Suomen valtio on ollut saamelaisten ja kansainvälisen yhteisön hampaissa, koska se ei ole vahvistanut allekirjoituksellaan alkuperäiskansamme asemaa. Sopimuksen tieltä raivattiin alkukesästä viimeinen este. Saamelaisen määritelmästä saavutettiin yhteisymmärrys: saamelaisen on pidettävä jatkuvaa yhteyttä saamelaiskulttuuriin. Pelkät sukusiteet eivät riitä.
Syksyllä allekirjoitettava ILO:n sopimus ei muuta Suomen lainsäädäntöä, koska lait ovat jo vaadittavalla tasolla, sanoo oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.
– Meillä on esimerkiksi nyt voimassaoleva saamelaiskäräjälaki. On myös tulossa uusi saamelaisten kielellisistä oikeuksista säädetty erillinen laki, Henriksson selittää.
Alkuperäiskansasopimuksen sisällöstä eri näkemyksiä
Saamelaiskäräjät on tästä eri mieltä. Se luottaa, että sopimuksen toinen osapuoli, kansainvälinen työjärjestö ILO tulkitsee toisin. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi sanoo, että nyt odotellaan ILO:n linjauksia.
– Oikeastaan Suomi odottaa ILO:n asiantuntijakomitean näkemyksiä siitä, miten maa- ja vesioikeuskysymyksissä tulisi edetä, Näkkäläjärvi sanoo.
Täyttä väärinkäsitystä, sanoo oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Sopimus ei koske lainkaan saamelaisalueiden maanomistusta.
– Maaomistukset pysyvät niissä käsissä, missä ne ovat tänä päivänä. Keneltäkään ei oteta mitään oikeuksia pois. Kyse on siitä, millä tavalla saamelaiset otetaan mukaan siihen päätöksentekoon, joka koskee saamelaisten kotiseutualuetta ja heidän kulttuuriaan ja kielellisiä oikeuksiaan.
ILO:n sopimuksen hyväksymistä on valmisteltu yhdessä saamelaiskäräjien kanssa. Näkemyksissä on silti suuria eroja.
– Tässä on valtiollisesta sopimuksesta kysymys ja Suomen hallitus varsinkin haluaa, että Suomi on edelläkävijämaiden joukossa näyttämässä myös alkuperäiskansan oikeuksia. On hyvä kuitenkin muistaa, että saamelaiskäräjillä ei voi olla veto-oikeutta, Henriksson sanoo.