Tällä kevätkaudella politiikan urheilutoimittajalla on pitänyt kiirettä kuin ilveksenhiihtäjällä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on piisannut. Joskus on eväätkin pitänyt syödä – ja juoda – pysähtymättä, suoraan liikkeestä.
Eihän siitä ole kuin muutama kuukausi, kun pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) sixpack hoippuroi kehysriiheen. Kaikki keskeiset rakennehankkeet olivat levällään ja talous syöksykierteessä. Luottoluokittajat kaartelivat päällä kuin ahnaat haaskalinnut.
Oppositio, keskusta ja perussuomalaiset, olivat muutamissa kannatusmittauksissa jo ohittaneet kaikki hallituspuolueet. Pääministeri hymyili väkinäisesti kuin velkainen isäntä.
Riihessä hallitusrintama repesi, kun vassarit rymistelivät raamit kaulassa ulos tekemään sitä, mitä olivat tehneet jo hallituksessa eli oppositiopolitiikkaa. Sittemmin puolueen kannatuskäyrä onkin osoittanut elpymisen merkkejä.
Samoihin aikoihin oppositiojohtaja Juha Sipilä (kesk.) ojensi auttavan kätensä Kataiselle. Oppositio tarjosi sote-sopua, joka näytti pelastavan yhden keskeisen hallituksen rakenneuudistushankkeen.
Kataiselle Sipilän vetoapu oli taivaan lahja. Kokoomuksen puheenjohtaja saattoi kasvojaan menettämättä vähän myöhemmin ilmoittaa luopuvansa paikastaan. Muutamaa viikkoa aikaisemmin Arhinmäkeä vastuuttomuudesta piikitellyt pääministeri navigoi itsensä Brysselin simpukkapatojen suuntaan.
Demarien syöksykierre kannatusmittauksissa toi Jutta Urpilaiselle haastajan puoluejohtajakisaan, mutta jostakin syystä valtiovarainministerin kampanja pysyi aivokuolleena vappuun asti. Sitten oli jo aika ohi kuin Tillukan vuohella. Antti Rinteellä ja häntä tukeneella ay-falangilla oli liian pitkä etumatka. Kaikki eivät Seinäjoen puoluekokouksessa kannattaneet Rinnettä, mutta jokainen halusi muutosta. Glamour-kissalle tuli noutaja.
Myös toisen hallituksen avainministerin kampanja jäi suutariksi. Kokoomuksen puheenjohtajaksi jo pitkään tähdännyt elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja häntä tukenut puolue-eliitti sai huomata, kuinka eurovaalien ääniharava, eurooppaministeri Alexander Stubb pyyhälsi ohi ja rohmusi kykypuolueen johtajuuden ja pääministerin salkun. Ei niin komeaa selkärankaseminaaria, ettei sitä twitterillä kaataisi.
Kataisen hallituksen raunioille on nyt kyhätty vaalikauden saattohoitajaksi ministeristö, joka ilmoittaa vievänsä edeltäjän kesken jääneet hankkeet loppuun. Oikeasti sen tehtävä on asemoida hallituspuolueet ensi kevään eduskuntavaaleihin ja pelastaa mitä pelastettavissa on.
Kun Kataisen hallitus harasi koko toimikautensa velkapirua vastaan, Stubbin ja Rinteen koalitio aloitti holvaamalla miljardiluokan elvytyspaketin velkavetoisesti. Kokoomus nimitti uusia ministereitä tiukan tasapuolisesti: puolet päteviä ja puolet sopivia.
Vaalihallituksen oikea karva paljastuu varmasti syksyllä.
Elokuun budjettiriihessä nähdään sekin, aikovatko demarit ihan oikeasti roikkua hallituksessa katkeraan loppuun asti. Oppositio näyttäisi joka tapauksessa olevan edessä. Demarit päättävät hetken ja äänestäjät sijoituspaikan.
Vaikka talous sakkaa ja hallitus elää velaksi, näyttää siltä, että sen enempää hallituspuolueet kuin oppositiokaan eivät tosissaan halua ennenaikaisia vaaleja. Kepulla ja persuilla ei ole mikään kiire konkurssipesän selvitykseen, ja hallituspuolueet toivovat, että Twitter-retoriikka uppoaa vaalirahvaaseen.
Karu fakta on, että monella puolueella ei yksinkertaisesti ole rahaa aikaistettuihin vaaleihin. Parempi kasvatella vaalikassaa nykyisillä puoluetuilla kuin lähteä persaukisena vaalehin ja joutua oppositioon nykyistä pienemmällä porukalla.
Niin että hyvää kesää vaan kaikille!
Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö