Osallistavaa sosiaaliturvaa on mietitty sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä puoli vuotta, vaatimattomin tuloksin. Väliraportti on tehty ja kuusi pilottikuntaa on valittu. Toistaiseksi kyse ei ole juuri muusta kuin kuntouttavan työtoiminnan määrän ja keinojen lisäämisestä. Siis siitä, että pitkäaikaistyötön osallistuu työtoimintaan muutaman tunnin päivässä pari kertaa viikossa ja saa päivässä 9 euron korvauksen.
Mistähän osallistavassa sosiaaliturvassa on kyse?
Koko osallistavan sosiaaliturvan hanke on ollut epämääräinen ja sen todellista tavoitetta on vaikea saada selville. Tavoite tuntuu riippuvan siitä, kenen kanssa puhuu.
Idean isä, Rauman sosiaali- ja terveysjohtaja Antti Parpo sanoo, että osallistavan sosiaaliturvan tavoite on ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä työnteon kannustavuutta ja toimeentulojärjestelmän hyväksyttävyyttä. Hyväksyttävyys kasvaisi sillä, että rahan saamisen vastineeksi olisi velvollisuus tehdä jotakin.
Yleisellä tasolla monien suomalaisten on helppo yhtyä Parpon esittämiin tavoitteisiin. Ongelmat ja ristiriidat alkavat, kun pitäisi käytännössä päättää, kenelle, kuka tekee, mitä ja miten. Realistista olisikin varmaan lakata toivomasta työryhmältä nopeaa etenemistä.
Tunteet kuumana – vaikkei tiedetä, mistä puhutaan
Tavoitteiden epäselvyys ja sisällön puute näkyy keskustelussa. Se on värikästä ja tunteikasta, mutta asetelma on myös vanha tuttu ja ennalta arvattava. Valtioneuvoston sähköisellä kansalaisfoorumilla, Otakantaa.fi-sivustolla, käyty keskustelu antaa kuvan siitä missä mennään.
– Uudistuksen tavoitteena lienee ainoastaan työnantajien, kokoomuksen ja demarien pyrkimys luoda uusi alistunut ryhmän Suomeen, ei todellisen ongelman ratkaiseminen, sanoo nimimerkki.
Sivustolla kysytään mitä köyhä syö, jos hän ei aktivoinnilta ehdi leipäjonoon jonottamaan ruokaa. Siellä myös muistutetaan siitä, että ei kannata höpistä laiskoista ja haluttomista työttömistä.
– Maassa on sankat joukot niitä, jotka vaipuvat epätoivoon, koska hakevat hakemasta päästyään töitä eivätkä sellaista löydä.
Pitäisikö työtön velvoittaa rahan vastineeksi tekoihin?
Keskeisin riidan aihe osallistavassa sosiaaliturvassa on velvoittavuus ja sen lisääminen nykyisestä. Voisiko työttömän pakottaa ottamaan vastaan jotain tekemistä rahan saamiseksi? Kyllä pitää, sanovat monet. Otakantaa.fi-sivustolla "menetetty sukupolvi" sanoo, että jotakin on tehtävä ja nopeasti.
– Työttömyyskorvaus-sana joutaisi muuttaa ansaintakorvaukseksi, jolloin saisi korvausta tehdystä työstä.
Yhtä syvällä rintaäänellä sanotaan, että pakolla ei synny osallisuutta. Syntyy vain vihaa.
– Ihmiset eivät pakolla motivoidu vaan kokevat pakkotoimet alistavina, nöyryyttävinä ja lannistavina, eivät kannustavina, sanoo "Täyspäinen".
Kuinka moni elämässään ja työssään on joutunut tekemään sellaista, mitä ei halua, mutta on pakko. Veikkaisin, että suurin osa, minä ainakin olen. Ei se aina ole ollut järkevää, eikä ainakaan mukavaa, mutta monesti se on tehnyt minulle hyvää. Ihminen kun ei aina ymmärrä omaa hyväänsä. Toisaalta on epäviisasta siirrellä ihmisiä tavaramaisesti tekemään jotakin ilman, että ihmiseltä itseltään kysytään, mitä hän haluaisi, missä hän on hyvä ja miksi hän isona haluaa tulla. Sitä paitsi riskit epäonnistumiseen ovat tuolloin suuret.
Velvoittaa – ei velvoittaa? Teoriassakaan vastaus ei ole yksinkertainen, puhumattakaan siitä, että toteutettavaksi löydetään toimiva ja viisas ratkaisu. Ainakin se vaatii paljon työtä.
Miten kieltäytymisestä pitäisi rangaista?
Jos tänä päivänä ei ota tarjottua työtä vastaan, voi menettää työttömyysturvansa ja myös toimeentulotukea voidaan alentaa 20–40 prosenttia. Jos osallistavassa sosiaaliturvassa aiotaan käyttää rangaistuksia, pitäisikö kieltäytymisestä rangaista kuten nyt, vai pehmeämmillä keinoilla?
Vai onko niin, että kun sosiaaliturvaa joskus tulevaisuudessa nostetaan, korotuksen saisivat ihmiset, jotka ovat valmiita tekemään jotakin?
Ratkaisuja?
Voisi veikata, että tästä keskustellaan ensi kevään eduskuntavaalien yhteydessä ja syytä onkin. Olisi mukava tietää, mistä puhutaan, mikä on puolueitten ja tulevien kansanedustajien kanta. Uusi ehdotus ja uusi ajatus on aina helppo tyrmätä. Ennakkoluulottomuus ja avarakatseisuus ovat usein vain puhetta, eivät tekoja ja niitä taas tarvittaisiin. Ilman uutta tulevaisuudesta ei selvitä.
Ja minunkin kanssani saa olla eri mieltä.
Osallistavaa sosiaaliturvaa käsitellään Ajankohtaisessa kakkosessa TV2 tiistaina 8.7. klo 21