovat torjuneet kosinnan tylysti. Maahanmuuttovastaisten ruotsidemokraattien kanssa ei yhteistyötä halua kukaan, mutta puolue voi saada vaa'ankieliaseman vasemmiston ja porvariallianssin välissä.
Jos vasemmiston yhteistulos jää vain niukasti porvareita paremmaksi ja hallituksesta tulee heikko, jo ensimmäisen budjetin laatiminen on hallitukselle rankka koetus. Porvarit aikovat tehdä oman budjettiesityksensä ja ruotsidemokraattien kasvanut varjo liikkuu hallitustyön yllä.
Edellistä Ruotsin demaripääministeriä Göran Perssonia syyteltiin omavaltaisuudesta, kun taas Stefan Löfveniä pidetään muita kuuntelevana pragmaatikkona. Tulevalle pääministerille ne ovat hyveitä, joista Ruotsin poliittinen tilanne on tehnyt myös välttämättömyyden.